Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
G: Huudatko lapsillesi?
22.01.2012 |
Itselläni on 7- ja 2-vuotiaat, enkä muista kertaakaan korottaneeni ääntäni heille. Ei sillä, että olisin täydellinen äiti muuten. Lapsuuden kodissani ei koskaan huudettu, joten uskon, että kyse on mallioppimisesta.
Kommentit (16)
Olin sanottavani sanonut jo 5 kertaa, eikä totellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan karjuttiin ja hakattiin. Vanhemmat vaan ryyppäsivät. Silti en ole koskaan omia lapsiani lyönyt saatikka niille karjunut.
ukko on vkl poissa.. 3 ja 7 v ovat olleet aivan kamalia! Olen yrittänyt oikeesti että kaikilla olisi kivaa.. Ollaan käyty luistelemassa, hiihtämässä, laskettu mäkeä. Leikitty sisällä yhdessä.. Saunottu, olen laittanut lasten lempiruokia jne.. Mutta EI.. Tappelevat koko ajan!! Yöllä ravaavat 2-5 kertaa molemmat sängyssäni.. Eivät halua kuitenkaan tulla viereen vaikka tätä olen tarjonnut. Olen nyt kuunnellut perjantai illasta asti tätä! Tänään meni hermot!! Pistin molemmat pihalle ( josta tietysti ensin tapeltiin nuorimmaisen kanssa).. Nyt lapset pihalla ( näen koko ajan ikkunasta mitä tekevät) ja itse nautin hetken hiljaisuudesta!
olla vihainen. Tunteita saa olla ja niitä saa näyttää. Mutta mielestäni on hyvä, että aikuinen osaa jollain lailla kontrolloida vihaansa, ettei lapselle tule kaoottista ja pelottavaa fiilistä.
ainakin 5-6 kertaa päivässä. Ei mullakaan kotona äiti koskaan korottanut ääntä, ja osittain siksi minä korotan. En halua antaa lapsilleni sellaista esimerkkiä, että ei saa koskaan olla vihainen. Mulla oma äiti on aina hyvällä tuulella, ei ikinä huuda kellekään ja minusta se on kammottavaa.
Ehkä n. kerran viikossa menee hermo ja äiti huutaa (mutta en sopimattomia tai haukkuja kuitenkaan). Sitten sovitaan ja halataan.
Lapsuudenkodissani ei huudettu ikinä, eikä muutenkaan riidelty avoimesti, joten minusta tuli kaiken sietävä kynnysmatto nuorena aikuisena. Meni kauan oppia riitelemään ja sanomaan oma mielipide. Tästä en luopuisi ikinä, ja olen ylpeä siitä, että osaan opettaa rakentavan riitelyn mallia lapsillenikin. Huutaminen ei toki ole välttämätöntä, mutta inhimillistä se on. En esitä lapsilleni pyhimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tietenkään joka päivä.
Meilläkään ei lapsuuskodissa koskaan huudettu. Mökötettiin ja tuhistiin sitten sitäkin enemmän. Äidin pään asennosta piti aina päätellä millä päällä tämä oli, ja yrittää olla kiltti tyttö, ettei äidille olisi tullut paha mieli. Mä koin sen hirveän ahdistavana. En mä ihannoi huutamista mitenkään, mutta ei se ole mikään maailmanloppu. Ei huutaminen minun kohdallani ainakaan tarkoita sitä, että ollaan kilahtamispisteessä jossa lapset saa pelätä, vaan se kestää sen muutaman sekunnin ja siinä se. Jos minulla on mennyt hermot ilman kunnon syytä niin pyydän myös anteeksi.
Kotoa olen minäkin sen oppinut. 5 lasta 5v-20v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta miehen lapsille kyllä, kun menee hermot jatkuvaan temppuiluun, irvistelyyn, toistensa kiusaamiseen, tahalliseen sotkemiseen, tottelemattomuuteen jne.
mut me ollaankin tällainen "serranon perhe" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin kun ei puhe mene perille enkä jaksa muutakaan. isot pojat jos vaan painii kun pitäs tehdä lähtöä tms niin kyllä karjaisen. Yleensä yksi kerta riittää ja sitten homma taas toimii. Sen jlkeen ko lapset ovat kertoneet minulle että heille ei saa niin rumasti huutaa!
Tukasta vedettiin, tuli luunappia.
Itse huudan lapsille jos tarttee ääntä korottaa. Enkä pidä tätä pahana asiana. Sekin minusta vaikuttaa mitä huudetaan ja huutamisessakin on eroja. Huudetaanko usein ja koko keskustelu jää?
Olen kovaääninen ihminen muutenkin enkä ymmärrä piipittämistä. Lapset tajuaa kyllä että äiti ei turhaan huuda ja sitä ennenkin on jo menty liiallisuuksiin.
Huutamisen jälkeen tilanne normalisoituu pian ja asia käydään läpi.
En ole saanut malliani mistään. Olen ajatellut pienenä että tämä on hyvä. Väkivaltaa on pahat sanat ja voima. Ei se että korottaa ääntä ja hillitsee itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapselle mutta myös itselle...jälkeenpäin pyydän kyllä anteeksi, koska en usko että huutaminen oikeasti vaikuttaa asioiden sujuvuuteen milläänlailla...valitettavsti myös koulun oppilaiden saatan karjaista eikä sekään ole mukavaa...
Voihan ihmien olla vihainen vähemmälläkin äänellä ja selittää mistä kiikastaa. Ei yhtään tunnu siltä, ettenkö älyäisi milloin lapset ovat vihaisia tai he eivä tajuaisi milloin minä olen vihainen, vaikka ei huutoa kuulukaan. Kaikki osaavat puhua asiansa ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on tosi villi ja omapäinen. Tuntuu, että ihan sama huutaako ja puhuuko normaaliäänellä, mikään ei mene perille...
Jos vahingossa vähänkään korotan ääneni hänelle, hän purskahtaa heti itkuun. Toinen taas ei edes normaaliasioita kuuntele ellen kilju kurkku suorana.
Myös lapsuudenkodissani huudettiin. Sekä silloin kun oltiin vihaisia että silloin kun muuten vain juteltiin ruokapöydässä. Olen saanut palautetta kovasta äänenkäytöstä myös töissä, se tulee multa niin luonnostaan.
Alue: Aihe vapaa
ainakin 5-6 kertaa päivässä. Ei mullakaan kotona äiti koskaan korottanut ääntä, ja osittain siksi minä korotan. En halua antaa lapsilleni sellaista esimerkkiä, että ei saa koskaan olla vihainen. Mulla oma äiti on aina hyvällä tuulella, ei ikinä huuda kellekään ja minusta se on kammottavaa.