Miten "kehottaa" kumppania liikkumaan?
Olimme ennen aktiivisia ja liikunnallisia ihmisiä. Minä olen edelleen.
Tilanne on nyt kuitenkin se, että tätä ei ole tapahtunut ainakaan pariin vuoteen ja toinen on yksinkertaisesti alkanut pullistumaan pahasti. Tämä on sinänsä ok, mutta olemme +30v ja haluaisin, että eläisimme suht terveellisesti ja liikkuisimme yms. kuten ennenkin, eikä toinen vain haluaisi ns. "maata ja olla".
Meillä ei ole lapsia ja kyse ei ole mistään äkillisestä arjen muutoksesta tai muusta vastaavasta selvästä tekijästä.
Mitä asialle voisi kohteliaasti yrittää sanoa, vai pitääkö tilanteen antaa vain edetä kestämättömään pisteeseen.
Olen mies. Sama varmasti pätisi toisinkin päin, eli tämän on tarkoitus olla sukupuolineutraali kysymys.
Kommentit (17)
Jos ehdottaisi mukavia yhteisiä aktiviteettejä. Jos ei lähde normilenkille, niin olisiko jotain erikoisempaa, esim. päivä- tai pitempi retkireissu johonkin luontokohteeseen/kansallispuistoon tai jokin elämyksellinen kiipeily-/temppurata- tai muu vastaava hommeli, joka herättää ja innostaa taas liikunnan ilon pariin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, kun ehdotat, että lähdette yhdessä kävelemään/lenkille/salille/urheiluharrastukseen? Kokeiletko useinkin pyytää toista seuraksi?
"En jaksa", eikä kyse ole mistään "äh ei nyt, ehkä huomenna", vaan kivempi on vain maata sohvalla ja katsoa telkkaria.
Mitäs tähän voi sanoa oikein. Itseä tilanne yksinkertaisesti alkaa kaiken yrittämisen jälkeen haittaamaan pahemman kerran, enkä tiedä, että mistä tästä lopulta seuraa. En ole mikään himokuntoilija itsekään, mutta ennen vaikka kävelimme edes lähikauppaan. Nykyään vaatimus on mennä autolla tämä vajaa kilsa, vaikka itse ehdotan edest tällasita kevyttäkin arkikäppäilyä.
Mistä on kyse???
Et mitenkään. Ihmiset muuttuu. Kumppanisi kiinnostuu asiasta uudelleen tai sitten ei.
Raskas stressaava työ? Masennus? Kuka hoitaa kotityöt?
Donna Summer soimaan,ja siinä kertsin kohdalla innostat kumppanisia hyppäämään voltin.
Kyllä se on velvollisuus toista kohtaan pitää itsensä edes jonkinlaisessa kunnossa. Sekä ulkonäöllisesti että toiminnallisesti. Sairaudet ym poikkeustilanteet erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, kun ehdotat, että lähdette yhdessä kävelemään/lenkille/salille/urheiluharrastukseen? Kokeiletko useinkin pyytää toista seuraksi?
"En jaksa", eikä kyse ole mistään "äh ei nyt, ehkä huomenna", vaan kivempi on vain maata sohvalla ja katsoa telkkaria.
Mitäs tähän voi sanoa oikein. Itseä tilanne yksinkertaisesti alkaa kaiken yrittämisen jälkeen haittaamaan pahemman kerran, enkä tiedä, että mistä tästä lopulta seuraa. En ole mikään himokuntoilija itsekään, mutta ennen vaikka kävelimme edes lähikauppaan. Nykyään vaatimus on mennä autolla tämä vajaa kilsa, vaikka itse ehdotan edest tällasita kevyttäkin arkikäppäilyä.
Mistä on kyse???
Megazumbailut sikseen, mutta jos ei alle kilsan kävely suuntaansa irtoa, niin sitten on syytä huoleen.
Mites muilla osa-alueilla sujuu vai onko tämä liikkumisen puute ainoa muutos? Ettei taustalla olisi jotain masennusta tai muuta terveydellistä? Tai kuormittaako työn tai töiden puute? Jos tuon lisäksi on muutenkin vähemmän yhteistä tekemistä ja asia sinua vaivaa, niin ota puheeksi, että sinua harmittaa, kun ette enää tee asioita yhdessä. Painoa ei tarvitse tuoda millään tavalla esiin ja voin 100% varmuudella sanoa, että on parempi, ettet viittaa siihen edes puolella sanalla.
Sano sille suoraan että olet huomaannut sen lihovan ja nyt olisi aika kääntää kurssi ja alkaa laihtua. Eli hankit salikortin teille ja menett salille neljä kertaa viikossa.
Elät vaan omaa elämääsi ja harrastat omia juttujasi. Jos ja kun se toinen ei muuksi muutu, niin eroatte lopulta.
Silloin kun toinen virkeä ja tykkää ulkoilla, ehdota kävelyä. Tai hanki kotiin pienet käsipainot, joogamatto ja jotain kivaa nauhaa ym.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun toinen virkeä ja tykkää ulkoilla, ehdota kävelyä. Tai hanki kotiin pienet käsipainot, joogamatto ja jotain kivaa nauhaa ym.
Turhaa kuluttamista, jos nuo käsipainot ja joogamatot eivät ole toisen haluamia asioita. Liikuntaa on niin monensorttista lajia, ettei kaikkia kiinnosta ollenkaan samat jutut ja just siks toiselle minkään kuntoiluun liittyvän asian hankkiminen ilman selvää pyyntöä on iso riski hukkaan heitetylle rahalle.
Vierailija kirjoitti:
Raskas stressaava työ? Masennus? Kuka hoitaa kotityöt?
Yhdessä hoidamme.... tai varmaan 80% itseasiassa minä. Eli siivoan, imuroin, pyykkaan, ja hän ehkä laittaa kuivumaan pyykit, jos ehdotan "pitäisikö sunkin osallistua". kyrsiintyneenä, kun muutoin ei tunnu olevan tilannetajua ottaa tällaisiin asioihin yhdessä mitään osaa. Kivempi maata, sotkea ja kasvattaa mahaa.
Työ ei ole stressaavaa hänellä, eli sekään ei selitä. Olen alkanut vakavati miettimään, että tämä saattaa tätä menoa päättyä lähikuukausina.
Kysy meinaatko ostaa uuden talvitakin?
No se on väsynyt ja elämäninto on kadonnut. Mikä on syynä tähän?
Mitä tapahtuu, kun ehdotat, että lähdette yhdessä kävelemään/lenkille/salille/urheiluharrastukseen? Kokeiletko useinkin pyytää toista seuraksi?