Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (48)
Me tehtiin kerran kuussa hotelliretki. Lapset mukana mutta päästiin pois arjesta, lapsille seikkailua ja aamiainen huoneessa. Jo yksi yö erossa siitä arkirumbasta auttoi valtavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on se tilanne tosi monessa lapsiperheessä. Meillä on isovanhemmat samassa kaupungissa, mutta eivät jaksa enää lapsia hoitaa. Kyläillä voidaan joskus koko perheellä. Mutta lohdutuksen sanana sanoisin, että meille on nykyään 8v ja 5v lapset ja elämä on aivan todella paljon helpompaa ja nautinnollisempaa kuin vielä pari vuotta sitten. Olette nyt ehkä raskaimmissa iässä uhmaikäisen ja pienen leikki-ikäisen kanssa, vaikka tuollaiset aivan pienet söpöjä onkin. Valoa ja helpotusta on kyllä tunnelin päässä.
Meillä päiväkoti on meidän tukiverkko. Luonnollisesti lomalla emme sinne lasta vie.
En kyllä etukäteen ajatellut ettei kummankaan meistä vanhemmat ole halukkaita hoitamaan meidän lapsia. Meidät kuitenkin laitettiin lapsena viikoiksi mummolaan hoitoon. (Minä ja mies vm. 92,91).
Rankkaa on ollut varsinkin sairastaessa, mutta kohta tässä on saanut kaikki suht isoiksi ja omatoimisesti kasvatettua. Lapset 12v, 10v, 8v ja 5v.
-Neljän äiti
Jaahas , itse oli 90 luvulla yksinhuoltaja eikä ollut tukiverkkoja. Ihan sitä kuule itse lapsista huolehdi 24/7 enkä edes olettanut saavani apua. Joten en kyllä ymmärrä mikä on ongelma jos perheessä on kaksi vanhempaa? Mitä ihme lomailua kaipaatte, toinen ulos lasten kanssa ja toinen lepää sen ajan. Ihme valitusta, niin itse kuitenkin olette ne lapset tehneet/ halunneet
Koettu toi ja oli vaan pärjättävä. Meillä kun toinen ei ollut edes terve. Oli muutama sukulainen mutta apua ei saatu. Onneksi oli edes päiväkoti. En ymmärrä miksi ollaan niin itsekkäitä. Nyt meillä on lemmikit ja sama juttu ettei voida hoitaa niitä viikkoa että päästäisiin lomalle. Kuulemma ei voi laatikkoa tyhjentää niin eihän se sitten käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin kerran kuussa hotelliretki. Lapset mukana mutta päästiin pois arjesta, lapsille seikkailua ja aamiainen huoneessa. Jo yksi yö erossa siitä arkirumbasta auttoi valtavasti.
Tällainen maksaa helposti 200-300 e.
Juuri näin se on mennyt nyt viimeiset, pian 18-vuotta. Isovanhemmat ovat chillailleet ja eläneet, me olemme hoitaneet lapsemme. Sellaista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin kerran kuussa hotelliretki. Lapset mukana mutta päästiin pois arjesta, lapsille seikkailua ja aamiainen huoneessa. Jo yksi yö erossa siitä arkirumbasta auttoi valtavasti.
Tällainen maksaa helposti 200-300 e.
Hotelliyön saa tosi halvalla kun on tarjouksia. Lapsille patjat lattialla. Aamiaisen tuonnista huoneeseen ei veloiteta kamalasti ja siitä saa loput mukaan.
Ottakaa arjesta irtiotto eri aikaan. Jos siis edes kavereita on? En jaksanut lukea kokonaan. Käy kaverin kanssa kahdestaan baarissa tai missä lie,keilaamassa,rannalla,leffassa. Puoliso käy oman kaverin kanssa toisena päivänä missä lie. Sillon kun meillä lapset oli pienempiä, kävin siskoni kanssa toisessa kaupungissa pe-su bilettämässä ja nukuttiin hotellissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi ovat siis pieniä. Tiedän, ettei tämä lohduta juuri tänään, mutta hetken päästä ne on isoja. Omatoimisia, touhuavat kavereiden kanssa ja menevät ja tulevat. Sitten tulee se vaihe, kun uskaltaa päästää jo keskenään uimaankin. Ja lopulta ollaan siinä pisteessä, että eivät suostu kanssasi rannalle, koska olet niin nolo...
Omani ovat 20 ja 17. Vanhempi on nyt muuttamassa pois. Vuosia on jo miehen kanssa oltu kahdestaan tässä sohvalla illat ja kahdestaan käyty kaupassa, ulkoilemassa jne. Nyt lähdetään kahdestaan matkallekin, koska vanhemmalla on töitä ja nuorempi ei halunnut tällä kertaa lähteä mukaan. Eipä paljon huoli paina jättää tuon ikäisiä kotiin keskenään ja eipä tarvi miettiä koiranhoitoa. Joskus kaipailen kaiholla aikaa, kun olivat pieniä, tulivat syliin, innostuivat pienistä asioista ja tulivat viereen nukkumaan. Aika kultaa muistot... olihan se raskasta, mutta ehkä se sanonta: "elämän paras aika on se, kun lapset on pieniä" alkaa realisoitua. Se oli rankkaa, mutta se oli tiukkaa elämää, jossa jokainen hetki tiesi olevansa tarpeellinen ja rakastettu omana itsenään.
Koita kestää, pian se helpottaa. Joskus luin, että ikävuosina 0-6 tehdään 10-kertainen työ vs. 7-13. Se on totta. Riittäneekö tuo edes? Lisäksi on tutkittu, että pienten lasten vanhemmat ovat onnettomampia kuin lapsettomat, mutta 7v. mennessä tilanne tasottuu ja sen jälkeen lapsellisten elämä on aina vaan onnellisempaa ja erityisesti vanhana todella paljon onnellisempaa kuin lapsettomien. Eli lapset on sijoitus pitkäaikaiseen ja tulevaan onneen.
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa arjesta irtiotto eri aikaan. Jos siis edes kavereita on? En jaksanut lukea kokonaan. Käy kaverin kanssa kahdestaan baarissa tai missä lie,keilaamassa,rannalla,leffassa. Puoliso käy oman kaverin kanssa toisena päivänä missä lie. Sillon kun meillä lapset oli pienempiä, kävin siskoni kanssa toisessa kaupungissa pe-su bilettämässä ja nukuttiin hotellissa.
Aloittaja ja moni muu perheellinen ilmeisesti haluaisi juuri sen puolison kanssa päästä joskus viettämään aikaa ilman lapsia.
Me joskus naureskeltiin että meidän melkein kahden keskeiset treffit on aina synnärillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, itken täällä kun luen selostustasi raskaasta elämästäsi.
T. Yksinhuoltaja
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, itken täällä kun luen selostustasi raskaasta elämästäsi.
T. Yksinhuoltaja
Minun elämäni keveni kun aloin yksinhuoltajaksi. Parisuhde kuormitti entisestään. Ole siis onnellinen että sinulla on helppoa ja yksi asia huolehdittavana vähemmän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksatte lastenhoidosta.
Ai niin mutku se m a k s a a eli tuokaan ehdotus ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa arjesta irtiotto eri aikaan. Jos siis edes kavereita on? En jaksanut lukea kokonaan. Käy kaverin kanssa kahdestaan baarissa tai missä lie,keilaamassa,rannalla,leffassa. Puoliso käy oman kaverin kanssa toisena päivänä missä lie. Sillon kun meillä lapset oli pienempiä, kävin siskoni kanssa toisessa kaupungissa pe-su bilettämässä ja nukuttiin hotellissa.
Aloittaja ja moni muu perheellinen ilmeisesti haluaisi juuri sen puolison kanssa päästä joskus viettämään aikaa ilman lapsia.
Me joskus naureskeltiin että meidän melkein kahden keskeiset treffit on aina synnärillä
En voi muuta sanoa,kun sitten mml lastenhoitoa vaan. Jos ei muita ole. Tai palkkaa jonkun muun ulkopuolisen. Jos ei ilmaista apua saa. Aikoinaan äitini oli perhepäivähoitaja ja eräät vanhemmat kysyi voiko heidän lapset tulla meille yön yli, heillä jotkut juhlat. Tervetulleita olivat kun maksoivat myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa arjesta irtiotto eri aikaan. Jos siis edes kavereita on? En jaksanut lukea kokonaan. Käy kaverin kanssa kahdestaan baarissa tai missä lie,keilaamassa,rannalla,leffassa. Puoliso käy oman kaverin kanssa toisena päivänä missä lie. Sillon kun meillä lapset oli pienempiä, kävin siskoni kanssa toisessa kaupungissa pe-su bilettämässä ja nukuttiin hotellissa.
Aloittaja ja moni muu perheellinen ilmeisesti haluaisi juuri sen puolison kanssa päästä joskus viettämään aikaa ilman lapsia.
Me joskus naureskeltiin että meidän melkein kahden keskeiset treffit on aina synnärillä
En voi muuta sanoa,kun sitten mml lastenhoitoa vaan. Jos ei muita ole. Tai palkkaa jonkun muun ulkopuolisen. Jos ei ilmaista apua saa. Aikoinaan äitini oli perhepäivähoitaja ja eräät vanhemmat kysyi voiko heidän lapset tulla meille yön yli, heillä jotkut juhlat. Tervetulleita olivat kun maksoivat myös.
Kaks kertaa yrittänyt korjata tota mml, mode ei anna laittaa läpi. Tuleeko tämä? Siis m....l....l.
Mä olen itsellinen äiti ja sairastaminen on kyllä helvetin rankkaa. Itse kasvoin ydinperheessä, mutta aina tuli mummo auttamaan kahdensadan kilsan päästä, jos oltiin kipeänä. Mun äitini ei kyllä tulisi, hänhän voisi, herranjestas, saada itsekin tartunnan!
I feel you ap. Meillä ei ollut ketään ja välillä puudutti ja tuntui raskaalta. Annoimme miehwn kanssa vuorotellen toisillemme lapsivapaata aikaa ja onnistuttiin nuo vuodet luovimaan järjisämme.
Onko teillä mahdollista palkata lastenhoitoapua?
Se voisi auttaa vähän jos olisi tiedossa aina edes hetki yhteistä aikaa.