Lue keskustelun säännöt.
Olisi ihanaa olla rikas!
20.01.2012 |
Haaveileeko kukaan muu ikinä siitä, että olisi rikas. Mä haaveilen!
Ja nyt on turha tulla sanomaan, että rikkaus ei tuo onnea - ei tuokaan, mutta jos nykyisen melko onnellisen elämäni LISÄKSI olisin vielä rikas niin olisi kyllä aika hienoa.
Asiat, joita tekisin, jos olisin rikas:
- ostaisin kodinhoitoon apua,
- ei tarvitsisi miettiä minkälaiseen asuntoon tai autoon on varaa, vaan ostaisin juuri sellaiset, joista eniten tykkäisin
- ilahduttaisin vanhempiani, sisaruksiani ja ystäviäni kaikella kivalla (voisin maksaa mm. heidän asuntolainansa pois ja kustantaa kivoja, yhteisiä lomamatkoja)
- perustaisin oman säätiön, joka jakaisi rahaa taiteilijoille, tutkijoille ym.
- matkalle voisi lähteä ex tempore eikä tarvitsisi miettiä mihin ja milloin on varaa
Kommentit (2)
...kuinka järjetön kateus karsii 80% ystävistä pois ja tuo tilalle uusia perskärpäsiä jotka pyrkivät vain hyötymään sinusta. Kun autat ystäviä ja sukulaisia kerran, he muuttuvat yhtäkkiä riippuvaiseksi jatkuvasta avustuksestasi(ei kaikki, mutta valitettavasti osa) ja sinulle ilmestyy myös ihan uusia sukulaisia jostain kauemmista sukuhaaroista apua ja ystävyyttä kinuamaan.
Tämän lisäksi saat osaksesi kateutta ja kaunaa tuiki tuntemattomilta ihmisiltä, jotka epäilevät että olet rikastunut jotenkin väärin ja et tee tarpeeksi hyvää muille ihmisille rahoillasi. Kun hankit kerrankin itsellesi jotain kivaa ja ilahduttavaa, vähintään joku "ystävistäsi" huomattaa ikävään sävyyn kuinka lifestylesi on muuttunut pinnalliseksi ja itsekkääksi.
Ja ihan vaan tiedoksi että miljoonien eurojenkaan rikkaus ei yleensä ole sellaista ehtymätöntä sorttia, että jostain on myös pidettävä kiinni ettei hassaa kaikkia rahojaan samantien.
Nimim. keskiluokkaisena oli helpompaa. Ei juurikaan raha-huolia, vaikka ei ylimääräistäkään. Paljon ystäviä ja samanhenkisiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostaisin asuntoja kaikkialta, matkustelisin, perustaisin yrityksen, jossa tekisin sitä, mistä pidän, vaikka kukaan ei ostaisi, auttaisin ystäviä ja sukulaisia eteenpäin elämässään, ostaisin kaupoista KAIKEN mitä olen ikinä halunnut ostaa, teettäisin juuri itselleni sopivia, asiallisia ja kauniita vaatteita, kävisin kampaajalla vaikka joka viikko... hah, ja minäkin perustaisin säätiön, tosin sellaisen, joka palkkaisi työttömiä, karenssissa tai työkokemusta vailla olevia kokopäivätöihin oikealla palkalla ja eduilla, jollain perusteella jakaisi tuon työpanoksen sitten eteenpäin apua tarvitselle.