Hei! Osaisiko joku suositella lukemista 87-vuotiaalle eläkeläis naiselle?

Tuon kuvauksen perusteella en lähtisi etsimään ensisijaisesti 87-vuotiaalle sopivaa kirjallisuutta, vaan kirjoja, joissa on oikeita ihmisiä, elettyä elämää ja kiinnostavia tapahtumia. Se, että Uskomaton Aira Samulin osui, on aika hyvä vihje.

Kokeilisin näitä:

Kyllikki Villa – Vanhan rouvan lokikirja – matkustamista, ihmisiä ja elämää; Villa on erinomainen, jos lukija pitää muistelmallisesta tietokirjallisuudesta.

Eeva Kilven päiväkirjat ja muistelmat – varsinkin vanhenemista, elämää ja ihmisiä käsittelevät tekstit voisivat osua hyvin. Kilvessä on myös huumoria.

Merete Mazzarella – Jotain muutakin kuin tämä – ikääntymistä, muistoja ja elämän tarkastelua, mutta esseemäisesti ja kevyissä paloissa. Kirjaa on tällä hetkellä saatavilla myös Kirjan valikoimassa.

Sylvi Salonen – Viimeinen diiva – jos vanhan ajan suomalainen viihdemaailma ja tunnetut ihmiset kiinnostavat. Kirjan tiedot

Pave Maijanen – Elämän nälkä – muusikon elämäkerta, jossa on paljon tuttua lähihistoriaa. Kirjan tiedot

Heikki Silvennoinen -elämäkerta – jos musiikki, televisio ja suomalainen kulttuurielämä kiinnostavat. Kirjan tiedot

Me, sotalapset – Erkki Kokko – jos sota-ajan Suomi ja omalle sukupolvelle tutut kokemukset herättävät kiinnostusta. Kirjan tiedot

Ja yksi hieman erilainen ehdotus: koirista, eläimistä tai luonnosta kertovat tositarinat. Kuinka Stella oppi puhumaan kertoo minusta aika paljon siitä, mikä tässä lukijassa toimii: siinä on konkreettinen, todellinen maailma ja eläin, johon voi kiintyä. Fiktion sijaan voisi siis kokeilla vaikka eläinten koulutuksesta, luonnosta tai ihmisen ja eläimen suhteesta kertovaa tietokirjallisuutta.

Myös vanhat matkakertomukset ja muistelmat voisivat olla nappivalinta. 87-vuotiaalle lukijalle lapsuuden, nuoruuden ja sodanjälkeisen Suomen kuvaukset eivät ole historiallista fiktiota vaan osittain tuttua maailmaa – ja juuri tuttuus voi tehdä kirjasta paljon kiinnostavamman.

Yksi asia pisti tekstissäsi erityisesti silmään: lukuvauhti näyttää kasvavan. Jos näin on, kirjastosta kannattaa hakea pino hyvin erilaisia kirjoja eikä yrittää löytää sitä yhtä "oikeaa" genreä. Elämäkerta, matkakirja, eläintarina, sotamuistelma, musiikkikirja, vanhojen näyttelijöiden muistot jne. Ja jos yksi jää 40 sivun jälkeen kesken, se ei haittaa lainkaan.

Jos minun pitäisi valita vain kolme ensimmäistä kokeiltavaa, ottaisin Kyllikki Villan, Eeva Kilven ja jonkin näyttelijän/muusikon elämäkerran. Aira Samulinin jälkeen juuri ihminen ja hänen elämänsä vaikuttaa olevan se koukku.

Kiitos! Noi kaksi ensimmäistä varsinkin vaikuttavat hyviltä vaihtoehdoilta.

Suosittelen Elizabeth Stroutin kirjoja. Helppolukuisia, ihania, raadollisiakin kuvauksia tavallisista ihmisistä Amerikassa, ihan samaistuttavia Suomeenkin. Eri kirjoissa vilahtelevat samat ihmiset, tuntuu mukavalta kohdata vanha tuttu yllättäen uudessa kirjassa.

Maailmankirjallisuuden klassikot

ET-lehti.

Tuon ikäisen  on pakko liikkua ja syödä hyvin elääkseen.  Ja olla kiinni elämänmenossa. Jumppaa, lihaskuntoa, tasapainon parantamista liikkein, kävelyä, sudokuja ja monipuolista kasvispainotteista ruokaa? Sosiaalisuutta. Esim. kesäteatterissa käynti ja kiinnostava kerho?

Dekkareita minä luen. Aloita vaikka seppi jokisen koskinen-sarjasta.

Sitten kivelän katajamäki-sarja, kaikenikäisistä kyläläisistä, yksi päähenkilö napakka vanhus.

Kajantolan maalaishömppä.

Oma äitini piti Maija Asunta-Johnstonin Unkari-kirjoista. Samoin Tamara Mckinleyn Australiasta kertovista romaaneista. 

N

E

M

I

Sirpa Kähkösen Kuopio-sarja.

Kyllikki Villa on kyllä kiva, ja kirjoja on useampia. Muutenkin hyvä lista, paitsi Pave Maijasen ja Heikki Silvennoisen jättäisin pois.

Lisäisin Tove Janssonin Kesäkirjan. Se on ihana, ja toimii hyvin myös äänikirjana, ja kestää useammankin lukemisen. 

Kirsi pehkonen.  Jylhäsalmi sarja. Näitä maalaissarjoja jos on maaalta kotoisin. Olen siis yli 80.

Luen minä tuon pitkän luettelon mukaisiakin, luen ihan vaikka jauhopussin kylkeä,  strout on hyvä.

Päätalot ja Linnat on luettu, joskus palaan täällä pohjantähden alla-kirjaan. Joskus otan myös suomalaiset klassikot, canth, jotuni.

Et lehti ja terveyslehti.  

Olisiko mahdollista että äitisi saisi kirjastopalveluna kotiin toimituksin?

Pitäiskö oikeesti tässä iässä yli 80  lukea vain vaikka elämänkertoja? 

Mulle maistuu kaikki, amerikkalaiset päiväunet, ja dekkari on se päägenre.

Jos sä rakastat häntä viet ulos kävelylle ostat rollaattorin ja katsot hänen matka valokuvia ja perhe valokuvia yhdessä .  Ostat hänelle lahjakortin hän ostaa kaupasta mistä itse pitää .  Viet hänelle torilta mustikkaa ja ostat maitoa . 

Eikö äiti itse pääse kirjastoon? Tai kirjakauppaan jos on varaa ostaa kirjoja?

Googlaa Dua Lipan bookclub.

Enni Mustosen kaikki kirjat ovat elämänmakuisia, mutta pohjimmiltaan valoisia. Uusin Pappilan piika oli valloittava. 

Oletpa ihana poika, kun kyselet äidillesi apuja. Minä (70+)  ja poikani (40v,) keskustelemme paljon kirjoista. Kumpikin  lukee paljon.

Dekkareista Elly Griffithsin Ruth Galloway-sarja. Paljon lukemista eikä ole raaka..