Tarve vaan jättää kaikki ja muuttaa pois
Tämä sama tarve muutokseen tulee aina, kun tulee isoja elämänmuutoksia. Olen muuttanut, vaihtanut työpaikkaa, aloittanut opiskelun ym.
Nyt viimeisimmän parisuhde-eron jälkeen tämä tarve oikein räjähti. Haluan muuttaa kauas paikkakunnalta, jossa olen aina asunut. En halua enää tehdä omaa työtäni, vaan jotain ihan muuta. Ajattelin poistaa somet kokonaan; ikäänkuin irtaantua vanhoista siteistä, niistä vähistäkin mitä on jäljellä, moniin ihmisiin ihan kokonaan.
Kaikki nykyinen tuntuu painolastilta. Pysyn samassa vanhassa. Haaveilen, koitan mennä eteenpäin, eikä elämä tarjoa kuin aina sitä samaa. No ainoa poikkeus on omat lapset, joista en halua eroon ja jotka vielä muutaman vuoden estävät minua räjäyttämästä omaa elämää kokonaan uusiksi. Mutta sitten. Jotain on tapahduttava.
Tää on varmaan nyt se neljänkympin kriisi?
Kommentit (7)
Ihan normaalia haluta puhdistaa pöytä ja aloittaa alusta. Kyllähän ne epäonnistumiset ja ongelmat ahdistaa jokaista.
No eihän se ole kuin repäistä irti huonosta, jo siltä tuntuu. Kerran täällä vain ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia haluta puhdistaa pöytä ja aloittaa alusta. Kyllähän ne epäonnistumiset ja ongelmat ahdistaa jokaista.
Voi myös olla, että se ympäristö itsessään jo ahdistaa. Ahdasmielisyyttä, sisäänpäinlämpiäväisyyttä, juoruilua ja kyttäämistä, sekä kaikenlaista henkistä kylmyyttä. Joku lahkolaisuus voi olla vallitseva joka vaikuttaa melkein kaikkeen ja kaikkiin. Siinä positiivinenkin ihminen masentuu ja alkaa nähdä kaiken harmaana ja ankeana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia haluta puhdistaa pöytä ja aloittaa alusta. Kyllähän ne epäonnistumiset ja ongelmat ahdistaa jokaista.
Voi myös olla, että se ympäristö itsessään jo ahdistaa. Ahdasmielisyyttä, sisäänpäinlämpiäväisyyttä, juoruilua ja kyttäämistä, sekä kaikenlaista henkistä kylmyyttä. Joku lahkolaisuus voi olla vallitseva joka vaikuttaa melkein kaikkeen ja kaikkiin. Siinä positiivinenkin ihminen masentuu ja alkaa nähdä kaiken harmaana ja ankeana.
Niin samaa mieltä. Itselläni syynä juuri tämä ahdistava pikkukylä.
Puhtaalta pöydältä on helpompi aloittaa jotain uutta. Nimimerkillä "kokemusta on".
Oikeesti sää vaan haluat että joku löytää sinut.
Kriisi tai pelkkää kyllästymistä samoihin tylsiin kuvioihin. Ajan mittaan se alkaa ahdistaa. Kunnollinen lähtö uusiin ympyröihin auttaa, aivan kuin hengittäisikin vapaammin. Olen tuon tempaisun itse tehnyt ja kyllä tuntui hyvältä! Tähän olen tyytyväinen, entinen on riittävän kaukana.