Etävanhempana äiti mielipiteitä?

Tunnetteko tämmöisiä?

Ei mitään!

En tunne

Tiedän yhden, en varsinaisesti tunne.

Olin vuoden ajan. Halusin eron jälkeen isän olevan lähivanhempi ettei voisi väittää mitään vieraannuttamisasioita. Isä itse sitten päätti lopettaa lähivanhemmuuden ja toi lapset minulle lopullisesti. Sen jälkeen lapset ei isällään enää käyneet. 

Olin puoli vuotta, kun silloinen teini halusi asua isällään. Tuli hippulat vinkuen takaisin määräajan päätyttyä. Kyllähän etänä pääsi ihan älyttömän helpolla, oikea rusina pullasta. Elareista huolimatta.

Mutta kuka äiti haluaa olla lapsensa etävanhempi?! en ikinä pystyis/haluais.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kuka äiti haluaa olla lapsensa etävanhempi?! en ikinä pystyis/haluais.

5 vastaa

En halunnut, mutta koin, että pakko. En myöskään halunnut repiä lapsia mukaani erotessa. Lapset olivat joka viikonloppu ja lomat luonani. Ei isästä ollut huoltajaksi. 

Joskus se on ihan muodollisuus että kummalla on lähihuoltajuus. Huoltajuus ja luonapito voi olla kaksi ihan eri asiaa. Itse lähinnä ihmettelen miksi lähihuoltajuus vuoroasumisessakin on pääsääntöisesti äidillä. 

Olen etä-äiti pojalleni, mutta vain turvallisuuteni vuoksi. Lapsen isä ei halunnut, että poika suuttuu ja käy kimppuuni, erityislapsi. Taivuin siihen sitten lopulta vaikka asia on hyvin kivulias minulle äitinä. Olisimme luultavasti pärjänneet jos olisin saanut oikeanlaista apua kotiin, mutta en saanut. Luottamushan siinä meni tähän Suomalaiseen systeemiin. Lapsen isäkään ei oikein meinannut jaksaa, mutta nyt pojallamme menee jo paljon paremmin, on ollut töissäkin.