Lue keskustelun säännöt.
Tuleva alkoholistiäiti(kö?)
06.01.2012 |
Olen 21-vuotias nainen ja viidennellä kuulla raskaana. Lapsi ei ollut mitenkään maailman suunnitelluin asia mieheni kanssa. Elimme railakasta ja vapaata elämää. Emme olleet vastuussa kun itsestämme.
Minua on alkanut pelottaa miten olen alkanut kaivamaan tätä elämää takaisin. Olen toisaalta iloinen lapsesta,ostelen ja suunnittelen asioita vauvaa varten. Olen ollut ilman alkoholia ja tupakkaa koko raskauteni ajan,mutta muutamia kertoja on tullut todellinen kaipuu vanhoihin "tapoihin" ja varsinkin humalatilaa kaipaan silloin tällöin.
Nyt pelottaakin se,että mitä tapahtuu kun lapseni syntyy? Mitä jos alan käyttäytyä kuin äitini,tissuttelen kotona ja hoidan lastani hiprakassa? Olen muuttanut uuteen kaupunkiin ja olen todella yksinäinen...Pelkään että minun sekä mieheni taustoilla (alkoholitausta) retkahdamme juomaan yksinäisyyden takia tai sen takia etten jaksa enää hoitaa lasta tai juominen muuten vain yksinkertaisesti vie voiton. Mieheni vaikuttaa kyllä tasapainoiselta,on iloinen lapsesta ja innoissaan koko ajan,itseäni siis enemmänkin pelkään että mitä tapahtuu.
Onko täällä kenelläkään kokemusta elämästä runsaan alkoholikäytön kanssa?Miten se on lapsen saatua muuttunut? Tottakai toivon että löytäisin heti äidin rakkauden lastani kohtaan kun hän syntyy eikä minun tekisi mieli enää juoda,mutta asiat ei aina mene kuin elokuvissa...pelottaa että tää koko päätös oli väärä.
Kommentit (10)
itse, mitä on elää alkoholistiäidin kanssa. Haluatko lapsellesi samaa? Minä olen elänyt 16v perheessä, jossa molemmat vanhemmistani käyttivät alkoholia joka viikonloppu, usein parina päivänä putkeen. Baarista tultiin kännissä, kontaten, naama auki. Lapsuuteni oli erittäin turvaton, pelottava, koin olevani huonompi kuin muut, erilainen ja jotenkin viallinen. Juominen kun tuo tullessaan paljon muutakin kuin sen, että pitää ottaa vähän tukea seinästä kävellessä.
Ainoastaan sinä voit päättää sen, tartutko pulloon vai et. Kukaan ei sitä viinaa kaada sinun kurkkuusi. Sinulla on mahdollisuus antaa lapsellesi hyvä elämä ja turvallinen koti, mitään et ole vielä menettänyt. Ryyppääminen kuuluu mielestäni vastuuttomille keskenkasvuisille ihmisille. Alkoholia voi ottaa siitäkin huolimatta, vaikka on lapsi, mutta sitä voi ottaa pois lapsen silmistä, asiallisesti ja hillitysti. Itselläni on kaksi pientä ja käyn kerran vuodessa kavereiden kanssa illanvietossa. TOki tehdään muttakin kuten leffaa, kyläilyä, ravintoloissa syömistä, shoppailua jos aikaa liikenee, mutten ikinä vaihtaisi lastani tai turvallista lapsuutta siihen. Luopuisin niistä kokonaan hetkessä jos minun pitäisi valita. Lapseni antavat minulle paljon sellaista, mitä en voi mistään muualta saada.
Jos maalailet jo nyt pirujs seinälle: " tuleekohan minusta juoppo" "saankohan lastani hoidettua" yms niin varmasti nämä tulevat toteutumaan kun niitä tarpeeksi kauan pyörittelee mielessä. Ota sen sijaan asenne: "minä haluan tämän lapsen joten minä hoidan tämän myös" "en juo alkoholia lapseni nähden tms" "minusta ei tule tissuttelijaa/juoppoa" yms. Hanki ystäviä liikkumalla siellä missä on muitakin odottavia äitejä ja kun vauva syntyy, mene omien voimavarojen puitteissa paikkoihin missä on muitakin pienten lasten äitejä. Älä jää yksin kotiin tylsistymään, näin vältät riskin tissutteluun. Ei se vaadi kuin tiukkoja päätöksiä ja itsekuria.
Jos et koe pärjääväsi lapsen kanssa tai sinusta tuntuu, että se ei tule teillä hoidettua, anna se pois heti synnytyksen jälkeen jotta lapsi saisi heti kättelyssä hyvän kodin. Pienille vauvoille on ottajia ja vauvasi varmaan saisi heti kodin. Tunnista tarpeesi ja voimavarasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tulin raskaaksi ensimmäistä kertaa vaikka olin jo 27-vuotias. Olin elänyt monta vuotta railakasta opiskelija- ja sinkkuelämää johon alkoholi kuului olennaisena osana. Raskauden aikana kaipasin usein humalaa/hiprakkaa vaikka en tietenkään juonut. Enkä ole mitenkään repsahtanut tissuttelemaan lapsen synnyttyäkään. On ihan ok käydä ulkona kavereiden kanssa ja vaikka vetää lärvitkin silloin tällöin, esim. kerran kahdessa kuussa kunhan lapsen isä tai joku muu lapselle läheinen aikuinen pitää lapsesta tuolloin huolen eikä lapsi ole todistamaassa tätä "alennustilaa"... Eli ajatus kokonaan alkoholin jättämisesti saattaa ahdistaa mutta ehkä tieto siitä, että on ihan ok joskus päästää vapaalle, helpottaa.
Tämä ei tietenkään päde ihmisiin, jotka ovat ihan oikeasti alkoholisteja eli joilla ryyppy meinaa jäädä päälle kun kerran korkkaa.
En osaa sinua paremmin auttaa mutta toivon sinulle ja vauvallesi hyvää ja raitista elämää.
Joitko milloin sattuu ja arkenakin. Olitko humalassa töissä/koulussa?
Vai juhlitko ja vain silloin joit?
Jotenkin arvelisin, että tiedostat tämän asia ja kun sitä etukäteen mietitkin, niin ymmärrät varmaan myös lapsen synnyttyä käyttäytyä vastuullisesti.
Eli juot vain kun et hoida lasta- Järjestät aina hoitajan lapselle kun juot.
Toivottavsti elämä yllättää positiivisesti ja saat lapsen myötä elämääsi uutta sisältöä, ehkä uusia tuttavia ja myöhrmmin vaikka vauvauintia ym. aktiviteetta, jolloin et ehkä korvaa tylsyyttä yms. alkoholilla.
Tee lapsellesi kuitenkin palvelus, jos asiat luisuvat huonoon suuntaan, niin ole vastuulline kuitenkin niin, että kerrot asiasta neuvolassa. Jospa vaikka saisitte perhetyöntekijän tukemaan teitä.
jos olet ollut jo 5kk ilman tupakkaa ja alkoholia, pärjäät kyllä ilmankin lapsen synnyttyä. lapsesi tuo elämällesi uuden tarkoituksen ja et välttämättä enää kaipaakkaan alkoholia ja baareja. monestikin tottakai ikävöit niitä "nuoruusaikoija", mutta ensimmäisen kerran baariin päästyäsi mietit luultavastikin vain ja ainoastaan kotona odottavaa pientä kääröä.
itse siis tulin raskaaksi 20 vuotiaana ja ennen raskautumista vietin minäkin kaiken vapaa-ajan rillutellen baareissa ja kavereiden luona. nykyään olen 21v puoli vuotiaan lapsen äiti, joka ei enää voisi kuvitellakaan lähtevänsä baariin! se on ollutta ja mennyttä elämää, ja nykyään olen älynnytkin, että baareilu on vain jonkin tyhjiön täyttämistä. olen monestikin ajatellut, että tämä lapsi pelasti minut :) toivottavasti näin käy myös sinulle. tsemppiä!
nykyään olen 21v puoli vuotiaan lapsen äiti, joka ei enää voisi kuvitellakaan lähtevänsä baariin! se on ollutta ja mennyttä elämää, ja nykyään olen älynnytkin, että baareilu on vain jonkin tyhjiön täyttämistä. olen monestikin ajatellut, että tämä lapsi pelasti minut :) toivottavasti näin käy myös sinulle. tsemppiä!
Elämään tulee niin paljon muuta sisältöä lapsen mukana, että baarissa notkuminen ei lopulta olekaan enää niin hauskaa. Totta kai joskus voi käydä, mutta joka viikonloppuinen kännääminen tuskin enää kiinnostaa.
Olet ap kaiken lisäksi niin nuori, että sinulla on hyvää aikaa tehdä omia juttuja (enkä tarkoita pelkästään alkoholin juomista) sitten kun lapsi on vähän isompi. Nykyisin nelikymppinenkin on vielä nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
join todella paljon ennen kuin tulin 20-vuotiaana raskaaksi,ja kun lapsi syntyi kävin n.kerran kuussa ulkona ja vauva oli hoidossa.
Kotona en tissutellut koskaan,enkä ole juonut raskaana.
nyt minulla jo 4lasta ja joka kerta jossain vaiheessa raskautta iskee se olo että heti kun mahasta pääsen lähden baariin ja tanssimaan pöydälle=)Mutta ei sitä alussa edes tee mieli mihinkään.Kyllä äitikin voi juhlia,kunhan ei sitä joka viikko tee ja lapsi on silloin turvallisessa hoidossa.Itselläni on alkoholisti isä ja pidän tiukkaa linjaa että en juo mitään jos lapset kotona.
että vaikka hävettäisi yms, niin kerro tunteistasi neuvolassa. Kun saat sanottua nämä asiat, varmasti auttaa jo se kun joku tietää ja kyselee, tukee. JOS kävisi niin että alat tissutella tai tekee mieli, on se neuvolantäti jolle kertoa ennenkuin on liian myöhäistä. Olet hyvä äiti kun mietit asiaa! Uskalla kertoa. Kaikilla on epävarmuuksia ja lapsen saaminen on iso elämänmuutos. Kerro myös neuvolassa tämä oma äitisi tausta, koska se vaikuttaa selkeästi mielikuvaasi omasta äitiydestäsi.
Onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki haluavat juoda ja polttaa tupakkaa, jos sen makuun ovat päässeet. täytyy vaan kärvistellä, ja toteuttaa noita halujaan, kun lapsi on poissa. t, äiti, jonka lapsi luojan kiitos valmistuu pian yo:sta. Ja joka on saanut juoda ja polttaa kun lapsi on ollut poissa. PS olen polttanut kun lapsi ollut paikalla... ja se ehkä polttaa nyt, mut Cést la vie, n´est ce pas???!!1
Ensiksi haluan sanoa, että on hyvä että pohdit asioita.
Itse tulin raskaaksi myös 21-v. Olin ollut mieheni kanssa vuoden ja juuri muuttanut yhteen, kun testi näytti positiivista.
Olimme molemmat työttömiä, itse menossa opiskelemaan. Alkoholi maistui ja mies pössytteli joskus pilveä. Minä poltin tupakkaa.
No, alkoholi jäi minulta heti pois. Myös tupakka, mutta sen lopetus oli kyllä pirun vaikeaa. Mietin myös, että miten voin olla juomatta ja mites kun lapsi syntyy... Mies lopetti raskausaikana pössyttelyn ja vähensi alkoholin käyttöä.
Kun lapsi sitten syntyi rakastuin häneen täysin. Mikä ihana, suloinen, kaunis, myssykkä hyssykkä tyttö hän olikaan! Ei ollut minkäänlaisia haluja humaltumaan alkolista, koska humalluin tyttärestä. Imetin vuoden. Ennen raskautta tai raskausaikana en edes ajatellut imettämisasioita.
Baarissa kävin eka kerran tytön syntymän jälkeen, kun hän oli 9 kk. Join yhden oluen, enempää ei maistunut.
Nyt lapsia on kaksi, meillä molemmilla vakipaikat ja omistusasunto löytyy. Alkoholin käyttö normalisoitui. Tai mikä on nyt normaalia...? Lasten syntymän jälkeen olen ottanut alkoholia silloin tällöin. Punaviini laislleni juhla-aterialla tai muutama olut tyttöjen illanvietossa, mut kännejä en ole vetänyt sen jälkeen, kun ensimmäisestä lapsesta plussan sain. Mies käy ehkä kolmesti vuodessa poikaporukalla baarissa. Kotona juo yhden saunakaljan.
Koko tämä muutos tapahtui hyvin luonnollisesti ja kivuttomasti. Me vaan kasvettiin aikuisiksi. Monesti ollaan kyllä mietitty, että missä oltais, jos lapsia ei olis tultu. Oisko silti kasvettu aikuisiksi vai oltaisko jossain ojan pohjalla...?
Tsemppiä äitiyteen! Muista nauttia vauva-ajasta :)
itse, mitä on elää alkoholistiäidin kanssa. Haluatko lapsellesi samaa? Minä olen elänyt 16v perheessä, jossa molemmat vanhemmistani käyttivät alkoholia joka viikonloppu, usein parina päivänä putkeen. Baarista tultiin kännissä, kontaten, naama auki. Lapsuuteni oli erittäin turvaton, pelottava, koin olevani huonompi kuin muut, erilainen ja jotenkin viallinen. Juominen kun tuo tullessaan paljon muutakin kuin sen, että pitää ottaa vähän tukea seinästä kävellessä.
Ainoastaan sinä voit päättää sen, tartutko pulloon vai et. Kukaan ei sitä viinaa kaada sinun kurkkuusi. Sinulla on mahdollisuus antaa lapsellesi hyvä elämä ja turvallinen koti, mitään et ole vielä menettänyt. Ryyppääminen kuuluu mielestäni vastuuttomille keskenkasvuisille ihmisille. Alkoholia voi ottaa siitäkin huolimatta, vaikka on lapsi, mutta sitä voi ottaa pois lapsen silmistä, asiallisesti ja hillitysti. Itselläni on kaksi pientä ja käyn kerran vuodessa kavereiden kanssa illanvietossa. TOki tehdään muttakin kuten leffaa, kyläilyä, ravintoloissa syömistä, shoppailua jos aikaa liikenee, mutten ikinä vaihtaisi lastani tai turvallista lapsuutta siihen. Luopuisin niistä kokonaan hetkessä jos minun pitäisi valita. Lapseni antavat minulle paljon sellaista, mitä en voi mistään muualta saada.
Jos maalailet jo nyt pirujs seinälle: " tuleekohan minusta juoppo" "saankohan lastani hoidettua" yms niin varmasti nämä tulevat toteutumaan kun niitä tarpeeksi kauan pyörittelee mielessä. Ota sen sijaan asenne: "minä haluan tämän lapsen joten minä hoidan tämän myös" "en juo alkoholia lapseni nähden tms" "minusta ei tule tissuttelijaa/juoppoa" yms. Hanki ystäviä liikkumalla siellä missä on muitakin odottavia äitejä ja kun vauva syntyy, mene omien voimavarojen puitteissa paikkoihin missä on muitakin pienten lasten äitejä. Älä jää yksin kotiin tylsistymään, näin vältät riskin tissutteluun. Ei se vaadi kuin tiukkoja päätöksiä ja itsekuria.
Jos et koe pärjääväsi lapsen kanssa tai sinusta tuntuu, että se ei tule teillä hoidettua, anna se pois heti synnytyksen jälkeen jotta lapsi saisi heti kättelyssä hyvän kodin. Pienille vauvoille on ottajia ja vauvasi varmaan saisi heti kodin. Tunnista tarpeesi ja voimavarasi.