Lääkärit, mistä huomaatte jos potilas on ihastunut teihin?

täysin epäolennaista

joten miten tuo ihastus muista tunteista poikkeaisi. turhaa saivartelua.

kieltämättä imartelee, kun järjestäin kaikki miehet on ihan sulaa vahaa edessäni :)

Lopeta jo, ei yksikään lääkäri suhun ihastu.

Oon poikkeuksellinen kaunis, kasvomallinkin töitä tehnyt, isopovinen , pirteä ja erittäin pätevä ammatissani.



t. se hemaiseva lääkäri :)

Oon poikkeuksellinen kaunis, kasvomallinkin töitä tehnyt, isopovinen , pirteä ja erittäin pätevä ammatissani.

t. se hemaiseva lääkäri :)

Sinä se varmaan hyvinkin tiedät mitä miesten päässä liikkuu. Pitäisiköhän sinun vaihtaa alaa kun taidat keskittyä epäolennaiseen, eli sen tarkkailuun miten miehet kuolaavat sinun perääsi. Taitaa lääkärin työt jäädä vähän vähemmälle. Niin.. luuletko tosiaan että kaikkien mielestä olet kaunis yms. Hellitä jo. No, selvä provohan tämä on.

Jos vaivojeni kanssa lääkäriin vääntäydyn niin päässä liikkuu aivan jotain muuta kuin että ompa lääkärillä hyvä perä tms. Täytyy olla aika epävarma itsestään jos on riippuvainen lääkärin työssä muiden katseista, eleistä, ilmeistä- kivahan se toisaalta on jos vilkaasta mielikuvituksesta saa motivaatiota työntekoon.. :)

ihan hyvänä ihmistuntijana, ja uskon jotain asioita jo koulutuksenikin perusteella vaistoavani. Sitä paitsi olin yksi kurssini parhaiten arvosanoin valmistuneista ja voitte uskoa, että näistä ajatuksistani ei näy piiruakaan ulospäin. Käyttäydyn aina hyvin asiallisesti töissä, tosin hymyilen paljon ja olen empaattinen ja helposti lähestyttävä.



T. Lääkäri, josta ihmiset ei meinaa uskoa, että voi olla sekä kaunis että älykäs

( Vau mikä ihmistuntija kun huikeat 95% ihastelee sinua vastaanotollasi.)

Hiven hymyilyttää ;)

vastaanotolle.

Täytyy sanoa että vaikka terapeutti olenkin ja ihmistuntemusta on niin en lähtisi milloinkaan mitään tuonsuuntaisia prosentteja totuuden nimessä latelemaan. Oikeasti, että uskon vaistooni (+oletukseeni) noinkin vahvasti. :)

Jatkakaa keskustelua, minä lähen nukkumaan, aamulla työt kutsuu. Hyviä öitä!

Ei kyllä uskoisi.

Samoin se, että joku uskaltaa tehdä aloituksen näin rienaavasta aiheesta. Hui.

eikä voisi vähempää kiinnostaa, onko joku ihastunut vai ei. Kyllä mä keskityn täysin siihen omaan vaikeaan ja aika kiireiseen työhöni, enkä todellakaan jaksa miettiä jotain idiootti-ihastuksia. Parempi vaan, jos kukaan ei kuolaa töissä perään, saa keskittyä itse asiaan ja perhe ja parisuhde on sitten kotona. Äärimmäisen kiusallisia ja ällöttäviä kaikki tuollaiset joutavat päivittelyt, joilla ei ole mitään tekemistä työnteon kanssa. Jos mahdollista, välttäisin jatkossa itseeni ihastunutta potilasta parhaani mukaan, esim. ohjaisin toiselle lääkärille. Lääkäreille potilaat on kyllä useimmiten niitä polvia, korvia, sappia, kohdunsuita, selkiä jne. Ei ne potilaat mieleen jää, muuta kuin ne ärsyttävät tai vaikeat tai tietysti harvakseltaan ne, joihin muodostuu pitkä hoitosuhde.



Mä en muutenkaan ymmärrä näitä onko joku ihastunut tai itse oon ihastunut -juttuja aikuisilla ihmisillä - ehkä ne on nää samat tyypit, jotka jo yläasteella kulutti kaiken aikansa sen miettimiseen, että kaikki, jotka vähänkään vilkaisi päälle vaikka väistääkseen aina "yrittää mua"....Onko elämänne niin köyhää ja haasteetonta, että ainoa pohdittava seikka on joku lapsellinen ihastuminen?

taitaa nuo ihastumistyypit jatkaa teineilyään mummoikään saakka... muutama flirtistä ja "viattomasta ihastumisesta" alkanut uskottomuus ja avioero jo takana ja vielä mummoiässäkin mietitään, että taisi se Valintatalon nuori kassapoika ihastua muhun, kun sanoi oikein olkaa hyvä, tervetuloa UUDESTAAN, se siis haluaa nähdä mut vielä toistekin!

Mistä nyt ylipäänsä huomaatte että joku on ihastunut teihin? usein kai siitä että hän hakeutuu teidän läheisyyteenne jne., menee ehkä hämilleen, puhuu asioita joista sen voi päätellä, antaa ehkä lahjoja tms.



Kyllä potilaat joskus lääkäriin ihastuvat ja aika usein sen huomaan - minäkin, joka olen tällainen vähän ylipainoinen keski-ikäinen perheenäiti.



Eri potilaat toki käyttäytyvät ihastuessaan eri tavalla. Joidenkin kohdalla se ärsyttää ja jos menee ihan mahdottomaksi niin pyrin vaihtamaan hoitavaa lääkäriä varsinkin jos tulee jotain ehdottelua tms. Fiksummat potilaat osaavat hallita ihastuksensa fiksusti ja sen huomaa ehkä vain siitä että he tulevat vastaanotolle hyvällä tuulella, saattavat muistaa hoidon lopuksi jollain pikku tuliaisella, tms., eihän se silloin haittaa vaan saattaa jopa tuntua ihan kivalle. Yksi potilas yksityisvastaanotolla odotti kuukauden vaivansa kanssa että pääsi nimenomaan minun vastaanotolleni eikä mennyt toiselle lääkärille...



Minä olen onneksi sellaisessa työssä, että mitään "ikuisuuspotilaita" ei ole eli en yleensä tapaa samaa potilasta viittä kertaa enempää. Varmaan olisi vaikeampaa jos olisi joku väestövastuulääkäri ja joku joka kuukausi vastaanotolla käyvä mielenterveyspotilas ihastuisi.

Lääkärin ei pitäisi ihastua potilaaseensa, se sotkee ammatillisen suhtautumisen. Potilas toki voi ihastua lääkäriinsä, syynä mm. osaksi nk positiivinen transferenssi, jota en jaksa nyt selittää termiä tuntemattomille. Itsekin olen lääkäri, ja kyllä joskus toki on ollut tilanne, että pitää itsekuriaan pitää silmällä, mutta kyllä se on aina pysynyt tiukkana.

voi olla, että yksikään lääkäri tai suurin osa ihmisistä ei sitä myönnä, mutta kyllä tasan tarkkaan lääkärikin voi ihastua potilaaseensa niin kauan kun lääkärillä on silmät, korvat ja hmmm...sukupuolielimet..:D

Tottakai se on mahdollista, ei kuitenkaan takuulla ollenkaan niin yleistä kuin telkkarisarjoissa annetaan ymmärtää tai kuin sinun mielikuvituksesi kuvittelee.



Potilas-lääkärisuhde on erilainen kuin kahden ihmisen suhde yleensä. Siinä keskitytään toisen osapuolen vaivoihin ja ongelmiin kun taas toisella osapuolella (lääkärillä) on kaikenlaisia velvotteita ym. ratkaista ne oikein ja rajoituksia sen suhteen mitä voi tehdä ja miten käyttäytyä. Kontakti myös kestää rajallisen ajan, siitä on raportoitava kirjallisesti ja usein paikalla on muita ihmisiä. Lisäksi lääkärillä on lähes koko ajan kiire.



Tilanne ei siis yleensä ole millään tapaa ihastumiselle otollinen. Maallikon käsitys esim. riisuutumisesta tai tutkimisesta saattaa olla romantisoitu, mutta lääkärille se on puhtaasti jokapäiväistä työtä - likaisia alusvaatteita, hikisiä potilaita, haisevia eritteitä, läskin alla hautuvia ihorikkoja jne. Potilaan tutkiminen on sen verran vaativaa hommaa, ettei siinä pysty romanttiseen haaveiluun ilman että se vaikuttaa lopputulokseen eli potilaan hoitoon. Tottakai hyvännäköinen kroppa on kiva katsella, mutta harvoin sitä ehtii ajatuksissaan sen pidemmälle.



Sairaalamaailmassa (joka on itselleni tutumpi) ja varmaan terveyskeskuksessakin on paljon henkilökuntaa, jonka kanssa lääkäri on koko ajan tekemisissä - ja saa olla tekemisissä omana itsenään. Ihastuminen työkaveriin on miljoon kertaa helpompaa kuin ihastuminen potilaaseen. Itse voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että 15-vuotisen lääkärinurani aikana en ole ihastunut potilaaseen kertaakaan. Varmasti on ollut sellaisia potilaita joihin voisin toisenlaisissa olosuhteissa ja tilanteessa ihastua, mutta ei siinä työn tohinassa.



t. 20

Tottakai se on mahdollista, ei kuitenkaan takuulla ollenkaan niin yleistä kuin telkkarisarjoissa annetaan ymmärtää tai kuin sinun mielikuvituksesi kuvittelee.

Potilas-lääkärisuhde on erilainen kuin kahden ihmisen suhde yleensä. Siinä keskitytään toisen osapuolen vaivoihin ja ongelmiin kun taas toisella osapuolella (lääkärillä) on kaikenlaisia velvotteita ym. ratkaista ne oikein ja rajoituksia sen suhteen mitä voi tehdä ja miten käyttäytyä. Kontakti myös kestää rajallisen ajan, siitä on raportoitava kirjallisesti ja usein paikalla on muita ihmisiä. Lisäksi lääkärillä on lähes koko ajan kiire.

Tilanne ei siis yleensä ole millään tapaa ihastumiselle otollinen. Maallikon käsitys esim. riisuutumisesta tai tutkimisesta saattaa olla romantisoitu, mutta lääkärille se on puhtaasti jokapäiväistä työtä - likaisia alusvaatteita, hikisiä potilaita, haisevia eritteitä, läskin alla hautuvia ihorikkoja jne. Potilaan tutkiminen on sen verran vaativaa hommaa, ettei siinä pysty romanttiseen haaveiluun ilman että se vaikuttaa lopputulokseen eli potilaan hoitoon. Tottakai hyvännäköinen kroppa on kiva katsella, mutta harvoin sitä ehtii ajatuksissaan sen pidemmälle.

Sairaalamaailmassa (joka on itselleni tutumpi) ja varmaan terveyskeskuksessakin on paljon henkilökuntaa, jonka kanssa lääkäri on koko ajan tekemisissä - ja saa olla tekemisissä omana itsenään. Ihastuminen työkaveriin on miljoon kertaa helpompaa kuin ihastuminen potilaaseen. Itse voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että 15-vuotisen lääkärinurani aikana en ole ihastunut potilaaseen kertaakaan. Varmasti on ollut sellaisia potilaita joihin voisin toisenlaisissa olosuhteissa ja tilanteessa ihastua, mutta ei siinä työn tohinassa.

t. 20

Ai niin, sairaalamaailmassa kaikki tietävät miten jokainen ihminen käyttäytyy. Kaikki ihmiset ja varsinkin lääkärit ovatkin niin homogeenista porukkaa että huh. t. 21