Deittailuvaihe = tarkkailuvaihe
Deittaulun step 1, luovu kontrollista:
Anna miehelle tilaa olla täysin oma itsensä ja anna hänen tehdä tai olla tekemättä ihan mitä hän haluaa - ilman, että vihjailet tai ohjailet häntä mihinkään suuntaan. Haluat nähdä, mikä on miehen luonnollinen taso - eli miten hän toimii ilman, että joku ulkoinen tekijä ohjailee häntä toimimaan tietyllä tavalla.
Toteat vain mielessäsi ”let him”, sillä et voi vaikuttaa miehen luonnolliseen tasoon - hän yksinkertaisesti on kuka hän on. Älä kuluta henkistä energiaasi miehen tekojen tai sanojen murehtimiseen tai muuttamiseen.
Step 2, tarkkaile:
Sinun ainoa tehtäväsi on istua rauhassa alas, luopua kontrollista ja yksinkertaisesti tarkkailla miestä, hänen käytöstä, valintoja, mielipiteitä, ja sitä mitä hän täysin luonnollisesti ja oma-aloitteisesti on ja tekee.
Et siis yritä muuttaa miestä, neuvoa häntä, manipuloida häntä, anella häneltä mitään, puskea häntä eteenpäin, uhkailla häntä (esim. erolla), tai suuttua jos hän ei yllä standardeihisi. Tarkkailet vain kaikessa rauhassa häntä ja teet päätöksiä sen mukaan hiljaa mielessäsi.
Tarkkaillessasi, kysy aina itseltäsi mielessäsi: ”Käyttäytyykö minun tuleva aviomieheni ja lasteni isä näin? Ovatko nämä niitä tekoja, joita hän tekisi?”
Step 3, näe totuus:
Kun annat miehen toimia täysin vapaasti ilman ohjailua, näet hänen todellisen luonteensa hyvin nopeasti. Tämä on arvokasta tietoa, sillä se näyttää sinulle selkeästi sen, kuka mies luonnollisesti on ja miten hän toimii täysin oma-aloitteisesti ilman, että joudut vaatimaan mitään.
Jos siis näet edessäsi aviomiesmateriaalia = hyvä! Voit harkita suhteen jatkamista. Jos taas et näe edessäsi aviomiesmateriaalia = tämäkin on hyvä! Pelastit juuri itseltäsi seuraavat 50 onnetonta vuotta. Mitä nopeammin mies paljastaa kuka hän on - sitä parempi.
Step 4, vedä raja:
Tarkkailu ei tarkoita välinpitämättömyyttä tai rajattomuutta. Se tarkoittaa, että siirrät painopisteen miehen käytöksestä omaan toimintaasi. Sillä miehen käytöksen muuttaminen = mahdotonta. Mutta sinun oman reaktion hallinta ja rajan veto = mahdollista.
Eli kun mies tekee jotain mikä saa olosi epämukavaksi tai epäkunnioitetuksi - et loukkaannu, ala nalkuttaa tai anella häntä olemaan parempi mies. Ajattelet vain: ”Kiitos kun paljastit todellisen luonteesi!” Ja sitten poistat tämän miehen elämästäsi lopullisesti.
Mielipiteitä? Jotain lisättävää? Itse luin kirjan Let them -teoria, jota suosittelen ihan kaikille! Löytyy myös äänikirjana.
Ps. Tietenkin tämä ohjeistus toimii toisin päin - eli miestenkin on syytä tarkkailla naisia.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Tai mitäs jo ihmiset antaisivat vaan tunteiden viedä, sen kummosempaa tarkkailua tai toisen analysointia.
Voih, kumpa toimisikin. Mutta oikea elämä ei ole romananttinen komedia tai Disney-elokuva. Kipinä, kemia, perhoset vastassa ja tunteet kuolevat, jos kumppani ei ole valmis näkemään työtä suhteen eteen. Siksi deittikumppanin luonteen tarkkailu on elintärkeää, jos tavoitteena on löytää puoliso, jonka kanssa avioliitto kestää kunnes kuolema meidät erottaa.
Deittailu kuulostaa siltä, että deittaillaan montaa.
Vierailija kirjoitti:
Deittailu kuulostaa siltä, että deittaillaan montaa.
Osuit naulan kantaan - sitähän se on!
Useamman miehen (tai naisen) deittailu samaan aikaan suojelee sydäntäsi ja mielenterveyttäsi. Se suojelee sinua huonojen miesten kaltoinkohtelulta. Se on itseasiassa naisille se paras ja turvallisin tapa deittailla nykyaikana. Kun tapailet useaa miestä samaan aikaan ja yksi heistä alkaa käyttäytyä huonosti - on hyvin selvää, että hänessä on jotain vialla, sillä muut miehet eivät käyttäydy niin. Kun ei ole vertailukohdetta, on helppo langeta ansaan. Ja se on alku elinikäiselle kurjuudelle ja painajaiselle.
Kun pidät vaihtoehdot auki ja deittaat (et harrasta seksiä) useaa (esim kolmea) miestä samaan aikaan - pystyt vertailemaan heitä keskenään. Ja heti kun joku näistä kolmesta miehestä osoittaa epäkunnioitusta sinua kohtaan - uskallat päästää irti. Esimerkiksi jos Matti ei priorisoi sinua tarpeeksi tai on epäjohdonmukainen kommunikoinnissaan - mutta Jani taas priorisoi sinut aina ja on aina johdonmukainen kanssasi - sinulle ei tuota mitään ongelmaa päästää irti Matista. Jos taas tapailet pelkkää Mattia - saatat kiintyä häneen ihan liikaa, etkä uskalla päästää irti - ja se on alku sinun elinikäiselle kurjuudelle.
Se on sitä itsetuntemusta ja sen omaamista. Noi kaikki tulee tavallaan automaationa sen jälkeen kun tietää sen oman arvonsa. Jos on ihminen kellä on tosi hyvä itsetietoisuus niin sen parisuhteen muodostaminen tässä yhteiskunnassa on melkein mahdotonta koska sä oot ihan yksin siinä näkemässä kaikki ne pelit ja muut seikat mille ihmisten parisuhteet oikeasti perustuu ja sen huomaa ihmisestä heti jos se tulee niiden samojen pelien kanssa ja sit se tössää siihen koska sieltä ei tulle aitona vaan se perustuu kokoajan jollekkin omalle tarpeelle tai sit siel on joku muu asia pääkopassa mikä ohjaa kokoajan samanlaiseen kaavakäyttäytymiseen. Se on hyvin vaikee löytää ihmistä kuka tajuaisi syvemmällä tasolla itseään. Sellanen suhde on nimenomaa se että siihen ei tuu sitä kilpailua kumpi vie kokoajan vaa siin on omat ne tontit ja sitä kautta ne täydentää toisiaa, siin ei kumpikaa koita viedä mitää koska se ei oo egojen valtataistelu mitä kutsutaan "parisuhteeksi".Mut se on hyvä pohdinnan aihe myös että tarviiko ihminen lopulta sitä kieroutunutta puolta myös kehittyäkseen ja kuinka paljon ja mitä jos kehittyyki tavallaa liikaa ni johtaakse sit yksinäisyyteen nimenomaa.
Onko kukaan samaa mieltä? Pitäisikö nykyaikana deittailla vain sokeasti luottaen kemiaan - vai pitäisikö deittailla stratekian kanssa ja tarkailla deittikumppania ja hänen ominaisuuksiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai mitäs jo ihmiset antaisivat vaan tunteiden viedä, sen kummosempaa tarkkailua tai toisen analysointia.
Voih, kumpa toimisikin. Mutta oikea elämä ei ole romananttinen komedia tai Disney-elokuva. Kipinä, kemia, perhoset vastassa ja tunteet kuolevat, jos kumppani ei ole valmis näkemään työtä suhteen eteen. Siksi deittikumppanin luonteen tarkkailu on elintärkeää, jos tavoitteena on löytää puoliso, jonka kanssa avioliitto kestää kunnes kuolema meidät erottaa.
Milloin parisuhteista on tullut pakkotyöleiri? Ja yleensä siinä käy niin, että toinen tekee suhteen eteen jotain, ja toinen ei. Jos hampaat irvessä pitää kiinni suhteesta joka ei toimi kun toisen mielestä, niin silloin on väärät kumppanit toisilleen.
Onko tämä joku homosuhteiden opas, vai miksi puhutaan vain miehestä?
Tuossa tarkkaillaan vain miten mies käyttäytyy naisen seurassa. Paljon tärkeämpää olisi tarkkailla, miten mies käyttäytyy äijäporukassa, millaista halventavaa läppää heittää vähemmistöistä ja naisista ja miten haukkuu panojaan tai pröystäilee niillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai mitäs jo ihmiset antaisivat vaan tunteiden viedä, sen kummosempaa tarkkailua tai toisen analysointia.
Voih, kumpa toimisikin. Mutta oikea elämä ei ole romananttinen komedia tai Disney-elokuva. Kipinä, kemia, perhoset vastassa ja tunteet kuolevat, jos kumppani ei ole valmis näkemään työtä suhteen eteen. Siksi deittikumppanin luonteen tarkkailu on elintärkeää, jos tavoitteena on löytää puoliso, jonka kanssa avioliitto kestää kunnes kuolema meidät erottaa.
Ihastuminen perhosineen loppuu joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Se ei tarkoita sitä että kemia olisi kadonnut tai rakkaus sammunut.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä joku homosuhteiden opas, vai miksi puhutaan vain miehestä?
Self help -kirjat, eivätkö naiset lue niitä eniten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai mitäs jo ihmiset antaisivat vaan tunteiden viedä, sen kummosempaa tarkkailua tai toisen analysointia.
Voih, kumpa toimisikin. Mutta oikea elämä ei ole romananttinen komedia tai Disney-elokuva. Kipinä, kemia, perhoset vastassa ja tunteet kuolevat, jos kumppani ei ole valmis näkemään työtä suhteen eteen. Siksi deittikumppanin luonteen tarkkailu on elintärkeää, jos tavoitteena on löytää puoliso, jonka kanssa avioliitto kestää kunnes kuolema meidät erottaa.
Milloin parisuhteista on tullut pakkotyöleiri? Ja yleensä siinä käy niin, että toinen tekee suhteen eteen jotain, ja toinen ei. Jos hampaat irvessä pitää kiinni suhteesta joka ei toimi kun toisen mielestä, niin silloin on väärät kumppanit toisilleen.
Eihän sen pitäisi olla mikään pakkotyöleiri. Mutta yleesnä käy nimenomaan juuri niin, että nainen pitää suhteesta kynsin ja hampain kiinni, vaikka mies on ihan selkästi väärä mies hänelle. Siksi deittailuvaiheen tarkkailu on äärettömän tärkeää.
Annanpa esimerkin. Jos mies on deittailuvaiheessa epäjohdonmukainen kommunikoinnissaan - hän ei vaikka vastaa viesteihin tai peruu treffejä koko ajan. ”Anna hänen" olla epäjohdonmukainen, sen sijaan että jäät strssaamaan, odottelemaan puhelimen ääreen tai analysoimaan tilannetta tuntikausia. Sillä nyt näet ettei mies pysty antamaan sinulle johdonmukaisuutta - etkä sinä edes halua tällaista miestä!
Toinen hyvin yleinen esimerkki voisi olla tämä: Mies huomioi sinua liian vähän. Hän ei esimerkiksi sovi treffejä kanssasi tarpeeksi usein, hän ei soita sinulle tarpeeksi usein, hän ei kehu sinua koskaan - eikä vain yksinkertaisesti täytä sinun emotionaalisia tarpeitasi. ”Anna hänen” olla kuka hän on, sen sijaan että alat kerjäämään enemmän huomiota tai anelet häntä järjestämään treffejä ja soittamaan sinulle useammin. Ethän sinä edes halua olla sellaisen miehen kanssa, keneltä joudut aneleman huomiota - ethän voisi olla onnellinen tällaisessa suhteessa.
Siksi on tärkeää olla tietoinen miehen luonteesta jo ennen avioliittoa - ettet ole sitten jumissa miehen kanssa, joka ei täytä sinun sisäisiä tarpeitasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai mitäs jo ihmiset antaisivat vaan tunteiden viedä, sen kummosempaa tarkkailua tai toisen analysointia.
Voih, kumpa toimisikin. Mutta oikea elämä ei ole romananttinen komedia tai Disney-elokuva. Kipinä, kemia, perhoset vastassa ja tunteet kuolevat, jos kumppani ei ole valmis näkemään työtä suhteen eteen. Siksi deittikumppanin luonteen tarkkailu on elintärkeää, jos tavoitteena on löytää puoliso, jonka kanssa avioliitto kestää kunnes kuolema meidät erottaa.
Ihastuminen perhosineen loppuu joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Se ei tarkoita sitä että kemia olisi kadonnut tai rakkaus sammunut.
Kemia ja rakkaus itseasiassa katoaa hyvinkin nopeasti, ikävä kyllä... Sen sijaan yhteiset arvot ja tavoitteet elämässä kantaa pidemmälle. Jos sinä vaikka arvostat eniten maailmassa perhettä ja avioliittoa - mutta rakastutkin mieheen, joka arvostaa vapautta ja matkustelua. Eihän se rakkaus pitkälle kanna, kun mies alkaa tuntea olonsa lopulta tukahdetuksi ja sinä puoletaan hylätyksi. Tässä tilateessa kummankaan tarpeet ei täyty - joten rakkaus ja kemia kuolee. Toisessa tilanteessa, jossa rakastut mieheen, jonka kanssa jaatte samat elämäntavoitteet ja arvomaailan - suhde lujittuu vuosi vuodelta ja rakannatte yhdessä vahvan perustan rakkaudellenne.
Mikäs siinä, jos sillä saadaan syntyvyys nousuun.
Tai mitäs jo ihmiset antaisivat vaan tunteiden viedä, sen kummosempaa tarkkailua tai toisen analysointia.