Hoitajat vastatkaa
Äitini on vanhainkodissa ja joka kerta kun käyn siellä niin hän haluaa kotiin ja kysyy että miksi hänen pitää olla siellä. On niin tylsää yms. Hän on muistisairas.
Mitä tähän pitäisi oikein vastata?
Jokaikinen kerta sama juttu kun käyn siellä. Raskasta. Ei huvittaisi käydä kun joka kerta on sama juttu.
Kommentit (10)
Mitä sitten kun hän sanoo että ei mua mikään vaivaa ja haluaa vain kotiin kokoajan?
Muistisairas on muistisairas. Ei hän koe olevansa sairas mitenkään. Ja sinne lapsuuden kotiin hän olisi menossa, siellä isä ja äiti odottavat ja ihmettelevät kun heidän pikkutyttönsä ei ole kotona. Tätä haluan kotiin-jankutusta saat varautua kuuntelemaan jokaisella vierailullasi, kunnes sairaus on edennyt niin,ettei äitisi enää edes muista koko kotia.
Vastasit jo itse tuohon, muistisairaus. Asia on valitettavasti niin, että vaikka veisit hänet kotiin, niin ei todennäköisesti sitä tunnistaisi. Pyytäisi vain viemään kotiin
"Ei nyt voida mennä kun kaikki on töissä ja sä olet hyvässä hoidossa täällä"
Ja vielä aggressiivinen. Suuttuu jos sanotaan että hän on muistisairas.
- Voi voi, kun nyt ei voi lähteä ilman lääkärin lupaa.
- Ulkona on ihan kamala keli, nyt kannattaa jäädä tänne yöksi.
- Nyt ei kannata lähteä, kun täällä on teille huone varattuna ja kohta tarjoillaan ruokakin.
- Tänään ei enää mene linja-autoja.
- Olisi niin kiva, jos jäisit vielä yöksi. Äiti tietää, että olet täällä turvassa.
Jne jne
Jos on vielä ymmärrystä jäljellä, niin tietysti rehellisesti kerrotaan, että tilanne on nyt se, ettet kotona enää pärjää
Jos äitisi muistisairaus on jo niin pitkällä, että hän on saanut palveluasumispaikan hyvinvointialueen järjestämänä, niin todennäköisesti hän ei muista tuon taivaallista keskusteluistanne hetken kuluttua.
Jos muistisairas valittaa tylsyyttä, kannattaa keksiä siinä hetkessä jotain häntä miellyttävää ja hänen kognitiivisen tason mukaista tekemistä, on se sitten pieni kävely ulkona, valokuvien katselu tai hänen nuoruutensa musiikin kuuntelu tai laulaminen.
Jos muistisairas läheinen on ahdistunut tai surullisen oloinen, kannattaa yleensä kiinnittää huomio johonkin muuhun tekemiseen.
Omia tunnetiloja on hyvä välttää tuomasta esiin, esimerkiksi ei kannata yrittää saada toista muistamaan jotain, mitä hän ei enää vain voi muistaa. Jos muistisairas läheisesi luulee sinua joksikin toiseksi, niin anna luulla ja koita rakentaa siitä hetkestä merkityksellinen.
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä aggressiivinen. Suuttuu jos sanotaan että hän on muistisairas.
Jos suuttuu, niin sitten tuota ei kannata sanoa. Kannattaa puhua jostain muusta.
Tuollaisia jankkaajia ne on. Meidän mummo lykättiin hoitokotiin ja unohdettiin sinne. Mummo oli jo ennen muistisairautta kiukkuinen ja siksi ei kenellekään rakas. Siellä sitten lääkitsivät mummon niin voimakkaasti että jäi sänkypotilaaksi. Ja lopulta vietiin mahaansa pidellen lääkäriin ja kuoli sitten pian johonkin. Ihassama.
Vastaat joka kerta rehellisesti, että: "sinulla on se muistisairaus ja siksi asut täällä missä sinusta pidetään huolta"