Lue keskustelun säännöt.
G:Asia(t) joita ette voi koskaan antaa anteeksi vanhemmillenne?
10.10.2008 |
Mä en voi koskaan antaa anteeksi enkä ymmärtää, miksi isäni nöyryytti äitiäni niin paljon. Etenkin humalatilassa. En voi ymmärtää, miksi isäni käytti pelkokasvatusta, oli ankara muttei läsäoleva. Lisäksi en voi antaa anteeksi isäni käyttämää alistamista meitä lapsia kohtaan. Hän aiheutti meille kaikille pysyvät henkiset vauriot.
Kommentit (49)
..minulle muodostui ongelmia minäkuvan kanssa ja sen mukana seurasi persoonallisuushäiriö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meitä sisaruksia on yht 7,ja kaikki ollaan sama remmistä perseelle kasvatus käyty läpi.....
tottakai jokainen voi sanoa että siksi minä löin teitä kun mulla oli pipo niin kireä lapsena ja ikkunat metsään päin, mutta se ei silti tee teosta yhtään oikeutetumpaa. Laki on laki. Ei oikeudessakaan auta selittää, että naapurin matti kiusasi mua pienenä, ja siksi aina hakkasin vaimoani. Ihminen on vastuussa teostaan ihan itse.
Isäni oli sietämättömän määräilevä ja keskustelutaidoiltaan heikko, mutta muuten hyvä isä.
Vasta aikuisena sain tietää traumasta ,jota hän on kantanut sisällään. Hän oli joutunut pedofiilin uhriksi. Huolehti meistä lapsistaan liiankin määräilevään sävyyn, kun halusi suojella meitä pahalta. Arvostan nyt häntä, ettei laittanut pahaa kiertämään.
Mitäs te tiedätte vihaamienne vanhempienne taustoista?
Minä tiedän vanhempieni taustat, mutta se ei silti auta että ymmärtäisin ja hyväksyisin isäni käytöksen. Hänellä on aikuisena ihmisenä itsellään vastuu tulla sinuiksi lapsuutensa kanssa. Isäni ei myöskään ole KOSKAAN osannut pyytää anteeksi joten miksi antaisin hänelle anteeksi? Hän ei myönnä virheitään eikä halua olla toisenlainen, ei edes lapsenlapsilleen.
T.AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni ei myöskään ole KOSKAAN osannut pyytää anteeksi joten miksi antaisin hänelle anteeksi?
Ei vihasi tai katkeruutesi isääsi kohtaan hyödytä mitään, vie vain omaa energiaasi. Kun annat anteeksi, vapaudut itse menneisyytesi painosta.
Vaan helppohan näin on sanoa, kun itselleni anteeksiantaminen ei ikinä ole ollut vaikeaa. Olen antanut anteeksi isäni henkisen ja fyysisen väkivallan koko perhettämme kohtaan, vaikka ei hänkään ole anteeksi pyytänyt. Tunnen isääni kohtaan sääliä, sillä käytöksensä hinta on ollut avioero sekä etäiset, miltei olemattomat suhteet meihin lapsiin. Hän tulee viettämään vanhuutensa yksin.
Olen kyllä tehnyt selväksi, etten kanna kaunaa ja jos hän haluaa olla minun kanssani tekemisissä, olen siihen valmis. Isäni kuitenkin kokee kai liian vaikeaksi luoda asiallista suhdetta minuun uudelta pohjalta, ja elää mieluummin erakkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän saattoi olla puhumatta sanaakaan useita viikkoja.
Tiedän että häntä on lapsena kuritettu fyysisesti ja hän on joutunut elämään pelossa. Silti en tiedä miten päästä tästä inhon tunteesta eroon. Ja tämä on noussut vasta nyt pintaan, olen yli 30v.
väkivallan ketjun? Jos olette, niin silloin te olette väkisinkin saaneet myös jotakin hyvää. Ei siihen muuten pysty. Se kannattaa muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
väkivallan ketjun? Jos olette, niin silloin te olette väkisinkin saaneet myös jotakin hyvää. Ei siihen muuten pysty. Se kannattaa muistaa.
Sehän on ihan normaalia, että ei lyö lapsiaan, eikä seurausta siitä että itseä on pahoinpidelty lapsena. Siinä että lasta lyödään, ei ole mitään hyvää.
Viha sitoo niin paljon energiaa ja aivan turhaan. Ensiksi on hyvä vihata ja sitten päästää irti vihastaan.
Ei minun isänikään halunnut kertoa, että mitä hänelle oli tapahtunut lapsena. Vasta päälle 60 vuotiaana hän alkoi muuttumaan, mutta ensiksi masentui niin paljon, että joutui hoitoon ja silloin muisti. Saa edelleen terapiassa keskusteluapua, mutta vieläkään hän ei halua puhua tapahtuneesta meidän kanssa muuta kuin että näin on hänelle tapahtunut ja että terapia tuntuu auttavan pikkuhiljaa... On pyytänyt anteeksi myös kun on ollut "huono isä" ja "meidän välisiä riitoja".
Lapsena minä haastoin ja ärsytin isääni, mutta ei hän vielä silloin mitenkään muuttunut ihmisenä, vaan oli ihan narsisti. Nyt on helpompi ymmärtää, että hän on hän ja hän on tarvinnut kuoren ympärilleen. Oli kyllä silleen mukava lapsuus, että isä leikki paljon kanssamme ihan kuin olisi ollut itsekin leikki-ikäinen..., joten tästä "hyvä isä" maininta.
6.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täysin käsittämätön väite...
väkivallan ketjun? Jos olette, niin silloin te olette väkisinkin saaneet myös jotakin hyvää. Ei siihen muuten pysty. Se kannattaa muistaa.
Nimittäin ainakin minulle se on todella vaikeaa, kun on niin isoista asioista kyse.
Ja vielä vaikeampaa on ymmärtää vanhempiani nyt kun itsellänikin on lapsia (enkä ole täydellinen äiti). Millainen isä haukkuu lastaan siaksi ja h***ksi ja uhkailee säännöllisesti tappaa koko perheen? Ja millainen äiti antaa tuollaista tapahtua? (nämä vain yjoitain esimerkkejä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-vanhempieni kuritus (fyysinen). Huomaan sen nyt, kun helposti teen samaan malliin omilleni, tiedostan sen ja yritän päästä siitä eroon!!
-hygieniakasvatus tai sen puute. En voi ymmärtää MIKSI ei opetettu huoltamaan hampaita!? 3kymppisenä mulla varmaan tekarit :( Paikkoja nyt jo niin paljon, ettei lääkärit tiedä miten sais hampaat pysymään ehjinä mun elämän läpi..
-Ei keskustelua. Nyt vasta itse oppinut, miten keskustellaan asiat läpi ja kuunnellaan toista. Puhutaan niin kauan, että kummallekin jää hyvä fiilis, että asiat on puitu halki.
..että näin. Paljon on mulla oppimista, mut kukaan ei oo täydellinen.
oletus, että et tiedä kaikkea toisen elämänhistoriasta ja se toinenkaan ei tiedä aina kaikkea itsestään tai siitä, että miksi on sellainen kuin on (isäni muisti vasta yli 60-vuotiaana...)?
Minä näin jo lapsena tilanteen niin, että haastan, ärsytän ja välillä hakeudun omaan rauhaani kunnes salaisuuksien verhot aukeavat (verhoja eri sukupolvissa lisää, esim isäni isä?).
14.
Ja toki ne syyt sieltä kumpuavat.
Silti noita em asioita en pysty unohtamaan tai täysin anteeksi antamaan. Vielä pahin juttu unohtui tuosta - muistan kuinka isäni pariin otteeseen ääneen äidilleni totetesi että kuolisi tuo lapsikin tuosta pois, niin siitäkin päästäisiin :(
En ole itsekään täydellinen äiti (mm. taustastani johtuen) mutta esim. tuo lapsen kuoleman toivominen ääneen on sellainen asia jota ei vaan kerta kaikkiaan lapsille sanota!
16
Sehän perheväkivallassa on niin tuhoisaa, että sen siirtää helposti eteenpäin, kun ei ole muuta mallia saanut. Vaikka kunka tolkuttaisi itselleen, että varmasti en lyö, kun tietää kuinka se uhriin vaikuttaa, mutta tiukassa paikassa keinot loppuu.
Meillä oli kotona henkistä väkivaltaa, vanhemmilla toisiaan ja meitä lapsia kohtaan, fyysisen väkivallan uhkaa oli ajoittain. Hellyyttä ja rakkautta ei ollut, ei niitä ilmaistu mitenkään. Seurauksensa sillä on, mutta yritän aikuisena vahvistaa itseäni ja luottaa ihmisiin. Lapsuudessa häpeä ja nöyryytyksen tunteet olivat itsestään selviä, lapsi ei kyseenalaista ympäristöään, mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä paremmin ymmärrän miten pielessä kotona oli henkinen ilmapiiri. Itse aikuisena en voi ymmärtää vanhempieni kyvyttömyyttä huolehtia lasten henkisestä kasvatuksesta, kyse oli oikeastaan henkisestä tukahduttamisesta, jopa tuhoamisesta.
Ajattelin, että taustalla olisi ollut jotain lievempää...
18.
vanhemmilleni mitään erityistä kaunaa, mutta ihan niin luottavainen ei olisi tarvinnut olla kuin he olivat.
Lisäksi mulle ei kumpikaan puhunut seksistä mitään. Olisi ollut hyvä saada vähän tunnepuolen tietoakin, kun koulussa puhuttiin vain raskauden ehkäisystä.
Nämä virheet yritän korjata suhteessa omiin lapsiini.
Toisaalta taas sain valita oman tieni vapaasti. Se on iso asia.
Mitään positiivista en edes pakottamalla keksi.