Keskiluokkainen elämä on nyt nähty, mitä seuraavaksi?

Mulla ei ole mitään muuta kuin mun juuret ja niillä mennään ja niille rakennetaan se oikea ja aito identiteetti. Mutta muille mä en osaa antaa mitään neuvoa. LUO JOKU JÄNNÄ IDENTITEETTI itsellesi ja ala elää sellaista teatterielämää, lyö ränttäliski siinä roolihahmossa ja anna sen roolihahmon tehdä kaikkea maan- ja taivaan väliltä.



Sitten kirjoitat blogia siitä kaikesta ja susta tulee kirjailija.



Tää oli vaan mun vinkki sulle. Ja mä olen bloggari ja kirjoittelen provoja nykyään pitkin päivää jo aamusta!

ole kuitenkin kaiken perusta siinä mielessä, että on taloudellisesti ja myös henkisesti mahdollista tehdä ja harrastaa kivoja juttuja? Viettäisitpä puoli vuotta duunarina, kun ei töiden jälkeen jaksa muuta kuin mennä nukkumaan ja palautua ja palata takaisin töihin, siitä näkökulmasta elämäsi on luksusta, koska voit määritellä kuitenkin elämääsi sinulle iloa tuottavia asioita.

Eli mä en ainakaan tuossa tilanteessa näkis asioita materian kautta. Eikö sinulla ole mitään, mistä olet aina haaveillut?

Lakkaa luokittelemasta itseäsi ja ala elää ihan luokatonta elämää. Eli ryhdyt vaan olemaan oma itsesi ja elämään sen näköistä elämää. Lue niitä kirjoja joista pidät, katso niitä leffoja joista pidät riippumatta siitä pitävätkö muut ja ovatko trendikkäitä. Hanki ystäviä kaikilta elämän osa-alueilta ja tee heidän seurassaan laajasti erilaisia asioita. Riko kaavoja, ihan arkirutiineitakin edes joskus, huvin vuoksi vaikka. Nukahda sohvalle, jätä tiskit aamuun asti tiskipöydälle, ole poikkeuksellisen pikkutarkka yhden päivän ajan vaikka maton hapsuista, mitä nyt ikinä näet kummasteltavaa kaveripiirissäsi, etkä koe ymmärtäväsi. Lue joku lehti jota et ikinä tavallisesti lue. Hanki uusi harrastus, matkusta yksin äkkilähdöllä pitkän viikonlopun viettoon. Mene sellaiseen ravintolaan jossa et koskaan käy. Liity vapaaehtoistyöhön mukaan, käy vaikka lukemassa vanhainkodin huononäköisille lehtiä kerran kuussa tai viikossa. Sano suorat sanat sille tutulel tai sukulaiselle jota kohtaan olet hautonut vuosia jotain kaunaa jne. jne.



Kyllä se siitä. Ensin teet päivästä kiinnostavan ja vähitellen huomaat että niitä unelmia ja haaveitakin löytyy, tosin itsestäsi käsin, ei yhteiskuntaluokan kautta, tai seln kautta asetetut tavoitteet eivät lopulta anna mitään sinulle, kuten nyt vaikka ne velattomat autot.

Tuo menee ohi parissa vuodessa, kun keksit vastaukset itsellesi siihen mitä oikeasti haluat.



Vastaukseksi alkaa löytyä mm. (luovia) harrastuksia ja uusia ystävyyssuhteita. Aika monet kyllä luulevat, että eroaminen tai salaisen seksisuhteen hankkiminen on vastaus. Kyllä se vastaus on ihan oman korvienvälin kasvattaminen aikuiseksi eikä olosuhteiden syyttely.

Kyllä tuo neljänkympin ikä on mielenkiintoinen: sitten vasta alkaa tulla omaksi itsekseen, usein aika rajujen kriisien kautta. Minulla tapahtui tuo klassinen kiltin tytön roolista luopuminen. Ai että se mullisti elämää niin kotona kuin työpaikallakin. Hyvään suuntaan on asiat menneet, tosin avioliitossa oli melkoiset kriisit, mutta läheisyys on lisääntynyt niiden myötä ja nykyään mieskin pitää minua paljon mielenkiintoisempana kuin avioliittomme alussa.

Ei ulkoisesti ihminen tarvitse mitään ihmeellistä muutosta (joskus se voi olla tarpeellista henkisen muutoksen käynnistämiseksi), muutos tapahtuu korvien välissä.

Tavoittele sitä! Jos tuo kaikki ei sulle mitään merkitse, luovu siitä. Lähde taolaisnunnaksi ulkomaille. Ryhdy kulkuriksi. Myy kaikki ja muuta ulkomaille.



Tai sitten alat nauttia tuosta elämästä.