Lue keskustelun säännöt.
Kaveri ei tiedä etten pidä lapsista ja nyt pitäisi mennä tapaamaan hänen vauvaansa. Apua!
23.08.2026 |
Kyseessä pitkäaikainen ja läheinen kaveri, josta olen pitänyt etäisyyttä raskausajan verran, koska minulla on aika vaikeanlaatuinen tokofobia.
En pidä alle teini-ikäisistä lapsista ja ajatus vauvan tunkemisesta syliini kylmää luihin ja ytimiin asti. Kaveri on nyt keksinyt, että haluaa minusta kummin lapselleen ja että olisin osa lapsen elämää viikottain. Ihan hirveä ja ahdistava ajatus, mutta en vaan tiedä miten asian ilmaisisi loukkaamatta häntä ja tuhoamatta ystävyyttämme.
Olisin valmis lyhyisiin kahvitteluihin hänen kodissaan sitten kun lapsi on jo isompi ja omatoimisempi. Muuten haluaisin nähdä kaveria vaikka kaupungilla kahvien merkeissä ilman lasta.
Miten itse toimisit, jos olisit minä? Ja asiallisia vastauksia kiitos.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Mene terapiaan hemmetin päävikainen. Ei ole tervettä tuollainen. Joo ei tarvitse pitää lapsista, mutta tuo on nyt jo aivan sairasta. Joku saakelin raskauden pelko toisen ihmisen raskauden vuoksi. Ei jukolauta.
Ap pyysi asiallisia vastauksia. Tämä ei ollut sellainen.
Minulle saa antaa pideltäväksi käärmeen, tarantellan tai minkä tahansa liskon, mutta alle 25-vuotiaaseen lajitoverioletettuun en kajoa pitkällä tikullakaan. Tunnistan kyllä hirviön sellaisen nähdessäni. (Ja kyllä - myös peilissä, ennen kuin joku nokkela ennättää.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä rehellisyydessä naisia ahdistaa kun noin pitää kavereillekin valehdella? Suurin osa ongelmista olisi vältettävissä sillä että olisitte rehellisiä. Mutta ilmeisesti naiset rakastavat niin paljon ongelmia, riitoja ja draamaa että putää valehdella vain sen takia että pääsee aiheuttamaan noita
Sanot suoraan miten asia on. Vauvat eivät ole sinun juttusi. Pelkäät ottaa vauvan syliin etkä koe olevasi oikea henkilö kummin tehtäviin vaan näet jo vauvan edun kannalta, että tähän tarvitaan joku muu.
Se voi vaikuttaa väleihinne tai olla ottamatta, mutta itse aikanani kieltäydyin kummin tehtävästä, koska koin silloin, että en ole oikea henkilö siihen tehtävään. Myöhemmin olen lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap et tainnut pitää itsestäsi lapsena?
Aikuisena asioihin voi vaikuttaa.
Mitä tarkoitat?
Sanot suoraan, sinappikoneet pahinta mitä voi olla, hyh hyh.
t: Vela M59
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni ilmoitti että suostuu olemaan tekemisissä lastenlastensa kanssa vasta sitten kun ne osaavat puhua ja kävellä.
Donald Trump on kertonut kiinnostuneensa omista lapsistaan vasta sitten kun niiden kanssa pystyi puhumaan bisneksistä.
Anteeksi vain, mutta lapset ovat ihmisiä ja aina sopivan ikäisiä.
Ap ei siis pidä ihmisistä. Ilmeisesti hänellä on siihen varaa. Se on hänen valintansa, mutta sitten ei kannata tulla valittamaan ettei joku voi sietää häntä.
Kummiudesta voi aina kieltäytyä. Siinä voittavat kaikki. Saman tien katkeaa ehkä myös ystävyys, mutta siinäkin voittavat kaikki.
Joku taas astunut miinaan, kun nopein ja helpoin tapa pilata elämänsä on lisääntyä. Kieltäydy kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan omituinen provo taas, arveletko sen vastasyntyneen edes jotenkin reagoivan itseesi. Iloitse ja onnitele ystävääsi vauvasta jos "pystyt "edes siihen.
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan, sinappikoneet pahinta mitä voi olla, hyh hyh.
t: Vela M59
Sinäkin olet ollut sinappikone, hyh hyh, etkä ole kovin hääppöinen vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta ei koskaan petä sen suhteen, että tuleeko negaa tyhjästä. Pyysin asiallisia kommentteja ja nyt minusta on leivottu päävikainen jne. Vau.
En saa kaupoissa yhtään minkäänlaista kohtausta lapsista, vaan kuljen ostoksilla ihan normaalisti. En ota kontaktia vieraisiin lapsiin - miksi ottaisin? En myöskään katsele heitä, saati muutenkaan huomioi, ihan niin kuin en aikuisiakaan.
Meitä on paljon, jotka eivät pidä lapsista. Se ei ole mitään pahuutta tai huonoutta, vaikka yhteiskuntamme tuputtaakin että kaikkien naisten pitäisi hihkua riemusta lapsia nähdessään ja haluta liudan verran omiakin. Itse en pidä lapsista, koska en kestä niistä lähtevää meteliä, hajua, tartuntatauteja, huomionhakuisuutta ja fyysisyyttä. Ihan samalla tapaa joku ei tykkää koirista, kun ne haukkuvat, kuolaavat, pudottavat karvaa ja hyppivät päin.
Tokofobia toisen raskaudesta on myöskin ihan yleinen ilmiö. Siitä ei vaan saa puhua julkisesti, mikä on mielestäni väärin.
Päädyin nyt siihen, että ei tässä voi muuta tehdä kuin puhua suoraan. Toki se voi tarkoittaa ystävyyden päättymistä, mutta ainakin olen säästänyt sitten omaa mielenterveyttäni.
Keskustelu päättyy osaltani tähän.
Ap
Olet ollut joskus itsekin lapsi. Kaivoonko sinut olisi pitänyt sen takia heittää?
Tämä, maailman historian aikana on syntynyt n. 160 miljardia ihmistä (160 000 000 000) eli aika monta. Tiettävästi yksikään ei ole voinut ITSE vaikuttaa siihen syntyykö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan, sinappikoneet pahinta mitä voi olla, hyh hyh.
t: Vela M59
Sinäkin olet ollut sinappikone, hyh hyh, etkä ole kovin hääppöinen vieläkään.
Syytön mä siihen olen : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma isäni ilmoitti että suostuu olemaan tekemisissä lastenlastensa kanssa vasta sitten kun ne osaavat puhua ja kävellä.
Donald Trump on kertonut kiinnostuneensa omista lapsistaan vasta sitten kun niiden kanssa pystyi puhumaan bisneksistä.
Anteeksi vain, mutta lapset ovat ihmisiä ja aina sopivan ikäisiä.
Ap ei siis pidä ihmisistä. Ilmeisesti hänellä on siihen varaa. Se on hänen valintansa, mutta sitten ei kannata tulla valittamaan ettei joku voi sietää häntä.
Kummiudesta voi aina kieltäytyä. Siinä voittavat kaikki. Saman tien katkeaa ehkä myös ystävyys, mutta siinäkin voittavat kaikki.
Outoa että kuitenkin lisääntyi, mutta kuullostaa jämäkältä kaverilta.
Kiitos raportista. En jaksanut lukea.
Kirjoita se hei tonne internettii ja kuvittele että jotakuta normaalia ihmistä kiinnostaa. Saa kommentteja masentuneilta läskeiltä ja työttömiltä narkkareilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma isäni ilmoitti että suostuu olemaan tekemisissä lastenlastensa kanssa vasta sitten kun ne osaavat puhua ja kävellä.
Donald Trump on kertonut kiinnostuneensa omista lapsistaan vasta sitten kun niiden kanssa pystyi puhumaan bisneksistä.
Anteeksi vain, mutta lapset ovat ihmisiä ja aina sopivan ikäisiä.
Ap ei siis pidä ihmisistä. Ilmeisesti hänellä on siihen varaa. Se on hänen valintansa, mutta sitten ei kannata tulla valittamaan ettei joku voi sietää häntä.
Kummiudesta voi aina kieltäytyä. Siinä voittavat kaikki. Saman tien katkeaa ehkä myös ystävyys, mutta siinäkin voittavat kaikki.
Outoa että kuitenkin lisääntyi, mutta kuullostaa jämäkältä kaverilta.
Kuulostaa säälittävältä vellihousulta.
Menet sinne, viet pienen lahjan, olet kohtelias, ihastelet vauvaa, kyselet kaverisi vointia, kieltäydyt pitämästä sylissä ("olisi ihanaa, mutta mä en uskalla noin pientä, ehkä toisella kertaa"), kieltäydyt kohteliaasti kummiudesta, tuolla aiemmin oli hyvät ohjeet. Muista, että kaverisi on todennäköisesti vähän sekaisin vielä synnytyksestä ja uudesta elämäntilanteesta ja vauva on hänestä ihmeellisintä maailmassa. Kohtele siis häntä ja vauvaa silkkihansikkain.
Mitä tapahtui ihmisten (alkeellisille) sosiaalisille taidoille?? Tämä ei ole rakettitiedettä.
Hankala tilanne. Ystäväsi ei todnäk pääse mihinkään ilman sitä lasta vähään aikaan. Jos sanot suoraan ettet halua nähdä lasta ollenkaan ennen kuin se on kasvanut, välinne melko varmasti rikkoutuvat.
Kummiudesta kannattaa kieltäytyä heti ja selväsanaisesti. Hampaiden kiristelyä on luvassa tulevina vuosina, jos ryhdyt puolivillaiseksi kumminkuvatukseksi vasten tahtoasi.
Ymmärrän kyllä tunteesi. Itse en voi sanoa etten pitäisi lapsista, suhtaudun niihin neutraalisti. Mutta en todellakaan voi sanoa aidosti ilahtuvani kun joku ystäväni kertoo odottavansa lasta. Tai siis totta kai olen onnellinen hänen puolestaan että iso haave toteutuu, mutta omalla tavallaan se on sen ystävyyden loppu väkisinkin, siinä muodossaan mitä se on tähän asti ollut.
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihminen joutuu tekemään hankalampiakin asoita, kuin näkemään jonkun vauvan.
Onneksi toisten lapsia harvoin JOUTUU näkemään. Pelle.
Kun jonkun elämän suurin täyttymys on saada oma lapsi siihen on tosi vaikea mennä sanomaan, ettei halua kummiksi saati tavata lasta jatkossakaan. En ole kehdannut kieltäytyä kummipyynnöistä, mutta en myöskään ole tajunnut mikä idea on ollut pyytää minun tyyppistä itsenäistä ihmistä olemaan osana(?) jonkun perhekuplaa- ja vuosien kuluessa yhteys kuitenkin kuivuu jouluun ja synttäripäivään. Ns ystävyys häviää kaverin ruuhkavuosiin ja yhteiset puheenaiheet vähenevät niin, että jos joskus kysyy mitä kuuluu saa vain raportin kaverin perheen tekemisistä.
Kieltäytyminen kummiudesta on viisasta. Teennäinen yhteys, joka ei syvennä ja sido varsinaista ystävyyttä, ja jonka pohjalta kummiutta on ehdotettu. Kaikki muuttuu ja kummius voi 15 vuoden kuluttua olla hankalaa, jos ystävyys on hävinnyt ja ainoa kontakti on sitten vain se kummius.
Hyvä, että ymmärrät lopettaa tähän. Näin paskoja provoja ei kannatakaan yhtään sen enempää tekohengittää pidemmälle.