Pakko jakaa tämä!

Olen 33-vuotias nainen. Iloinen ja hyväntuulinen. Viime aikoina olen kärsinyt itsetunto-ongelmista ylipainon vuoksi. Olimme joulun alla koko perheen voimin raxissa syömässä ( älkää huoliko, en itse mässäillyt, söin salaattia ja vähän pitsaa)



Olin aluksi poikien (2 ja 8 vee) kanssa siellä kolmistaan ja vasta noin 20 minuutin päästä tuli mieheni (jotakin joululahjajuttuja). Tämän ajan, kun olimme komistaan, eräs kahden tytön kanssa syömässä ollut mies vilkuili jatkuvasti, yritti saada katsekontaktia. Lapsemme leikkivät leikkipaikalla ja mies kovasti yritti hymyillä minun suuntaani. Olin tosi hämilläni, en ole sellaiseen viime aikoina törmännyt. En tiennyt miten suhtautua. Ajattelin vain, että on ehkä ystävällinen, mutta jostain aavistin, että jotain muutakin on mielessä.



Mieheni tuli sitten, sanoi minulle jotain hassua ja nauroin ja jostain kulmasta näin tuon vieraan miehen ja hänen ilmeensä oli kyllä näkemisen arvoinen.. Oli kuin olisi maan rakoon vajonnut. Hän oli ilmeisesti ollut aivan varma, että olisin vapailla markkinoilla, odotti vain sopivaa hetkeä tulla juttelemaan.



Kerroin miehelleni tilanteesta myöhemmin, kysyin, että mitähän vieraat minua tuntemattomat miehet voivat nähdä tällaisessa melko pullukassa, harmaavarpusen olemuksessani jotakin. Hän sanoi, ettei ihmettele ollenkaan. Hän kuulemma aina ajattelee meidän yhdessä kulkiessamme paikoissa, joissa on muitakin perheitä, että olen keskivertoperheenäiteihin verrattuna paljon viehättävämpi, iloisempi ja nauravaisempi... Ylipainoisenakin. :) ihana mies mulla!



Ette usko, mutta teki hyvää nämä kaksi juttua... Ensin tuo vieraan miehen katseet ja mielenkiinto sekä oman miehen

ihanat kommentit.