Lue keskustelun säännöt.
Hakisitko lapselle koulun vaihtoa, jos ei ole yhtään ystävää koulussa?
14.08.2026 |
Tämä on ihan tositarina, ei keksitty juttu, eli asiallisia vastauksia , kiitos!
Meillä alkoi lapsella 6. luokka. Hänellä oli hyvä ystävä 1.-2. luokalla, joka muutti toiselle paikkakunnalle. Sen jälkeen on pyörinyt välitunneilla erään porukan kanssa (luokan oppilaita), ollut mukana leikeissä ja välituntipeleissä. Viime vuonna alkoi tulla sitä, ettei kukaan halua tehdä parityönä luokassa hänen kanssa tai jos oppilaat itse valitsevat ryhmätyöhön ryhmät, häntä ei haluta mukaan. Opettajalle laitoin viestiä, ja opettaja ohjasi ryhmätöihin. Välitunneilla hän jäi yhä useammin yksin. Eräät aiemmin kaverina olleet oli sanoneet, että häivy, älä tule siihen salakuuntelemaan. Välitunnit luonnollisesti ovat vähän vaihtuneet, ei siellä ollut enää viime vuonna niin paljon yhteisiä pelihetkiä. Kutsuttiin keväällä yksi luokkakaveri meille pari kertaa pelaamaan ja oleskelemaan, mutta ei sekään lähtenyt käyntiin. Muistan lapsen pettymyksen kun tämä luokkakaveri oli pelaamassa pleikalla ja yhtäkkiä tuli jokin viesti ja sanoi, että mun täytyy nyt lähtee, kun x ja y on puistossa, niin me tehdään varmaan jotain yhdessä. Ei pyytänyt mukaan. Toki voi olla parempia ystäviä, mutta jos mennään jonkun luo kylään, niin melkoisen töykeää lähteä heti kun kaverit laittaa viestin, että ollaan puistossa.
Nyt kun koulut alkoi ja 6. luokka, lapseni tuli surullisena ensimmäisenä päivänä koulusta. Oli taas ollut jotain ryhmäleikkejä, jossa oli syrjitty. Joo, kivahan se on, jos yritetään ottaa kevyempi alku kouluun, mutta nuo tilanteet on pahoja hänelle, jota ei haluta ryhmiin tai jolle ei puhuta edes. Viime keväänä lapseni kävi kuraattorilla pari kertaa. Siinä oli useampi syy. Yksi oli myöhästely tietyiltä oppitunneilta. Olin mukana, kun hän kertoi syyn. Hän odottaa, että opettaja on siellä luokassa, koska on haukuttu, jos ei ole ollut aikuista paikalla. Kengät oli piilotettu vessoihin, jos hän oli tullut hyvissä ajoin luokkaan ja muita jäänyt vielä käytävään.
Ollaan mietitty, onko järkevää tässä vaiheessa anoa koulun vaihtoa. Minusta tuntuu, että tilanne vaikuttaa lapseni itsetuntoon, vaikka hänellä harrastuksessa on kavereita, ja yksi kaveri naapurustossa, joka ei saman ikäinen, mutta paljon kesällä olivat ulkona yhdessä. Kuudes vuosi peruskoulua alkoi, ja monta vuotta vielä pitäisi kouluun kulkea. Vai onko siitä pelkkää haittaa, jos hakee toiseen kouluun? Saako uusi oppilas sieltäkään yhtään ystävää, kun tulee uutena tässä vaiheessa? Mitä mieltä olette?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta kuitenkin, jos suhteita voisi rakentaa koulun ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Jos syrjiminen lähtee teinisi sosiaalisten taitojen heikkoudesta, jatkuu ongelma seuraavassa koulussa. Jos taas kyseessä on vain "kemioiden" yhteensopimattomuus, voi maiseman vaihto auttaa.
Tuo varmaan pätee koulutien alussa, mutta jos on sama luokka ollut pitkään, siellä on jo ne ystäväjoukot luotu. Ei meistä kukaan ole tuossa iässä ollut kaikkien kanssa koko ajan välitunneilla yms. Sellaista nuorta en tiedä olevan olemassakaan, joka olisi joka hetki kaikkien kaveri. Menee ne ystävät kiinnostuksen kohteiden mukaan, luonteen mukaan, koulumenestyksen mukaan tai sitten vaikka yhteisen kielen tai kulttuurin mukaan. Ulkopuolisena on vaikea mennä sanomaan, että nyt kun te kolme tyttöä olette noin hyviä kavereita, niin älkää olko kolmestaan välkällä, vaan tässä on nyt teille 2 luokkakaveria lisää, joiden kanssa vietätte myös aikanne aina kun ette ole tunnilla. Se herättää pelkkää vastustusta ja vastareaktion, jos pakotetaan ja määräillään kaverisuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa teineistä kehittyy hitaammin ja on lapsen tasolla vielä kuudennella. Heillä ei jutut mitenkään kohtaa varhemmin kehittyneiden kanssa. Tämä siitä huolimatta, että ennen on oltu kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Voi myös viihtyä yksin.
Ai kuka? Kun olin koulussa töissö nuorten kanssa, aika harvoin kukaan kyselyihin vastasi, että haluan olla yksin. Yleisempää oli kokea itsensä yksinäiseksi ja että kavereita ei ole. Oletko joutunut kiusatuksi tai syrjityksi? Se on yksi kouluviihtyvyyskyselyn tärkeimmistä indikaattoreista hyvinvoinnille. Lapsilla ja nuorilla tunne joukkoon kuulumisesta on keskimäärin koetun hyvinvoinnin kannalta merkittävämpi kuin aikuisella. Lapsii tai nuori saattaa kotioloissa vapaa-aikana viihtyä hyvin yksinkin, koska hänellä on vapaus valita mieluisaa tekemistä. Yhteisöllisessä ympäristössä, kuten koulussa, taas joukkoon kuulumisen tunne korostuu, eikä vaihtoehtoja toteuttaa mielenkiintoista tekemistä yksin ole niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meneekö ap:llä hissi ylös asti kun tekee tuollaista hehtaaria?
Jep. Pari päivää koulua takana ja koulunvaihto. Vähän laatua näihin, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seiskaluokalla joka tapauksessa vaihtuu koulu? Vaatisin kyllä kouluakin puuttumaan kiusaamiseen, tavaroiden piilottelu yms.
Vaikea paikka, mitä mieltä lapsi itse on?
Vierailija kirjoitti:
Osa teineistä kehittyy hitaammin ja on lapsen tasolla vielä kuudennella. Heillä ei jutut mitenkään kohtaa varhemmin kehittyneiden kanssa. Tämä siitä huolimatta, että ennen on oltu kavereita.
Stigmat myös tuossa iässä pysyvät pitkään. Kun sinut on luokiteltu jonkinlaiseksi, vaikkapa sitten lapselliseksi tai pyrkyriksi tai hikariksi, se leima tahtoo pysyä, vaikka olisit niin paljon muutakin. Yhden sukulaisen tyttö oli sairastunut virtsatieinfektioon, muttei tajunnut sitä heti, ja oli ollut koko ajan pissahätä. Oli joutunut koulussa joka tunnilla lupaa kysymään, pääseekö vessaan. Tästä oli luokan pojat alkaneet kiusata kusihousuksi. Vaikka sai antibiootit ja parani, kun vanhemmat oli huomanneet kotona vaivan, siitö huolimatta kusihousu-nimitys säilyi vuosia. Kun on vielä kehittymättömät aivot, ei edes ymmärretä, miltä toisesta tuollainen tuntuu. Siitä voi jäädä traumat, ja etenkin kun kyse on vessa-asioista, alkaa häpeillä edes käydä vessassa koulussa. Näin tässäkin tapauksessa kävi, että nimittelyn takia ei uskaltanut käyttää koulun vessoja, ettei joku taas huuda, että kusihousu menossa taas vessaan, katsokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seiskaluokalla joka tapauksessa vaihtuu koulu? Vaatisin kyllä kouluakin puuttumaan kiusaamiseen, tavaroiden piilottelu yms.
Vaikea paikka, mitä mieltä lapsi itse on?
Hän sanoi itse viime keväänä, että haluaa vaihtaa luokkaa. Siitä käytiin keskustelu koulun oppilashuollon ja rehtorinkin kanssa, mutta rinnakkaisluokat on täynnä. Uudehko koulurakennus, jossa luokkahuoneiden koot jo rajaa sitä, montako pöytää niihin mahtuu. Entisajan luokkahuoneet oli puolet isompia, mutta nyt on ne säästöt, että tilat pitää saada pieniksi.
Koulun vaihto on ollut puheissa vain kun oltiin toukokuun alussa kuraattorilla, mutta hän ei nähnyt ongelmia sellaisina, etteikö koulussa viihtyminen voisi parantua. Nyt kun on koulu juuri alkanut, ajattelin, että vaihdosta ei olisi niin paljon harmia kuin myöhemmin lukuvuonna. Vaikea kysymys, kun ei ole kokemusta, auttaako se tilanteessa vai ei. Lapsi varmaan olisi valmis vaihtamaan vaikka heti, mutta eihän hänelläkään ole kokemusta, onko se hyväksi ja löytyykö kavereita uudesta koulusta. Lapsilla nyt yleensä voi olla jopa epärealistinen odotus, että sitten kaikki asiat on paljon paremmin. Tutustuminen uusiin ihmisiin, ystäväksi pääseminen ja luokkaan hyväksyminen minua lähinnä arveluttavat. Eipä ole ollut tuttavapiirissäkään koulun vaihtajia, joten kokemuksia en ole itse kuullut.
-ap
No kerros vielä rehellisesti kuinka lapsesi erottuu joukosta? Raaka totuus vaan on se, että normaalisti syrjityt erottuvat jollakin tapaa. En siis väitä että hän on epänormaali, mutta jostakin syystä poikkeava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parasta kuitenkin, jos suhteita voisi rakentaa koulun ulkopuolella.
Onhan se parasta, että on kuitenkin ystäviä vapaa-ajalla. Naapurustossa yksi hyvä kaveri ja harrastuksen kautta myös. En minä oikeastaan siitä ole huolissani, ettei olisi ketään.
Minua huolestuttaa joka koulupäivä, ja se tunne oli viime kouluvuonna päällimmäisenä. Sitten kun tuli ne kutsut kuraattorille, tuntui jotenkin, että ongelmiin olisi pitänyt reagoida voimakkaammin siellä koulullakin. En tarkoita nyt sitä, etteikö 5. luokkalaiset hölmöilisi ajattelemattomuuttaan, mutta eihän kenenkään ole hyvä olla, jos kouluun meno ahdistaa. Sekin alkaa olla jo ikäkysymys, ettei kaikesta kerrota kotona. Jos minä vain olisin ajoissa tiennyt, että oppitunneilta myöhästelyn juurisyy oli se, että haukuttiin ja nimiteltiin luokassa ja piilotettiin kengät, jos opettaja ei ollut tullut vielä luokkaan. Meillä kotona ehdittiin antaa nuhteet monta kertaa, kun Wilmaan tuli myöhästymismerkintöjä tiheästi, ja usein saman opettajan tunneilta.
Jotenkin viime vuodesta jäi erityisesti sellainen ajatus, ettei hän voinut hyvin. Ilo väheni. Kouluun lähteminenkin alkoi olla vaikeaa, ja sen hän sanoi ihan suoraan, ettei jaksa, ei halua. Poissaoloille ei annettu kotoa lupaa, ja kun oli vielä kiltti 5. luokkalainen, meni kuitenkin aamuisin. Haasteita oli jo ennen viime vuotta, mutta minusta tuntuu, että kuitenkin viime lukuvuonna jäi vasta täysin ulkopuoliseksi.
-ap
Vierailija kirjoitti:
No kerros vielä rehellisesti kuinka lapsesi erottuu joukosta? Raaka totuus vaan on se, että normaalisti syrjityt erottuvat jollakin tapaa. En siis väitä että hän on epänormaali, mutta jostakin syystä poikkeava.
Tuo sinun ajatus on niin viime vuosituhannelta. Ysärillä puhuttiin noin, syy on löydyttävä lapsesta, kun sitä kiusataan tai jätetään syrjään. Silloinhan oli jatkuvaa propagandaa, että hyvät sosiaaliset taidot auttaa. Jos joku hakkasi jonkun koulun jälkeen, etsittiin syytä siitä hakatusta. Oliko sillä liian paksut rillit vai harrastiko se perhosten keräilyä, oliko se ehkä piilossa jotain muuta kuin tavishetero. Tai sit sen vanhemnat oli jotain liikaa tai liian vähän. Oliko ehkä köyhä perhe vai liian rikas, oliko sen isä poliitikko tai kaupunginjohtaja vai oliko niiden perhe niin köyhä, ettei edes autoa. Hulluin tapaus, jonka itse näin ysärillä, oli tyttö, jota haukuttiin koulussa hevoseksi, eikä opettajat puuttuneet. Niiden mielestä oli ilmeisesti ihan ok haukkua hevoseksi tai hevosnaamaksi. Vähän poikkeava naaman pituus, niin onhan se sen oppilaan oma vika.
Voisiko olla lapsen sosiaalisissa taidoissa vikaa, jos ei tämän ainoan 1.-2.luokan kaverin jälkeen ole viimeiseen kolmeen vuoteen saanut kavereita. Kyllä se ihan koulutien alussa olisi lapsen itse oltava aktiivinen ja vapaa-ajalla otettava niihin muihin lapsiin yhteyttä.
Osa perheistä elää omassa kuplassa tai pelkkien harrastuksien kautta ja kuvittelee, että koulussa käyminen riittää pitämään yllä kaverisuhteita. Jos lapsi ei ole porukassa tasavertaisessa asemassa eli jää reppanana toisten jalkoihin niin helposti jää yksin. Valitettava tosiasia, mutta aika paljon on kiinni lapsen omasta yrityksestä.
Vierailija kirjoitti:
No kerros vielä rehellisesti kuinka lapsesi erottuu joukosta? Raaka totuus vaan on se, että normaalisti syrjityt erottuvat jollakin tapaa. En siis väitä että hän on epänormaali, mutta jostakin syystä poikkeava.
Jokainen on erilainen. Siinä sinulle raaka totuus. Kahta samanlaista ihmistä ei olekaan. Ei koulussa, eikä työpaikoilla. Liian laiha, liian lihava, liian pitkä, liian lyhyt, liian äänekäs, liian hiljainen, liian älykäs, liian tyhmä, liian sivistynyt, liian moukka, liian iloinen, liian apaattinen, liian kaunis, liian ruma. Jokainen on jotain keskiverrosta poikkeavaa, ja se on tuurista kiinni, millaiset ihmiset siihen ympärille sattuu. Onko niillä kykyä hyväksyä erilaisia ihmisiä vai onko ne kiusaajia tai mukana peesaajia.
Minua ei ole syrjitty ikinä missään muussa porukassa kuin ammattikorkeakoulussa. Aina oli ollut ystäviä, aina oli otettu hyvin mukaan joukkoon ja arvostettu. Jostain syystä ammattikorkeakoulussa se alkoi heti koulun alussa. Ei otettu joukkoon eikä pyydetty mukaan. Pahin oli toinen vuosi, kun minulle ei puhuttu ja olin osalle omasta ryhmästä kuin ilmaa, täysin näkymätön. Aloin enimmäkseen olla koulullakin muiden vuosikurssien opiskelijoiden seurassa. Jos mentiin syömään, kävelin tarkoituksella oman opiskeluryhmän ohi ja valitsin porukan, jossa saa istua joukossa ja keskustella. Törkein loukkaus tuli silloin kun oltiin lähellä valmistumista ja esiteltiin opinnäytetöitä. Sen tilaisuuden jälkeen yksi ihminen omasta opiskeluryhmästä tuli sanomaan, että kun sinä olet niin täydellinen kaikessa ja osaat kaiken, niin sinähän voit alkaa myydä opinnäytetöitä meille taviksille. Se jäi ikuisesti mieleen. Erityisesti nenäkäs äänensävy. Siinä oli sellaista ilkeyttä ja pahantahtoisuutta, että monet kerrat se palasi mieleen.
Onneksi nyt olen saanut olla työelämässä kohta 20 vuotta, eikä ole syrjitty. En ole ollut työelämään vääränlainen.
Jos syrjiminen lähtee teinisi sosiaalisten taitojen heikkoudesta, jatkuu ongelma seuraavassa koulussa. Jos taas kyseessä on vain "kemioiden" yhteensopimattomuus, voi maiseman vaihto auttaa.