Lievistä "sairauksista" esim. adhd ja ocd eivät tajua miltä tuntuu olla oikeasti sairas

ADHD ei ole sairaus vaan oireyhtymä.

Mä en tiennyt, että sairastaminen olisi kisa.

Jotkut ocd -henkilöt eivät pysty edes lähtemään ulos.

Ensinnäkin riippuu vähän miten vakava vaikkapa ocd on. 

Toisekseen ihmiset ovat yksilöitä ja kokevat vain sen oman todellisuutensa. Heille heidän vaikeutensa ovat tosi todellisia. 

Itse olen kipukroonikko, iso osa energiasta päivässä menee siihen, etten käy vain huutamaan ja rikkomaan paikkoja kun v*tuttaa jatkuva kipu. Kyllä itsellekin usein vaikeaa kuunnella muiden valitusta, jostain "pienemmästä". Mutta eivät he voi tietää mille tuntuu olla 24/7 kipeä. He tietävät vain sen oman maailmansa. 

Itselläni on molemmat. OCD on seurausta ala-asteen lopulta ammattikoulun loppuun kestänyt koulukiusaaminen ja henkinen väkivalta ja ahdiatavuus kotona. OCD pahimmillaan estää kotoa pois lähtemisen ja nukkumisenkin. Olen täysin tippunut pois sosiaalisista kontakteista, sillä ihmiset eivät näitä ymmärrä ja pitävät niitä naurettavina tekosairauksina. Viimeistään kun työssä rai muualla asia tulee ilmi sen jälkeen rajataan yhteisön ulkopuolelle. Varsinkin OCD:lle on naureskeltu avoimesti. Olen niitten vuoksi kuntouksessa ja ollut vuosien hoitojaksoissa psykiatrian puolella. Siellä asiaa ymmärretään. Autismikirjon diagnoosia en ole vielä saanut mutta omaan lääkäreiden mukaan niihin vahvat piirteet. Kaiken kaikkiaan ihmiset vain vähättelevät näitä etenkin OCD:tä. Se kun ei ole kuulemma oikea sairaus vaan tekosyy. Itse en kuitenkaan sitä itselleni pyytänyt kuten kiusaamista ja henkistä painostusta, huutamista ja nimittelyä. Vain psykiatrian ammattilaiset lääkärit ja hoitajat ja ne jotka samoista ongelmista kärsivät ymmärtävät mikä kuormitus näissä on. 

Että jos on joku lievä sairaus/vaiva niin ei voi sairastua vakavampaan?

Tekeekö vaikkapa lukihäiriö immuuniksi kaikelle muulle?