Lue keskustelun säännöt.
Te jo (vähän) iäkkäämmät! Älkää katuko sitä mitä teitte/jätitte tekemättä 20-30-vuotiaina. Maailma oli toinen ja se tarjosi valinnanmahdolli
12.08.2026 |
Päätökset oli tehtävä siinä maailmassa joka täällä silloin vallitsi ja siinä sosiaalisessa 'meressä' jossa uimme.
Mua harmittaa nyt koko elämä ja kaikki sen ajan valinnat ja ihmisuhteet. Ihmiset olivat jo silloin itsekäitä ja kaikki partnerikandidaatit jotain maallistuneita joiden kanssa ei kuitenkaan olisi voinut mennä naimisiin vaikka niin kuvittelin ja surin kun jutuista ei tullutkaan mitään. Ehkä nuo miehet tajusivat vaistonvaraisesti että en ollut nainen heitä varten.
Jos nyt joutuisin samoihin tilanteisiin niin en ehkä osaisi tehdä toisia valintoja koska minulla ei olisi sitä elämänkokemusta joka minulla nyt on. Olisin vain täydellisessä pattitilanteessa enkä osaisi tehdä mitään. Ehkä oli tarkoitus että kaikki meni niin kuin meni. Jos on joku 'tarkoitus' että menee niin kuin meni niin se taitaa tarkoittaa että jotakin olisi ennalta määrätty, mutta ei kait se niinkään ole. Vaikeaa. Todella vaikeaa. Olen kuitenkin päättänyt nyt että en kadu mitään päätöksiä mitä olen tehnyt. Kaikki tuntuu kääntyvän ikään kuin asiat olisivat menneet niin kuin parhain päin.
Kommentit (25)
Silloin lukion jälkeen lähdettiin eri suuntiin, yhteydet katkesivat täysin ystäviin, ihastuksiin ja entisiin luokkakavereihin. Se harmittaa. Monesti miettinyt mitä heille kuuluu. Oispa ollut kännyt ym. niin varmaan monen elämä olisi muodostunut ihan erilaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap komppasi minua :)
No, voihan noita miettiä, antaa ajatuksen. Mutta turha siihen on takertua sen enempää.
Itse en lopultakaan käynyt muualla kuin Stokiksessa, luokkaretkellä. Leningrad ois ollut toinen paikka.
Bestiksen kanssa mietittiin, et lähdetäänkö Sodankylän filmifestivaaleille ja samalla käymään "rannassa" - Jäämeren siis. Se jäi. Kaveri pääsi Hesaan töihin; minä menin maalle, sukutilalle.
Vertailtiin sitten kesän kokemuksia - nauraen, hirveästi nauraen (psk. reissu, mut tulipahan tehtyä :))))
Harmittaa ku piti mennä nii nuorena naimisiin ettei ehtiny kertyä seksikumppaneita
En kadu suhdesioita, ihan turhaa. Olin kyvytön monella tapaa mutta niin olivat ne toisetkin.
Se mitä vähän mietin on oma alttius tiettyihin riippuvuuksiin. Aika isossa roolissa nuo lopulta ovat olleet, se tuntuu ikävältä myöntää. Etsin lohtua just niistä samoista mistä niin moni meistä, en sentään rahapeleihin hurahtanut.
Allekirjoitan tuon. Paljon kuultu paasaamista itsestä riippumisesta ja elämän hallinnasta, mutta ei se aina noin mene. Voimakastahtoiset ihmiset lyttäävät, eipä heistäkään niin ihmeellisiä tullut.
Lopulta oppii tyytymään, kai se joku onnellisuuden avain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaselkoinen teksti. Mitä tarkoittaa maallistuneita?
Vierailija kirjoitti:
Kukaan muu ei siis mieti tämmöisiä asioita???
Varmaan jotkut miettii, mutta en itse ainakaan vello missään menneissä tai jaksa tuhlata energiaa aivan turhaan asiaan eli katumiseen. Ei myöskään aidosti kiinnosta oman menneisyyden vatvominen, vaan kiinnostaa enemmän tämä hetki ja tulevaisuus. Yleisellä tasolla historia kyllä kiinnostaa.
Mutta ymmärrän, että välillä elämässä on kausia, jolloin käsittelee asioita. On mullakin ollut, ja käsittelyn avulla vältin katkeruuden, ja tulin sen sijaan sinuiksi kaiken menneen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaselkoinen teksti. Mitä tarkoittaa maallistuneita?
Joo en mäkään tajunnut aloituksesta varsinaisesti muuta kuin sen, että ap miettii nuoruuttaan ja meinaa katua sitä? Tai jotain.
En todellakaan kadu mitään ja kai minä jo vähän iäkkäämpi olen, kun alkuvuodesta aloin saamaan eläkettä.
Teininä interreilasin ympäri Eurooppaa monena kesänä. Parikymppisenä menin naimisiin (edelleen saman miehen kanssa ja onnellinen), opiskeltiin, saatiin kolme lasta, muutettiin pois Suomesta, palattiin välillä takaisin ja muutettiin uudelleen. Suomessa ei asuta nytkään. Elämäni on ollut niin kokemusrikasta, että en välillä meinaa uskoa itsekään.
Kaikki on aina loksahtanut paikalleen ja kun on uskaltanut heittäytyä elämän vietäväksi, on siihen mahtunut todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sanoisi kokemusrikkaaksi elämää jossa sama kumppani, sama turvallisuushakuinen motiivi.
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi kokemusrikkaaksi elämää jossa sama kumppani, sama turvallisuushakuinen motiivi.
Minä sanoisin.
Kumppanin vaihtelu ei tuo elämään mitään lisäjännitystä, maksimissaan tylsissä puitteissa voi saada jotain jännityksen tunnetta siitä et kumppani vaihtuu..
Kokemusrikas elämä siis voi tietysti pitää sisällään nuoruudenrakkauden elämänkumppanina, ja usein nimenomaan pitääkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi kokemusrikkaaksi elämää jossa sama kumppani, sama turvallisuushakuinen motiivi.
Noh, tarkoitin vähän laajempaa ja älyllisempää kokemusrikkautta kuin seksi ja seksikumppanien vaihtelu. Mutta kukin tavallaan.
Ihmissuhteita tulee ja menee. Minua kaduttaa, että 1980-luvulla heitin yliopisto-opinnot sivuun ja lähdin reilaamaan. Siinä meni 4 vuotta ennen kuin pääsin takaisin suomeen. Toki olen toisen alan tutkinnon suorittanut, mutta tuo lähes kandi-tutkinto, sen olisi pitänyt pystyä puristamaan, palkkauskin yli tonnin kuussa parempi. Mutta nuoruus ja hulluus...
Muuten kadun urheilu-aikaani nuoruudessa. Kaikki ne niksaukset, naksaukset, tömähdykset ja venähdykset. Silloin ei paljon kiinnittänyt huomiota, mutta nyt, oikeastaan viiden kympin jälkeen, muistuu kyllä kivun kera jokainen nuoruuden "ohoh" yhä kiihtyvällä vauhdilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu, elämä mennyt juuri niin kuin pitääkin.
20v: elämä alkaa
20-30v: biletystä, reissaamista, elämästä nauttimista
30v: koulusta valmistuminen, pätkätöitä
30-40v: pätkätöitä
40v: vakituinen työpaikka
50v: omakotitaloon muutto
Eipä ole katumista. Kaikki olen "saanut" mitä halunnut. Paitsi viiskymppisenä menetettyä terveyttä en ole saanut, mutta olen sopeutunut ja teen mitä pystyn.
Koska en saanut synnäriltä alfachadin geenejä, jäi nuoruudessa kaikki biletykset ja seksikokemukset saamatta. Ei paljoa ole huvittanut töissä käydä tai opiskella, sillä katkeroituminen tuhosi motivaation. Kiltin ja kunnollisen miehen kohtalo on julma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi kokemusrikkaaksi elämää jossa sama kumppani, sama turvallisuushakuinen motiivi.
Noh, tarkoitin vähän laajempaa ja älyllisempää kokemusrikkautta kuin seksi ja seksikumppanien vaihtelu. Mutta kukin tavallaan.
Niinpä ryyppääminen ja narkkaaminen jäi pois.
Koko konsepti siitä, että pitäisi katua tekemisiään tai tekemättä jättämisiä on itselleni absurdi. Valinnat on olleet siinä hetkessä sellaisia mitkä on tuntuneet oikeilta, ja ihan turha miettiä sitten menetettyä aikaa, huonoja päätöksiä jne jne. Itse ainakin varmaan tulisin ihan hulluksi ja katkeraksi, jos yrittäisin jälkikäteen miettiä mikä kaikki on mennyt pieleen ja toisella päätöksellä olisi paremmin.
Kukaan muu ei siis mieti tämmöisiä asioita???