Muistatko vielä ajan kun oli puhelinkopit?

Muistan. Soitettiin Omo-infoon kun se oli ilmaisnumero.

Tottakai. Ei vielä dementiaa, onneksi. Tänä kesänä kävin puhelinkioski museossa. 

Ehjän löytäminen olikin sitten tuurissaan. Viimeisen kerran olen käyttänyt puhelinkoppia vuonna 1998. (oli jo silloin kännykkä mutta joskus puhelinkopit olivat halvempia soittaa puheluita)

Miten niin muistatko? Kai nyt suurin osa suomalaisista muistaa jos minäkin 35-vuotiaana muistan että lapsuudessa niitä vielä oli.

Muistan toki nämä lasiseinäiset pisuaarit mutta en muista soittaneeni sellaisesta koskaan mihinkään.

Todennäköisesti olen, en vain keksi miksi ja milloin. Kotona oli puhelin joten puhelut hoidettiin sillä

Muistoni puhelinkopeista on lyhyt ja ytimekäs. Menin aamuyöstä koppiin taksia soittamaan, ja seuraavan mielestä olin liian hidas. Hän tarttui kopin reunoihin ja reuhtoi ja heilutti kaksin käsin. Puhelimen mykäksi totesin, ja hänet sisään päästin.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Ei vielä dementiaa, onneksi. Tänä kesänä kävin puhelinkioski museossa. 

Dementiassa yleensä lähimuisti heikkenee ensimmäisenä. Vanhat asiat, kuten puhelinkopit, muistetaan vielä pitkään sen jälkeen, kun ei enää muisteta, ollaanko tänään juotu aamukahvi vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin muistatko? Kai nyt suurin osa suomalaisista muistaa jos minäkin 35-vuotiaana muistan että lapsuudessa niitä vielä oli.

Mä olen 36 vuotias eikä mun lapsuudessa ollut puhelinkoppeja missään missä olisin itse liikkunut, joten en ole koskaan nähnyt käytössä olevaa puhelinkoppia. 

Minun esikoiseni, s. 1999, harrasti pienenä puhelinkoppibongausta.

Välillä niitä kaipaa vieläkin. Jos puhelin hukkuu tai unohtuu kotiin, niin ei ole ihan helppo tehtävä löytää halukasta kännykän lainaajaa juuri sopivasti. 

Oli myös kortilla toimivia, ei tarvinnut kolikkoja. 

Yleensä niissä oli puhelinluettelo, mistä oli revitty ainakin karttasivut irti.

Muistan toki. Opiskeluaikana soitettiin kerran viikkoon kotiin puhelinkopista.  Oli puhelinluettelot , joissa kaikkien numerot.

Joissakin puhelinkopeissa pystyi jatkamaan jo aloitettua puhelua kun laittoi kolikon mikrofonin, eli puheluurin rakoihin ja kosketti kolikolla luurin hankaan, se yhdisti ja niin sillä sai lisäaikaa!

Tietysti muistan. Nuorena rakkarin alkuna kolmisen kymmentä vuotta sitten poliisi pidätti varsin näyttävästi puhelinkopista kesken puhelun. Pölähtivät paikalle monen auton voimalla ihan ku olisivat koviakin rikollisia etsineet. Telkesivät ensin sisälle, tarkistivat porukan paperit ja sitten helyt ranteisiin ja maijaan. Vilkkaaseen ryysisaikaan keskellä kaupunkia. Ei voi unohtaa.

Kusi niissä haisi, varsinkin helteellä. Talvella spurgut vietti niissä öitään.

Vierailija kirjoitti:

Muistan toki. Opiskeluaikana soitettiin kerran viikkoon kotiin puhelinkopista.  Oli puhelinluettelot , joissa kaikkien numerot.

Nythän tuo olisi lainvastaista julkaista luetteloa jossa näkyisi kaikkien puhelinnumerot ja osoitteet.

Vierailija kirjoitti:

Oli myös kortilla toimivia, ei tarvinnut kolikkoja. 

Minulla on tallella kaksi puhelinkortti. Onkohan niillä keräilyarvoa?

Muistaako joku että ärrältä pystyi soittamaan joskus 90-luvun alussa? 
Lankapuhelin tuotiin siihen tiskille. Mimuuttiveloitus oli käytössä. 
Siinä mielessä hassua kun siihen viereen sitten sattui tulemaan tietenkin asiakas kuuntelemaan ja ostamaan jotain. 

Soitin joskus jotain tosi lyhyitä puheluita, jos ei ollut koppia mailla halmeilla. 

 

Olen syntynyt 1993 ja muistan aivan puhelinkopit hämärästi aivan pikkulapsuudestani.