Yksinolo on suurinta luksusta
Pienestä pitäen häväisty siitä, ettei onnistunut olemaan, mitä muut olisivat halunneet, ettei onnistunut kuulumaan porukkaan, ettei riittänyt ystäville, ettei kelvannut kumppaniksi kenellekään. Kun tuosta häpeästä on vihdoin päässyt yli, tajuaa, että yksin eläminen on suurinta luksusta. Voi olla juuri miten on, tehdä mitä millonkin haluaa, ei ketään nalkuttamassa eikä nälvimässä. Luojan kiitos voin elää yksin. Mikä vapaus.
Kommentit (3)
Sama juttu. Minulle riittää ihmiskontakteiksi, että välillä juttelee palstalla päivänpolttavista asioista ja että välillä näkee ne kaikkein läheisimmät, mutta yhtään en esimerkiksi uusia kaverisuhteita kaipaa.
Ihana kirjoitus, kiitos Sinulle Hienoa huomata, että meitä on muitakin, jotka kokevat näin.
Samaa mieltä. Yksin oleminen hellii aivoja.