Syömishäiriöisen joulu

varsinkin kunnon sukujoulu jossa "tuputetaan" ruokaa. mulla syömiset jo ennestään ihmisten tarkkailussa menneen takia, vaikka nyt ihan hyvässä kunnossa. Jotenkin muiden tietoinen tarkkailu vaan pahentaa omia ajatuksia, vaikea rentoutua.

Munkin syömiset on tarkkailussa, valitettavasti. Olen yli kolmekymppinen ja tosi hyvässä tasapainossa ollut jo pitkään, mutta juhlapyhät julkisyömisineen on silti rankkoja. Syön hyvin, mutta en kestä yhtään siihen puuttumista. Tämä on se taso, jolle olen vuosien hoidon jälkeen päässyt.



Onneksi nämä ei kestä ikuisesti. En siis vahdi painoani, vaan ahdistun siitä, että sitä vahdataan. Joku voi pitää tätä sairaana, mutta ottaen huomioon lähtötason tämä on ihan huippusaavutus.

mutta ennen joulua alan aina ahdistua. usein käy vielä niin, että ajattelen, että en voi nyt edes laihduttaa, kun on joulu, että sen jälkeen sitten voi, vaikka en edes syö jouluruokia kuin kaksi päivää, ja silloinkin varmaan vähemmän kuin kaikkina muina vuoden päivinä kun vihaan jouluruokia! koita nauttia tunnelmasta ja ajatella, että syöthän sä arkenakin, joten nytkin siis. älä pakota itseäsi syömään tavallista enempää, jos ahdistaa. syö sitä, mistä oikeasti pidät, niin ei tunnu, että syöt aivat turhaan. tsemppiä!:)