Hajoan, hajoan, hajoan! Minulla on kamalat lapset
Mitä olen tehnyt väärin?
Kaikki on meillä vaikeaa ja huutoa ja yhtä helvettiä. Syömiset, pukemiset, lähtemiset, nukkumaanmenot, KAIKKI.
Minulla on 7- ja 9-vuotiaat pojat, jotka enimmäkseen mölyävät, hakkaavat, huutavat, tappelevat keskenään ja hokevat rumia sanoja.
Kaikkeni olen yrittänyt, mikään ei auta. Lyönyt en ole vaikka siitä fantasioin, puristan kättä nyrkkiin ja yritän pidätellä ahdistustani. Kun huudan heille, minulle nauretaan. Ja minusta pelleillään. Yritän lukea iltasatua, ja päälleni huudetaan, riehutaan, tyynyjä heitellään. Menin pois tilanteesta, olkoon keskenään saatana. Kasvatusneuvolalla uhkalilu auttaa pikkuisen, joskus.
Nuore,pi myös lyö minua, jos kiellän jostakin.
Tämä on sietämätöntä ja minä en PÄRJÄÄ noiden kanssa. Miten tuollaisia villipetoja kasvatetaan? Miten ne saadaan käyttäytymään edes ruokapöydässä?
OLEN VÄSYNYT, VÄSYNYT, VÄSYNYT.
Ja sama saatanallinen huuto alkaa huomenna alusta.
Kommentit (47)
sinähän ne olet kasvattanut, ja lasten isä.
Joten...
Jotenkin sun kuitenkin täytyy saada homma hanskaan. Miten olisi "kasvatusneuvola"?
Tiedän kyllä tunteen. Mulla oli aikanaan kolme pientä poikaa. Mutta ei ne noin pahoja ollu. Mä kyllä välillä kävin käsiksi (enkä edes häpeä sitä, ne tarttivat sitä). Ja karjuin kuin piru.
Mutta nykyään ne on kaikki upeita ja fiksuja teinipoikia. Mä oon ylpeä ja iloinen niistä.
purkautumiskanavan. Oletko se sinä, joka soittelee minulle öisinkin?
jotka olet itse kasvattanut tuollaiseksi. Kyllä jotain on mennyt pieleen, jos lapset huutavat ja möykkäävät kun yrität lukea iltasatua, lyövät sinua jne.
Onko lapsilla isää vai yksinkö niiden kanssa olet? Jos on isä niin voisiko ojentaa poikasia hiukan? Jos olet yksin niin varmaan kannattaisi neuvolasta/MLLstä tmv. kysellä hyviä vinkkejä miten lähdet tilannetta purkamaan.
Joku rotihan tuohon on saatava kaikkien teidän mielenterveyden kannalta, mutta se lähtee sitten sinusta, ei lapsista.
Itse ajattelin tällaisen aloituksen kirjoittaa, mutta lapset aloittivat iltatappelunsa ja homma jäi. Kun rauha taas hetkeksi laskeutui, oli aloitus täällä väärine ikineen...
T. se 6 ja 8 -tyyppi
vaan viimesillä voimillas kaivat ne aikuisuutesi ja auktoriteettisi rippeet sieltä ja:
-otat lelut, telkan, pleikkarit jne pois lapsilta
-heidän täytyy käytöksellään ansaita niitä takaisin
-pidät näistä toimenpiteistä puhuttelun, varmistat että lapset ymmärtävät miksi aloitat uuden suunnan heidän kanssaan
-paljon ulkoilua, sulla on oikeus ihan käskeä pojat pihalle tai töihin, vaikka lunta luomaan
Tai minulla on yksi kamala lapsi, muut ovat kilttejä.
Kasvatusneuvolalle sanon paskat, lapset on todellakin eri persoonia.
Tunnistamattomuussyitä kai. Kun oikeasti lapseni ovat kanssa 6 ja 8. Niin ajattelin että olet joku hullu stalkkeri joka osaa jollain kierolla tavalla ottaa selville sen mitä kirjoitan. :)
Meneekö nyt sekavaksi. Taidan olla tooosi väsynyt!
En usko että neuvolassa on sen kummempia vinkkejä.
En tiedä.
On niillä isäkin. Joka tekee aika pitkää päivää. Jolla on samanlainen auktoriteettiongelma.
Ei täällä uskota ketään :(
ensiksikin: rauhoitu.
Teidän elämästänne puuttuu rauha, kun sinun mielesi on kaaoksessa. Ja asenteesi. Ja viisaat lapsesi vaistoavat sen.
Ota lapsiisi uusi asenne. Ystävällinen, avoin. Kohtele heitä YKSILÖINÄ. Järjestä heille aikaa erikseen, mikäli mahdollista. Ihan mitä vain. Kahteen lyhyellä ikäerolla olevaan poikaan suhtaudutaan yleensä pakettina ja se johtaa kertomaasi villeyteen ja kaaokseen.
Onko lapsillasi hyvää ja mielekästä toimintaa kotona? Harrastuksia? Mielellään jotakin ihan omaa toimintaa kummallakin.
Keskustele miehesi kanssa, että hänkin voisi osallistua tähän muutostapahtumaan luomalla itse suhdetta poikiin, erikseen.
Mutta kaikki alkaa vanhemmista.
Avainsanoja ovat rauha ja ystävällisyys. Myönteinen suhtautuminen ja palaute. Lapsen arvostaminen ja kohteleminen yksilönä. Mielekäs toiminta.
Ja muista: älä kajoa lapsiiin fyysisesti, silloin peli on menetetty. Lopullisesti.
Mä käytin aikanaan "pistetaulukkoa". Eli kotitöistä ja hyvästä käytöksestä sai plussaa, kaikesta huonosta miinusta. Ja esim. pelaamiset piti ansaita tietyllä määrällä plussaa (esim. 10 plussalla tunti). Tietystä määrästä miinuksia taas joku rangaistus. Esim. kotiaresti.
Laita pojat eri huoneisiin nukkumaan ja lopeta iltasadut. Kun ei selvästikään kiinnosta.
KUmmallakin omansa. Kumpaakin kuskataan niihin 2krt/viikko. Tuo pakettina kohtelu on kyllä osittain totta.
sama ongelma,lapset vaan 10 ja 11......
meillä tulee kieltoja
-pleikkarikielto
-dvd kielto
- tietokone kielto
ja tilalle lisää kotitöitä.
Olen pitänyt myös puhutteluja ja
olemme yhdessä neuvotelleet asioista,
seinälle perheen säännöt.
hermoja vaan peliinn
Oli tosiaan niin kovin osuva aloitus tämän hetken tunnelmiini...
Meidän lapsilla kyllä on omat, mielekkäät harrastuksensa ja molemmille pyrin antamaan omaa aikaa ja huomiota, mutta sitäkin ikävämmältä tuntuu aivoton käkätys, jota kaikkeni annettuani saan kuulla, kun yritän saada tappelua lakkaamaan...
yhden varoituksen jälkeen. Ja toteutat sen oikeasti. Jätätte esim. pari kertaa menemättä johonkin kivaan juttuun niin eiköhän ala auktoriteetti toimimaan.
ei pelaamista, telkkaria jne.. jos ei käyttäydytä ja totella!!
harrastus?? joku energianpurkukanava pitää olla, muista se!
mites lasten isä? meillä onneksi miehen karjasu on se viimeinen!
ULKOILUA ULKOILUA ULKOILUA!
miten nukkuvat? nukahtavat? hiljenenvät kuiteskin?
kun lapset alkaa karjumaan vie/raahaa vaikka parvekkeelle/ ovesta ulos niin ei kauaa viitsi karjua, ku ei oo mikään kiva sää!
jos puhuu siivottomia vie vessaan puhuukoon pöntölle ja vetää ne sitten alas aina vaan uudestaan niin kauan että on saanut suunsa puhtaaksi!
muista positiivinen huomio, negaa ei huomioda mitenkään..
muista aina laskea kolmeen ja anna viimeinen varoitus toimi sen jälkeen, muuten uhkauksilla ei ole merkitystä!
ja muista myös palkita jollain oikein mukavalla esim. leffa reissulla/hoplopilla jne.. mitä oikeasti kannattaa odottaa
kerätkää tarroja käyttäytymistauluun ja kun se on täynnä niin sitten se "ISO" oikea palkinto retki vaikka sinne hoploppiin jne...
tsemppiä!
hyvästä käytöksestä aurinko, huonosta pääkallo.
Mutta miten kävi? Pedot ottivat lapun, piirtivät sen täyteen aurinkoja ja suttasivat pääkallot. Suutuin toki aika tavalla.
Toinen kokeilu, en jättänyt öappua heidän ulottuvilleen. Kaivelivat sen kuitenkin, ja repivät. Ja tekivät minulle oman pääkallotaulukon, johon olivat piirtäneet 10 pääkalloa, ja veidät sen postilaatikkoon.
Kekseliäitä toki ovat kuin pirut.
etten tiedä, onko tämä aloitus minun kirjoittamani.
Jos on, olen erehtynyt lasten i'issä, ne ovat 6 ja 8.