Pelkään herääväni joskus vanhuksena siihen että perhe piti perustaa, luoda ura ja varallisuutta

Pelkäsin nuorena että kuolen nukkuessa. Ja valvoin. Ja keski-iässä noita ei ole. Mutta aina voi jotain kokeilla, jos pääsee henkisistä lukoista.

Tein nuorena koko ajan töitä ja unohdin iskeä naisen ja perustaa perheen. Nyt on 50 vuotiaana myöhäistä. Rahaa on mutta ei perhettä eikä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tein nuorena koko ajan töitä ja unohdin iskeä naisen ja perustaa perheen. Nyt on 50 vuotiaana myöhäistä. Rahaa on mutta ei perhettä eikä lapsia.

50 välilyönti vuotiaana.

No, mä elän sitä painajaista. 

Ei sellaista uraa, jota olisin toivonut, en edes pidä töistäni, olen jo väsynyt, ja voi olla että minut potkaistaan pihalle juuri ennen eläkeikää (parille duunikaverille on jo niin käynyt). Rakastan historiaa, mutta työ on tullut tehtyä taloushallinnossa, josta en välitä pskaakaan.

Perhettä mulla ei ole, en pysty yksinkertaisesti arvostamaan miehiä, vaikka valitettavasti olen hetero,  enkä ole halunnut lapsiakaan. Yhteydet sukulaisiin ja sisaruksiin ovat katkenneet jo vuosikymmeniä sitten, en edes tiedä, keitä on hengissä, enkä välitäkään niin kauheasti. Perheettömyys ei siis haittaa.

En ole koskaan ollut myöskään rahan perään, ja vasta nyt vanhana ymmärrän, että edessä on köyhä vanhuus. Todella köyhä. No, onneksi on omistusasunto, jonka voin myydä ja muuttaa johonkin halpaan maahan tai Suomessa johonkin halvempaan kaupunkiin.  Raha on kyllä iso asia, ja harmittaa jälkikäteen, etten ole ollut kiinnostuneempi. Olen myös entisen hyvinvointivaltion kasvatti siinä mielessä, ettei nuorena pälkähtänyt päähänkään, että OIKEASTI yhteiskunnat voivat taantua niin paljon, kun nyt on taannuttu. Ja voi olla, että tämä on vasta alkua. No, onneksi olen saanut elää nuoruuteni nykyiseen verrattuna todella huolettomassa ja tulevaisuudenuskoisessa maailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Tein nuorena koko ajan töitä ja unohdin iskeä naisen ja perustaa perheen. Nyt on 50 vuotiaana myöhäistä. Rahaa on mutta ei perhettä eikä lapsia.

Noin se kävi mullekin. Tosin nyt, paljastunut et mulla synnynäisiä vikoja; hyvä etten ole "periyttänyt" niitä.

Faija joskus keljuili: Taitaa tämä meidän pohjoinen sukuhaara tyrehtyä. Suutuin, mutta lauhduin äkkiä. Vrt. yo.

Niin joo, enpä ole katkera. Siinä geenilotossa mulle vaan sattui mustapekka käteen. sfw, joskus käy niin.

t. sama

Tämän on pakko olla huumoria tai 0/5 provo.

Ei kukaan oikeasti fiksu, koulutettu sopertele tämmöistä.

Jos ei kuole nuorena, niin herää sitten joskus vanhuksena. Minunkin piti tehdä noin, sitten vaan asiat alkoivat mennä pieleen ja pahasti. Kun olin vielä nuori asiat olivat hyvin ja toteutin suunnitelmiani. Sitten hallitus teki päätöksiä, jotka tekivät urastani lopun. Sen jälkeen tuli lisää huonoja päätöksiä ja nyt sitten on jo vanha.

Kun on haudassa, noilla asioilla ei ole mitään merkitystä ja 100 vuoden kuluttua sinua ei muista enää kukaan.

Nuorena ajattelin, ettei ole mihinkään kiire, keski-ikäisenä kyllä tässä vielä kerkeää. Nyt elelen yksikseni, aika varattomana, ja odottelen vaan kuolemaa. Ja mietin kuinka surullinen elämä. 

Kuulostaa ahdistukselta 👴🏼

Tutustu rauhassa itseesi ja siihen, millainen on hyvä elämä sinulle. Kukaan ei kuollessaan ole ajatellut, että oispa tehnyt enemmän töitä. Nauti, kun vielä voit.

Pelkään herääväni huomenna, kun pitää lähteä töihin.

Tajusin vasta viiskymppisenä, että elämä on. Turhaan tuli suoritettua sitä ennen. Tähän on kivaa ihan vain olla ja elää.

Vierailija kirjoitti:

Tutustu rauhassa itseesi ja siihen, millainen on hyvä elämä sinulle. Kukaan ei kuollessaan ole ajatellut, että oispa tehnyt enemmän töitä. Nauti, kun vielä voit.

Tai että olisinpa osannut miellyttää ympäristöä vielä enemmän.

💰🥇🏃‍🏃🏽🏃‍Jaksaa, jaksaa, kovempaa🗣

Aika moni esim. narkkarin, mielenterveyspotilaan tai juopon vanhempi toivoo, että olisi tajunnut olla tekemättä lapsia. Sitä voi katua niin monia asioita.

Luullaan, että se oma elämä olisi mennyt loistavasti toisin tehtynä. Turhaa pohdintaa.

Vierailija kirjoitti:

Tein nuorena koko ajan töitä ja unohdin iskeä naisen ja perustaa perheen. Nyt on 50 vuotiaana myöhäistä. Rahaa on mutta ei perhettä eikä lapsia.

Varhainen dementia.

Elämässä ei pidä mitään. Ei ole pakkoa. Minä en halunnut perhettä ja olen tyytyväinen päätökseeni. Joku voisi sanoa, että yliopiston käyneenä minulla on ura. En kuitenkaan ole tavoitteellisesti luonut uraa vaan tehnyt työkseni  sitä mikä kiinnostaa. Varallisuutta ei ole kertynyt, koska olen auttanut taloudellisesti psyykkisesti sairastunutta sisartani ja hänen lapsiaan. En kadu myöskään tätä auttamista. Kun poistun tästä maailmasta, tiedän jättäneeni hyvät jäljet ihmisiin. Se riittää minulle. 

N60

Hm... mä taas tajusin jo tosi varhain että mikään ei ole luvattua. Se auttaa laittamaan asioita perspektiiviin. Yritän nauttia pienistä onnen hetkistä sen aikaa mitä ne kestää. Joskus toki helpommin sanottu kuin tehty.