Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut sairaat jaksatte elämäänne?
11.08.2026 |
Tuntuu taas niin uskomattoman turhauttavalta, kun en pysty tekemään mitään. Olisin halunnut siivota, ja pelkän huimauksen ja pahoinvoinnin kanssa olisin voinut selvitä siitä, mutta rasautin eilen selkäni kipeäksi ja nyt olen täysin toimintakyvytön. Aamu alkoi itkulla, kun huomasin kuinka kipeäksi selkä oli mennyt.
Ensi viikolla aloitan (verkko-)opinnot, mutta pelkään, että tämä terveydentila pilaa nekin :(
Kommentit (13)
Katsomalla eteenpäin, askel kerrallaan, jos ei tänään selkä kestä, ehkä se kestää huomenna tai muutaman päivän päästä. Siihen asti voi tehdä jotain muuta, jota pystyy. Silleen ole selvinnyt ja selviän edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä aina jaksakkaan. Ulkopuolisille voi näyttää siltä että ei mua mikään vaivaa.
On kaikenlaisia vaivoja riesana, yritä siinä sitten hymyillä ja olla aina iloinen.
Sisäisesti huudan kivusta ja särystä.
Onneks kotona saan olla oma itseni.
Teen niitä askareita mitä pystyn, välillä kivut vie voiton, no onneksi on päivä uusi myös seuraava päivä.
Vierailija kirjoitti:
Katsomalla eteenpäin, askel kerrallaan, jos ei tänään selkä kestä, ehkä se kestää huomenna tai muutaman päivän päästä. Siihen asti voi tehdä jotain muuta, jota pystyy. Silleen ole selvinnyt ja selviän edelleen.
Pahinta tässä on se, että mitään ei voi suunnitella etukäteen, kun ei välttämättä tule moneen viikkoon yhtään hyvää päivää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä aina jaksakkaan. Ulkopuolisille voi näyttää siltä että ei mua mikään vaivaa.
On kaikenlaisia vaivoja riesana, yritä siinä sitten hymyillä ja olla aina iloinen.
Sisäisesti huudan kivusta ja särystä.
Onneks kotona saan olla oma itseni.
Teen niitä askareita mitä pystyn, välillä kivut vie voiton, no onneksi on päivä uusi myös seuraava päivä.
Ei minunkaan läheiset ymmärrä kuinka kipeä mä olen, kun kukaan ei ole näkemässä niitä mun huonoja hetkiä. Parempina päivinä sitten hammasta purren menen auttamaan muita, jos he ovat avun tarpeessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paistaa se päivä risukasaankin, yllättävän paljon saa aikaan kun ei ota stressiä. Olen sopeutunut että en turhaan ole tk eläkkeellä.
Tsemppiä. Valitettavasti, ainakin omalla kohdallani, kaikkeen tottuu. Kipuihin, rajoituksiin ja siihen, ettei yhtään tiedä missä kunnossa on vaikkapa ensi viikolla.
Toki aina kun tulee joku uusi oire, mieli menee matalaksi ja miettii, miten tästä taas selviää. Olen antanut itselleni luvan että sitä saa päivän pari märistä, mutta sitten elämä jatkuu ja katse on eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivä kerrallaan. Mä olin ennen kroonista sairauttani oikein yltiösuorittaja, ja toisenlaiseen elämäntapaan sopeutuminen kesti kyllä vuosia. Oman hankaluutensa on tuonut se, että työkyky romahti ja sen mukana heikkeni taloudellinen tilanteeni. Nyt on ehkä vähän vakaampaa tulevaisuutta edessä, ellei sairaus sitten käänny pahempaan suuntaan.
Koeta muistaa esim. nousta sängystä ja istuutua niin, että tiukennat vatsalihaksiasi. Eli paino ei jää selälle. Itseäni on auttanut Voltaren voide. Jos kykenet hissukseen kävelemään, niin kannattaa niin tehdä vaikka kotona.
IE:
Selän nitkahdus eli noidannuoli (lumbago) on äkillinen ja kova alaselän kipu, jonka syynä on usein pieni pehmytkudoksen tai lihaksen venähdys. Se paranee yleensä itsekseen muutamassa päivässä tai viikossa. Voit lievittää oireita kevyellä liikkumisella, tulehduskipulääkkeillä ja lämmöllä (toisille voi kylmä auttaa paremmin)
Tietysti ei haittaisi, jos käyt lääkärillä. Tämä ei ole hoitoammattilaisen vaan kipuja kokeneen kirjoitus-
Mulla on ollut samaa vaivaa, olen opetellut nousemaan varovasti sängystä- ensin jalat vierekkäin maahan ja sitten vasta ylös-
Hiljainen kävely vaikka huoneessa voi lievittää kipua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paremmin pärjäisin henkisesti jos ei tarvitsisi joka 3. kk käydä työkkärissä istumassa ja kertomassa että ei, en ole parantunut kroonisesta sairaudesta ja kyllä, olen hakenut kokoaikatyötä vaikka kaikki tietävät että en pysty tekemään edes yhtä päivää. Muuten päivät menee vaihtelevasti, jonain päivinä vain nukun toisina puuhastelen sen mitä pystyn. Sisäisesti itkettää kun olisi ollut haaveita vielä paljon ennen eläkeikää, matkustelua, muuttoa, puutarhanhoitoa ym. Nyt se on lukemista ja kotitöitä loppuelämäni ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paremmin pärjäisin henkisesti jos ei tarvitsisi joka 3. kk käydä työkkärissä istumassa ja kertomassa että ei, en ole parantunut kroonisesta sairaudesta ja kyllä, olen hakenut kokoaikatyötä vaikka kaikki tietävät että en pysty tekemään edes yhtä päivää. Muuten päivät menee vaihtelevasti, jonain päivinä vain nukun toisina puuhastelen sen mitä pystyn. Sisäisesti itkettää kun olisi ollut haaveita vielä paljon ennen eläkeikää, matkustelua, muuttoa, puutarhanhoitoa ym. Nyt se on lukemista ja kotitöitä loppuelämäni ajan.
Mikset ole sairauslomalla? Jos olet työkyvytön ja sairauslomalla, ei sinulle työnhakuvelvollisuutta tule.
Vertaistukea?