mitä tekisin itselleni tai parisuhteelle?

Eli yhdessä yli 10v ja alussa oli jo tunne ettei mies ollut ns. se oikea mutta olimme kuitenkin yhdessä ja olemme molemmille eka seurustelusuhde. Olin 20v kun tapasin miehen. Alku meni hyvin kun näimme vaan vk-loppuisin sitten alkoi helvetti ja hirveät riidat. Uuvuin ja tein väärin ja petin miestä. Ongelma ei ratkennut vaan pahentui. Pettämisestä ei seurannut mitään hyvää.

Muutimme yhteen ja petin uudestaan eri miehen kanssa ja oli tavallaan "seksisuhde" olin ihastunut. Mutta tunne oli etten kelvannut tälle miehelle kuin panoksi. En kyllä seksistä samalla tavalla edes nauttinut kuin "oman" miehen kanssa. Mies sai selville ja tuli hirveät riidat ja syyllisyys. Jatkoimme ja tulin ekan kerran raskaaksi miehelleni. Pidin lapsen vaikka mietin aborttia huonon tilanteen takia.

Jäin töistä kotiin ja olin kotona lapsen kanssa pitkiä päiviä yksin. Mies meni miten meni töihin ja tuli myöhään. Jouduin aikuista 27v miestä herättelemään töihin. Olin ilman turvaverkkoa vieraassa kaupungissa. Yritin ulkoilla lapsen kanssa ja stressasin rutiineista ym. En osannut nauttia. Valitin miehelle hänen töistään ja siitä ettei auttanut kotitöissä tarpeeksi.

Ainiin ja raskausaikana tuli miehelle kotiin rakkauskirje naiselta. Väitti ettei ollut nähnyt naista koskaan vaan olivat kirjoitelleet vaan netissä ja oli antanut puh.numeron. naista oli petetty myös ja oli yh. Väittää edelleen näin ettei mitään tapahtunut.

Olin susrun murtama ja stressaantunut. Saimme toisen lapsen kun halusin. Sitten muutimme eri kaupunkiin ja rupesimme rakentamaan. Muutimme vanhemmilleni joka kärjisti jo ennestään huonoa tilannetta kun mieheni ei tuntenut itseään kotoisaksi siellä. Jätti tavallaan minut yksin taas ja eristäytyi muusta porukasta.

Mies muutti jossain vaiheessa keskeneräiseen taloon ja erosimme 1kk ajaksi. Mutta sitten palasin hänen luokseen. Rakennus valmistui kun minun sukulaiseni auttoi siinä.

Muutimme omaan asuntoon ja työpaikka vaihtui taas minulla.

Mies oli myöhään töissä eri kaupungissa ja päälle työmatkat. Olin pitkiä päiviä taas yksin. Masennuin ja jouduin sairaalaan hetkeksi. Nyt siitä on vuosi. Edelleen mies paljon töissä ja ei aina huomaa lähteä ajoissa kotiin. Seksiä oli monta vuotta harvoin tai ei ollenkaan. Nyt olen halunnut itse enempi mutta mies ei vielä tee itse aloitteita. Ei anna paljoa hellyyttä eikä pussaa ollenkaan. Olen kysynyt haiseeko hengitykseni mutta vika ei siinä. Kuitenkin yksi päivä meillä oli kiihkeää rakastelua ja sillooin pussasi kunnolla. Mutta sen jälkeen vaan nopeita kuivia pusuja. Tästä nyt 1viikko.

Olen tilanteestamme ja riidoistamme ja miehen käytöksestä puhunut vanhemmilleni mutta en oikeastaan ainoalle hyvälle ystävälleni, koska hän sukulainen ja mietin kertooko eteenpäin.

Minun masennus hoidossa mutta edelleen meillä välillä hyviä päiviä ja välillä taas joka toinen päivä riitaisa päivä. Eli tilanne räjähdysherkkä. Lapset tykkää isistään joka jaksaa leikkiä heidän kanssaan. Enempi mies näyttää huomiota lapsille kuin minulle.

En tiedä. Olen hakéutumassa terapiaan mutta en tiedä onko vika minussa vai missä?

Nyt mies on sanonut välillä että olen kaunis jne. aikaisemmin ei sanonut sitä ollenkaan.