Iskiaskipu tekee minut hulluksi..
Olen raskaana rv 33 ja iskiaskipu raastaa päivästä toiseen. En jaksa enää.. Jalka menee alta, on tunnoton, en pääse kunnolla sängystä ylös ja niin edelleen. Alkaa oikeasti ottaa päähän.. Vielä pari kuukautta tätä tuskaa, kai tämä loppuu, kun raskaus loppuu?!
Kommentit (6)
saanut lähetteen terveyskeskuksen fysioterapiaan?
Kylmä auttaa, asentohoito ja kipulääkitys.
saanut lähetteen terveyskeskuksen fysioterapiaan?
Kylmä auttaa, asentohoito ja kipulääkitys.
-tosin sitä ei tainnu voida tehdä raskaana :(
No sitten muuten pätevä omt-fysioterapeutti. Mulla oli tuota pitkäään ihan ilman raskautta. Jalan heiluttelu auttoi ja selän teippaaminen. Tosin mulla ei ollu kauhean pätevä ihminen eka hoitamassa niin pitkitty. Niin ja liikkua pitäisi -se auttaa hommassa eteenpäin. Ekan kerran mulle tuli tuo ku oli 3 alle kouluikäistä lasta joista nuorin 1kk ja mies yötäpäivää töissä 6päivää viikossa.
Sillo ei ollu kauhean kivaa...
Hyvä lihaskunto
Ehkäisy raskauden aikana
Liikunta ja lihaskunnon ylläpito
Ergonomian parantaminen työssä
Selkää rasittavien liikkeiden välttäminen
Selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen, säännöllinen venyttely ja rentoutusharjoitukset
Hoito raskauden aikana
Kuten yllä
Muu fysioterapia: liikehoidot, lämpöhoito Selän mobilisaatiohoidot (?)
Lantiotuki (trokantervyö)
Kiilatyyny nukkuessa (öisin pahenevat selkäkivut)
Siirtyminen kevyempään työhön
Sairausloma ja lepo
Äitiysneuvoloissa kätilöt ja lääkärit tapaavat jatkuvasti selkäkipuisia äitejä. Vaikka selkäkipujen välttämiseksi ei ole järjestetty mitään systemaattista neuvontaa, useilla paikkakunnilla tarjotaan lääkintävoimistelijoiden tai fysioterapeuttien järjestämiä opastusryhmiä jo alkuraskauden aikana. Selkävaivoista kärsivät odottavat äidit voivat paikoitellen saada myös yksilöllistä ohjausta selkä- ja vatsalihasten vahvistusta, venyttelyä ja rentoutusta varten. Varsinainen äitiysvalmennus alkaa yleensä vasta raskauden lopulla ja keskittyy synnytykseen.
vaan hermo, eli mitään apua ei selkä- tai vatsalihasten vahvistamisesta ollut, koska välilevyn luiskahdus painoi hermoa. Siksi oli äärettömän ärsyttävää, miten minua neuvottiin jumppaamaan, liikkumaan, venyttelemään eli kaikkea sitä, mikä pahensi tilannetta ja lopulta ajoi minut vuodepotilaaksi kuukautta ennen laskettua aikaa. En saanut liikkua muuta kuin käydä vessassa, halvaantumisvaara oli niin paha. Sairaalassa nukuin lopulta sänkyyn nojaten polvillani lattialla tyyny jalkojen alla.
Tiedän tuskan... Mulla etenkin ekassa raskaudessa meni todella pahaksi. Sähköiskun lailla iskevät hermokivut oli ehkä pahinta, mutta kyllä sitä mietti monta kertaa, että mikähän pysyvä vamma sinne koipeen jää, kun tunnusteli käsin, onko koipi ylipäätään matkassa enää. Mulla meni toien jalka lopulta tyystin tunnottomaksi ja halvaantui polvesta alaspäin... (en pystynyt seisomaan varpaillaan, enkä kantapäillä, en liikuttamaan nilkkaa, enkä varpaita lainkaan....)
Mutta kyllä sekin meni ohi (ainakin mun tapauksessa) Pari päivää synnytyksen jälkeen istuin vaan sängyssä ja heiluttelin onnellisena varpaitani, ihan vaan siitä ilosta, että pystyin tekemään niin :D
Hevoskuuri magnesiumia ja B-vitamiinia (ortopedin määräyksestä) helpotti kyllä hermosärkyjä. Tuntopuutoksiin ei kyllä auttanut kuin synnytys...
(Menee mulla nytkin joskus jalka semmoiseksi hassun tuntuiseksi, mutta takana on jo kolme raskautta)