Kun aikuinen mies menee lapsen jutuista ihan suunniltaan

Oon pohtinut sitä miten isäni käytti muhun jatkuvasti fyysistä (ja henkistä) väkivaltaa jo silloin kun olin alle kouluikäinen. Ihmettelen sitä miten sen ikäisen lapsen jutut saa aikuisen miehen alentumaan tuolle tasolle. Olikin aina se olo ettei voinut olla lapsena lapsi kun ei ollut ketään henkisesti aikuista talossa. Mut oon nyt oppinut että moni aikuinen on oman emotionaalisen kehityksen osalta oikeasti lapsen tasolla. Eli jääty jumiin tiettyihin kehitysvaiheisiin. Ehkä sitä silloin tosiaan voi kokea olevansa tavallaan samalla viivalla pienten lasten kanssa.