Onko kuopus aina kakkonen? Kaikki toisen lapsen saaneet puhuvat lapsesta lähinnä esikoisen kautta

ole ikuinen kakkonen :)

Jossain vaiheessa meillä ainakin kääntynyt niin päin, että vanhempi kokee jäävänsä liian vähälle kun nuoremman uusia taitoja ihastellaan. Meillä kolme lasta, ja vähän väliä joku valittaa: "miksei mua kehuta rappusten kävelystä?" "Mäkin osaan pukea itse" jne...:) Toki kaikkia kehutaan, mutta luonnollisesti 7-vuotiasta ei enää esim. pöntöllä käymisestä... kaikkea ne jaksaa kadehtia :D

ole ikuinen kakkonen :) Jossain vaiheessa meillä ainakin kääntynyt niin päin, että vanhempi kokee jäävänsä liian vähälle kun nuoremman uusia taitoja ihastellaan. Meillä kolme lasta, ja vähän väliä joku valittaa: "miksei mua kehuta rappusten kävelystä?" "Mäkin osaan pukea itse" jne...:) Toki kaikkia kehutaan, mutta luonnollisesti 7-vuotiasta ei enää esim. pöntöllä käymisestä... kaikkea ne jaksaa kadehtia :D

Ehkä se on sitten alkuvaiheen juttu vaan.. aina pitää olla kieli keskellä suuta, kun lepertelee vauvalle, kun esikoinen saa äitinsä mielestä liian vähän huomiota muuten. Äkkiä ohjataan juttu johonkin esikoisen asiaan aina ;)

ap

ole ikuinen kakkonen :) Jossain vaiheessa meillä ainakin kääntynyt niin päin, että vanhempi kokee jäävänsä liian vähälle kun nuoremman uusia taitoja ihastellaan. Meillä kolme lasta, ja vähän väliä joku valittaa: "miksei mua kehuta rappusten kävelystä?" "Mäkin osaan pukea itse" jne...:) Toki kaikkia kehutaan, mutta luonnollisesti 7-vuotiasta ei enää esim. pöntöllä käymisestä... kaikkea ne jaksaa kadehtia :D

ole ikuinen kakkonen :) Jossain vaiheessa meillä ainakin kääntynyt niin päin, että vanhempi kokee jäävänsä liian vähälle kun nuoremman uusia taitoja ihastellaan. Meillä kolme lasta, ja vähän väliä joku valittaa: "miksei mua kehuta rappusten kävelystä?" "Mäkin osaan pukea itse" jne...:) Toki kaikkia kehutaan, mutta luonnollisesti 7-vuotiasta ei enää esim. pöntöllä käymisestä... kaikkea ne jaksaa kadehtia :D

Ja miettinyt oikeesti välillä, että miten erilaisiin tilanteisiin esikoinen ja seuraavat lapset syntyvät.



Useat ystäväni ovat ilmoittaneet 2. lapsensa syntymästäkin jotenkin tähän tyyliin: "Meidän X:stä tulee isosisko/isoveli marraskuussa.."



Tuntunut vähän hassulta.

Ja melkeinpä aina on tullut puhuttua eniten nuorimmasta, eli siis aluksi esikoisesta, sitten kakkosesta, sitten kolmosesta, nyt viimeksi nelosesta.



Tosin sanoen, kaikki ovat saaneet tähän mennessä yhtä paljon palstatilaa.

Ja melkeinpä aina on tullut puhuttua eniten nuorimmasta, eli siis aluksi esikoisesta, sitten kakkosesta, sitten kolmosesta, nyt viimeksi nelosesta. Tosin sanoen, kaikki ovat saaneet tähän mennessä yhtä paljon palstatilaa.

Meillä on kolme lasta ja usein tuntuu siltä että keskimmäinen on se joka jää "vähimmälle". Esikoinen vaatii omansa (teini) ja nuorin on ihan vauva, joka saa tietysti paljon sen takia aikaa ja huomiota.

Meidän keskimmäinen lapsi on vielä kaiken lisäksi todella ihana ja helppo lapsi, ei pidä kauheasti mölyä itsestään, asiat sujuu, koulu sujuu, läksyt kaikki. Me ollaan nyt miehen kanssa ihan suunnitellusti antaneet aikaa keskimmäiselle, se on pakko meillä tehdä näin, muuten se jää ihan "huomioitta".

On siinä mielessä että esikoinen on se, joka viedään uimakouluihin, jonka harrastuksiinpanostetaan, ja jonka läksyt ovat eka läksyt, jne. Esikoisista kasvaa tämän panostamisen seurauksena yleensä kunnianhimoinen ja ahkera (häneltä vaaditaan enemmän kuin toisilta) ja menestynyt.



Kuopus saa ehkä rakkautta ja läheisyyttä enemmän kuin esikoinen ehtii saada enää sen jälkeen kun ei ole ainoa lapsi enää, mutta ei häneen panosteta ulkoisesti samalla tavalla.



Tämä on keskivertotilanne. Poikkeuksia on.

Eihän se vastasyntynyt tajua mistä puhutaan kun taas esikoiselle se sisaruksen syntymä on maailman totaalisesti muuttava tapahtuma. Kyllä se sitten tasaantuu kun vauvakin kasvaa ja oppii taitoja joita ihastellaan.

Ja onhan se aina erilaiseen perheeseen syntyminen ensimmäisellä vs kuudennella. Elämä on.

huomioon se, että esikoisen rooli on hankalin ja traumaattisin ja yrittäkää tukea häntä. Perässäkulkijoiden tie on tosi paljon tasoitetumpi. Äitini oli itse kuopus ja minä perheemme esikoinen. Minusta tuntui, että hän ei yhtään osannut eläytyä oikealla tavalla minuun. On kuitenkin tosi asia, että sisarusten tulo tuntuu esikoisesta yhtä traumaattiselta kuin, että miehesi toisi kotiin toisenkin vaimon.

Kun tuntuu, että esikoinen on niin jumalattoman traumatisoitunut ja huutaa kaikesta, ettei nuoremmille uskalla sitäkään huomiota antaa, minkä he tarvitsisivat. Nuorimmat sitten ovat oppineet kaiken ikäänkuin itsestään. Esikoinen on vähän kuin juminut paikoillaankin, koska sisarukset ovat hiljaisella puurtamisella menneet ohi vähän siinä sun tässä. Esikoinen on lähinnä keskittynyt huutamiseen, vaikka hän saakin perheen koko huomion ja kaikki menee hänen huutonsa mukaan.

vauva on syntynyt, esikoinen tajuaa, että kaikki tulevat ihastelemaan pientä vauvaa, ja se vie äidin aikaa ja huomiota, ja koska se vauva ei sitä puhetta tajua, voi ihan huoletta puheen tasolla kääntää puheen vähän useammin esikoiseen. Varsinkin, jos kylään tulee esim vieras, joka ei tajua, että esikoinenkin pitää huomioida.



Aikaa myöten se kyllä tasoittuu, ainakin meidän neljän lapsen kohdalla jokaisella on oma roolinsa.

ja esikoinen jää sitten vähän jalkoihin.



Monissa perheissä, joissa ikäerot ovat pieniä, on näin. Se esikoinen sitten pinnistelee ja yrittää päteä, on yleensä hyvä koulussa ja kiltti, kun on pärjättävä kelvatakseen.



Se kuopus tottuu siihen, että häntä rakastetaan ehdoitta ja kuvittelee, että hymyily riittää kaikkeen... Tarkkailkaapa vaan tilannetta. Yleensä se kuopus ei pärjää yhtä hyvin kuin esikoinen esim. koulussa, ja kuopus saa periksi asioita, joita esikoinen ei saa.

Jokainen lapsi ansaitsisi tulla syntyneeksi toiseksi lapseksi. Vanhemmat ovat usein paljon rennompia ja vaikka aikaa ei riitä ihan samalla tavalla vaan sylittelyyn ja sohvalla istumiseen, niin se sisarusten välinen rakkaus on maailman ihaninta katsottavaa ja korvaa monin verroin ne ajat kun vanhemmat eivät heti ehdi reagoimaan esikoisen kanssa touhutessaan.

Meillä ainakin kaikki kolme ovat tasa-arvoisia ja kaikkien oikeuksista/huomiosta pyritään huolehtimaan.



Käytännön syistä usein keskimmäinen saa enemmän huomiota kuin muut (on erityislapsi), mutta parhaamme mukaan kyllä koetamme säilyttää tasapuolisuuden.

ja esikoinen jää sitten vähän jalkoihin.

Monissa perheissä, joissa ikäerot ovat pieniä, on näin. Se esikoinen sitten pinnistelee ja yrittää päteä, on yleensä hyvä koulussa ja kiltti, kun on pärjättävä kelvatakseen.

Se kuopus tottuu siihen, että häntä rakastetaan ehdoitta ja kuvittelee, että hymyily riittää kaikkeen... Tarkkailkaapa vaan tilannetta. Yleensä se kuopus ei pärjää yhtä hyvin kuin esikoinen esim. koulussa, ja kuopus saa periksi asioita, joita esikoinen ei saa.

Nuorimpia ei edes ole käyty katsomassa eivätkä he enää ole saaneet lahjoja. Kaikki ovat kyllä esikoista ja hänen menetystään paikkailleet.

Eiköhän fiksu vanhempi rakasta ja huomioi kaikki. Minä ainakin. Jotkut rakastavat jotain lastaan muita enemmän mutta se ei ole tervettä. Lienee sattumanvaraista mikä on suosikkilapsen ikä.