Liikuntaa vihaavat, eikö teillä ole niska- hartia -ongelmia?
Halusin avata tämän keskustelun, koska yksi syyni harrastaa liikuntaa, on ehkäistä niska- hartiajumeja ja muita huonoja asentoja. Tähän lihaskuntoharjoittelu on kyllä ehdottomasti auttanut. Se ei ole ollut päämotivaatio minulle harrastaa liikuntaa, mutta huomaan kyllä, että jos sali- tai muu lihaskuntoharjoittelukerta jää väliin vaikka kerta viikossa niin jäykkyys on aivan eri luokkaa. Yleensä salilla käydessä vielä venyttelen niskan ja hartiat hyvin, kotona ei koskaan tule oma-aloittelesti venyteltyä.
Niin siis tosiaan tuota kehonhuoltoa voi tehdä tietysti eri tavalla, sekä lihaskunnolla että venyttelyllä, sen ei tarvitse olla hikiliikuntaa. Mutta hyvä lihaskunto auttaa olemaan hyvässä ryhdissä ja siten hyvässä asennossa.
Jumpaatteko te liikuntaa vihaavat sitten niskaa ja hartioita erikseen?
Kommentit (34)
päätetyötä tekevät kärsivät ongelmista, jotka tulevat istumatyöasennosta.
Ja seisomatyötä tekevillä voi olla myös huono työasento, jos ei ole sitä miettinyt.
Yleensä kukaan ei vastustele, jos saa ajan hartiahierontaan, kun "hartiat on niin jumissa".:)
mutta käyn salilla sen takia, että muuten mulla on aivan järkyttäviä jännityspäänsärkyjä, jotka helposti vaihtuu migreeniksi.
Käyn salilla hikoilemassa 3-4 kertaa viikossa, vaikka vihaan kaikkea liikuntaa.
Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia selkä- tai niska/hartiaongelmia. Ja kuntoliikuntaa en ole kouluiän jälkeen ikinä harrastanut. Työ on istumatyötä ATK-alalla joten monella näissä töissä tulee kaikenlaista vaivaa, mutta mulla ei ole koskaan ollut. Uskon että siihen auttaa se että en koskaan pönötä 8 h samassa asennossa työtuolissani vaan välillä roikun etukenossa, välillä takakenossa, milloin jalat viereisen lipaston päälle... Eli juuri niitä kamalia epäergonomisia asentoja mutta vaihtelevasti. Jos yrittäisin istua kuten työterveyden ergonomiatyypit kehottaa, pask*jäykkänä suorassa koko päivän niin ihan taatusti tulisi kipuja.
Jos yrittäisin istua kuten työterveyden ergonomiatyypit kehottaa, pask*jäykkänä suorassa koko päivän niin ihan taatusti tulisi kipuja.
Sen asennon ideahan on se, että ei tule turhaan jännitystä hartioihin, koska keskivartalo kannattelee. Ja jumit voi tulla esiin myös vasta vuosien päästä, ei vuodessa parissa. Nelikymppisenä mennään sitten fyssarille kipujen takia.
Ehkä tää oli vähän huono avaus, koska kaikki väittää tänne nyt kilvan, että koskaan ei ole hartiat kipeänä eikä koskaan mitään hartiajännityksiä, vaikka kyyryssä istutaan ja samassa asennossa päivät pitkät.:)
Näinhän se aina menee, mitähän kuvittelin saavani tähän ketjuun vastaukseksi:D
ap
Jos yrittäisin istua kuten työterveyden ergonomiatyypit kehottaa, pask*jäykkänä suorassa koko päivän niin ihan taatusti tulisi kipuja.
Sen asennon ideahan on se, että ei tule turhaan jännitystä hartioihin, koska keskivartalo kannattelee. Ja jumit voi tulla esiin myös vasta vuosien päästä, ei vuodessa parissa. Nelikymppisenä mennään sitten fyssarille kipujen takia.
Minä vaan olen jo ylikin nelikymppinen eikä ole vielä tähän päivään mennessä fyssareita, hierojia sun muita kaivattu. Mä en ole ikinä uskonut tuota juttua ettei muka tule jännitystä siinä suositellussa asennossa, kun ainoat lievät selkäkipuni olen kokeillut kun joskus 10 v sitten kokeilin tuota, kun työterveydestä kiersi tyyppi seuraamassa ergonomiaa ja sääti mielensä mukaan pöytäni ja tuolini ja opetti miten istutaan. Viikon päästä luovuin kipuja aiheuttavasta asennosta ja palasin roikkumaan veltosti kuten ennenkin, ja kivut hävisi.
Mulla on usein ihan hirveät jumitukset. Viime yönäkin heräsin siihen, kun lapojen väliin koski ja päätä vihloi ja kädet olivat puuduksissa. Kävin hakemassa kaksi Ibumaxia ja hetken päästä sain taas nukuttua. Mä jumppaan hartioita ja niskaa silloin, kun tulee näitä pahoja oireita, mutta ei se oikein siinä vaiheessa enää auta. Pitää tilata aika hierojalle.
Mulla ei ole ollut merkittäviä vaivoja liikunnan vähäisyyden takia. Satunnaisesti on jotakin vaivaa mutta sitä voisi olla vaikka olisin himoliikkujakin.
Jos yrittäisin istua kuten työterveyden ergonomiatyypit kehottaa, pask*jäykkänä suorassa koko päivän niin ihan taatusti tulisi kipuja.
Sen asennon ideahan on se, että ei tule turhaan jännitystä hartioihin, koska keskivartalo kannattelee. Ja jumit voi tulla esiin myös vasta vuosien päästä, ei vuodessa parissa. Nelikymppisenä mennään sitten fyssarille kipujen takia.
Minä vaan olen jo ylikin nelikymppinen eikä ole vielä tähän päivään mennessä fyssareita, hierojia sun muita kaivattu. Mä en ole ikinä uskonut tuota juttua ettei muka tule jännitystä siinä suositellussa asennossa, kun ainoat lievät selkäkipuni olen kokeillut kun joskus 10 v sitten kokeilin tuota, kun työterveydestä kiersi tyyppi seuraamassa ergonomiaa ja sääti mielensä mukaan pöytäni ja tuolini ja opetti miten istutaan. Viikon päästä luovuin kipuja aiheuttavasta asennosta ja palasin roikkumaan veltosti kuten ennenkin, ja kivut hävisi.
Mitä jos sulla olikin kipuja sen vuoksi, että kroppasi oli niin tottunut väärään asentoon?
En vihaa liikuntaa, mutta kyllä joskus salille tai pilatekseen lähteminen tuntuu vastenmieliseltä. Jälkeenpäin kyllä on hyvä mieli.
Mutta selvä yhteys näillä on. Viikko ilman liikettä jäykistää, kaksi tekee niskasärkyä ja pian alkaa päätäkin särkemään. Eikä mullakaan tule kotona venyteltyä kunnolla.
Ehkä kyse on iästäkin. 40 tulee täyteen tänä vuonna. Nuorena pysyi vetreämpänä helpommin
saa selän kipeytymään todella helposti. Näiden vuoksi juoksin turhaan ties missä hierojalla ja avun sain vasta kuntosalilta kunnon punttitreenistä. Olen aina inhonnut liikuntaa mutta salitreenit on mun juttu ja sivutuotteena olen saanut kivan kropan.
Mulla on usein ihan hirveät jumitukset. Viime yönäkin heräsin siihen, kun lapojen väliin koski ja päätä vihloi ja kädet olivat puuduksissa. Kävin hakemassa kaksi Ibumaxia ja hetken päästä sain taas nukuttua. Mä jumppaan hartioita ja niskaa silloin, kun tulee näitä pahoja oireita, mutta ei se oikein siinä vaiheessa enää auta. Pitää tilata aika hierojalle.
Se, että jumppaat ja venyttelet viikottain, auttaa paljon enemmän kuin se, että käyt kerran kk (tms. harvoin) hierojalla. Hieroja vaan avaa hetkeksi jumit eli sen yhden päivän on sitten jumit auki ja sitten taas kun elämä jatkuu entiseen tapaan huonossa asennossa, kivussa ja säryssä, olisi paljon kannattavampaa tehdä vähän ja usein. Sekä panostaa lihaskuntoon ja oikeisiin asentoihin.
t: ap
Mitä jos sulla olikin kipuja sen vuoksi, että kroppasi oli niin tottunut väärään asentoon?
Mikä sitten on "väärä" asento. Minulle nämä omat asentoni ovat mielestäni ihan oikeita koska olen pystynyt pari vuosikymmentä istuma/konttorityötäni tekemään näin ilman vaivoja, toisin kuin monet muut asiantuntijoiden mielestä "oikeammissa" asennoissa työskentelevät. Ei kyllä riitä oikein syyksi alkaa uusia asentoja opetella se että joidenkin muiden mielestä asentoni ovat vääriä vaikka itselläni ei ole mitään ongelmia.
*tällä hetkellä istuu takakenossa, lappari sylissä ja jalat pöydällä ;-) *
Satunnaisesti on jotakin vaivaa mutta sitä voisi olla vaikka olisin himoliikkujakin.
Himoliikkujalla voi sitten olla erilaiset vaivat. Eikä tietenkään siitäkään ole mitään takuuta, että himoliikkuja on tarkastanut, että liikunta-asennot on oikeita. Ja tarkoitan juuri sitä, että huonoista (työ-)asennoista johtuvat kivut ja säryt voi myös pamahtaa yhtäkkiä ja yllättäen.
Mitä jos sulla olikin kipuja sen vuoksi, että kroppasi oli niin tottunut väärään asentoon?
Mikä sitten on "väärä" asento. Minulle nämä omat asentoni ovat mielestäni ihan oikeita koska olen pystynyt pari vuosikymmentä istuma/konttorityötäni tekemään näin ilman vaivoja, toisin kuin monet muut asiantuntijoiden mielestä "oikeammissa" asennoissa työskentelevät. Ei kyllä riitä oikein syyksi alkaa uusia asentoja opetella se että joidenkin muiden mielestä asentoni ovat vääriä vaikka itselläni ei ole mitään ongelmia.
*tällä hetkellä istuu takakenossa, lappari sylissä ja jalat pöydällä ;-) *
Treenaa itsellesi vahvat vatsa- ja selkälihakset ja katso, muuttaako se asentoasi. Muuten on tosi vaikea sanoa työasennostasi mitään, jos ei sitä näe.
ap
Mulla on usein ihan hirveät jumitukset. Viime yönäkin heräsin siihen, kun lapojen väliin koski ja päätä vihloi ja kädet olivat puuduksissa. Kävin hakemassa kaksi Ibumaxia ja hetken päästä sain taas nukuttua. Mä jumppaan hartioita ja niskaa silloin, kun tulee näitä pahoja oireita, mutta ei se oikein siinä vaiheessa enää auta. Pitää tilata aika hierojalle.
Se, että jumppaat ja venyttelet viikottain, auttaa paljon enemmän kuin se, että käyt kerran kk (tms. harvoin) hierojalla. Hieroja vaan avaa hetkeksi jumit eli sen yhden päivän on sitten jumit auki ja sitten taas kun elämä jatkuu entiseen tapaan huonossa asennossa, kivussa ja säryssä, olisi paljon kannattavampaa tehdä vähän ja usein. Sekä panostaa lihaskuntoon ja oikeisiin asentoihin.
t: ap
Mutta kun jumitukset on jo päässeet pahaksi, en pelkällä jumpalla saa niitä auki. Olen tuon testannut miljoona kertaa. Käyn hierojalla, joka auttaa alkuun ja sitten taas jumppaan jonkin aikaa, kunnes kyllästyn, ja alkaa uusi jumituskausi.
Satunnaisesti on jotakin vaivaa mutta sitä voisi olla vaikka olisin himoliikkujakin.
Himoliikkujalla voi sitten olla erilaiset vaivat. Eikä tietenkään siitäkään ole mitään takuuta, että himoliikkuja on tarkastanut, että liikunta-asennot on oikeita. Ja tarkoitan juuri sitä, että huonoista (työ-)asennoista johtuvat kivut ja säryt voi myös pamahtaa yhtäkkiä ja yllättäen.
vaikka olen jo yli neljänkymmenen.
Se voi kuule olla vaikka niinkin, että kun ei turhaan rehaa ja itseään revi kaikenmaailman hikijumpissä, ei keho ja nivelet rasitu liikaa ja pysyy terveenä.
Ei ollut niska- eikä hartiaongelmia eikä muitakaan tuntuvia vaivoja. Kuntoakin pidin ihan ok:na ja kuvittelin, että on ihan normaalia olla iltaisin tosi väsynyt ja päänsärkyinen, nukkua huonosti ja olla joka kevät ja syksy kipeänä.
Nyt säännöllistä liikuntaa harrastavana tajuan, etten todellakaan voinut hyvin.
En venyttele ja jumppaa niskaa tai hartioita erikseen, eikä ne ole vaivanneet kuin satunnaisesti lumitöiden tai haravoinnin jälkeen.
Mulla on usein ihan hirveät jumitukset. Viime yönäkin heräsin siihen, kun lapojen väliin koski ja päätä vihloi ja kädet olivat puuduksissa. Kävin hakemassa kaksi Ibumaxia ja hetken päästä sain taas nukuttua. Mä jumppaan hartioita ja niskaa silloin, kun tulee näitä pahoja oireita, mutta ei se oikein siinä vaiheessa enää auta. Pitää tilata aika hierojalle.
Se, että jumppaat ja venyttelet viikottain, auttaa paljon enemmän kuin se, että käyt kerran kk (tms. harvoin) hierojalla. Hieroja vaan avaa hetkeksi jumit eli sen yhden päivän on sitten jumit auki ja sitten taas kun elämä jatkuu entiseen tapaan huonossa asennossa, kivussa ja säryssä, olisi paljon kannattavampaa tehdä vähän ja usein. Sekä panostaa lihaskuntoon ja oikeisiin asentoihin.
t: apMutta kun jumitukset on jo päässeet pahaksi, en pelkällä jumpalla saa niitä auki. Olen tuon testannut miljoona kertaa. Käyn hierojalla, joka auttaa alkuun ja sitten taas jumppaan jonkin aikaa, kunnes kyllästyn, ja alkaa uusi jumituskausi.
Itsellä taas menee töissä tietty kohta jumiin, mutta minulla on siihen täsmävenytys ja saan lihaskunnolla+venyttelyllä aika hyvin paketin pidettyä hyvänä. Niin ja itseasiassa saan sen oman jumikohtani hierottua kipukoukulla. Noiden yhdistelmällä pärjään hyvin ilman tarvetta hierojalle mutta tosiaan pidän tärkeänä kaikkien noiden yhdistelmää, pelkkä hien virtaaminen ei tosiaan auta.:)
ap
Ei ollut niska- eikä hartiaongelmia eikä muitakaan tuntuvia vaivoja. Kuntoakin pidin ihan ok:na ja kuvittelin, että on ihan normaalia olla iltaisin tosi väsynyt ja päänsärkyinen, nukkua huonosti ja olla joka kevät ja syksy kipeänä. Nyt säännöllistä liikuntaa harrastavana tajuan, etten todellakaan voinut hyvin. En venyttele ja jumppaa niskaa tai hartioita erikseen, eikä ne ole vaivanneet kuin satunnaisesti lumitöiden tai haravoinnin jälkeen.
Mulla motivaatio liikuntaan on vähäinen siksikin että ei ole edes väsymys, huonounisuus tai sairasteluongelmia. Itse asiassa koen itseni poikkeuksellisen energiseksi ja hyvinvoivaksi, lieneekö jo 16 vuotta harrastettu raakaruokapainotteinen vegetarismi sitten syynä vai mikä. En kerta kaikkiaan osaa kaivata mitään nykyiseen fyysiseen tilaani, joten miksipä kuluttaa aikaa liikuntaan josta en nauti mitenkään.
On sitä kyllä joskus nuorempana (20-30 v.) tullut erilaisia liikuntaspurtteja kokeiltuakin milloin kuntosalia, milloin hölkkälenkkeilyä mutta ei mitään vuotta kaumpaa viitsinyt kun en kokenut hyötyjä enkä toiminnasta itsessään tykännyt. Kai sitä pitää vaan kiittää hyvää onnea tai geenejä tai jotain siitä että on näin hyvä tuuri ettei tarvitse hyvän olon eteen kauheasti tehdä töitä.
Ei tule mitään mieleen.