Martina kirjoittaa 2v 2kk ikäisestä tyttärestään:
"Victoria oli mukana äitini kanssa ja kuinkas muutenkaan kun rakastui ihan täysillä Kooppiin ja laittoi kaikki peliin taas ."
Minulla on suunnilleen samanikäinen poika, enkä ymmärrä mitä hän tarkoittaa tuolla rakastumisella? Ovatko noin pienet tytöt jo kyvykkäitä ihastumaan ja "laittamaan kaikki peliin" mitä ikinä Martina nyt sitten sillä tarkoittaakaan? Projisoiko hän pieneen lapseen ihan vääriä tunteita? Minun poikani ainakin viihtyy joidenkin aikuisten seurassa, mutta ei tulisi mieleenikään lähestyä asiaa "rakastumisen" kannalta.
Kommentit (11)
mutta meidän poika on pienestä (n 2v)asti "ihastunut" tietynlaisiin naisiin, ja siis nimenomaan aikuisiin naisiin. Istuu ja tuijottaa ja huokailee ja punastuu kun heistä puhutaan. Ihan siis erilaista kuin vaikka siskosta tai äidistä tai serkusta tai tarhantädistä tykkääminen. Nyt jo iso poika eikä näytä tuota yhtä selvästi enää.
sen siitä saa kun lapsi on milloin missäkin hoidossa. Sitten hehkutetaan kun se on niin avoin ja rohkea, vaikka on oikeasti tosi häiriintynyt.
Jos kaksivuotias tyttö OIKEASTI keimailee vieraalle miehelle, on se häiriön merkki, koska sen ikäiset mieluummin pikkuisen ujostelevat kuin rynnivät suoraan kohti.
Sekoitat nyt poikasi tunteen johonkin aivan muuhun.
Sekoitat nyt poikasi tunteen johonkin aivan muuhun.
Eli mitä tuo käytös mielestäsi on? Kun siis sanallisestikin osasi ihastuksesta kertoa.
eli jos et ole huomannut niin kumma on. Pienet tytöt ja pojat hymyilee, pyörittelee silmiään, nijailee, halailee. Eiköhän Martina tarkoita juuri tuota söpöä flirttailua. Termi "rakastuminen" on nyt vaan huumoria, mitä et taida ymmärtää tässä.
Tytöt varmaan voivatkin. Pojat KORKEINTAAN 2,5v ylitettyään.
Tytöt varmaan voivatkin. Pojat KORKEINTAAN 2,5v ylitettyään.
sen siitä saa kun lapsi on milloin missäkin hoidossa. Sitten hehkutetaan kun se on niin avoin ja rohkea, vaikka on oikeasti tosi häiriintynyt.
Jos kaksivuotias tyttö OIKEASTI keimailee vieraalle miehelle, on se häiriön merkki, koska sen ikäiset mieluummin pikkuisen ujostelevat kuin rynnivät suoraan kohti.
Mutta eipä kauheasti kannattaisi yleistää.
Meillä vanhemmat lapset olivat pienenä ujoja, kolmas tyttö on aina ollut reippaampi ja nimen omaan miehiä kohtaan on hyvin utelias ja istuu sylissä mielellään ym.
Voiko noin tosikkoja edes olla olemassa! Ap, grow up!
kyllä ystäväni poika oli "ihastunut" minuun ja on vieläkin. Aina kun menen käymään, hän punastuu ja häntä ujostuttaa. Hetken päästä istuu sylissä ja halailee, höpöttelee hassuja ja on menossa naimisiin kanssani. Kun en ole käynyt hetkeen, kyselee äidiltään koskahan minä taas tulen kylään, on jo niin ikävä. Reilu kaksi vuotiaana alkoi ja on jo kuusi.
Martinan lapsi ei todennäköisesti ujostele, vaan käy suoraan tykkäämiensä ihmisten luo, halailee, juttelee, nauraa jne. Kuinka monen saman ikäinen tekee niin? Ei mun lapsista ainakaan yksikään.