Lue keskustelun säännöt.
Siis eikö kaikkien mielestä lapsissa ole URAKKA?
23.12.2011 |
Tuosta toisesta ketjusta tuli mieleen, että joku sanoi, että nuoret vanhemmat pitää lasta urakkana, koska ovat nuoria.
Okei, mä sain esikoisen 29v ja koen, että kyllä lapsessa on paljon työtä (siis kun kasvattaa lapsen aikuiseksi.. se vaatii paljon, vaikka toki antaakin).
Onko muka sellaisia, jotka ei koe asiaa ollenkaan näin? vaikea uskoa.
Kommentit (16)
Lapsia kun ei tehdä, ne saadaan jos saadaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei koe heitä työnä tai urakkana vaan elämään iloa tuovana asiana. Yhtä hyvin voisi sanoa, että mies on urakka tai auto on urakka tai koti on urakka.
valvotti 2-vuotiaaksi ja ravattiin sairaalassa. Olimme aivan rättiväsyneitä. Joo, ehkä sitten Sinun mielestäsi lapsi tuo pelkästään iloa, ei työtä, huolta ja väsymystä...
Kyllähän ne lapset kasvaa ihan ilman urakointiakin. Kunhan on tarjolla ruokaa, vaatteita, lämmin koti, rajoja ja runsaasti rakkautta, niin kyllä ne elämässään tulee pärjäämään. En mä laske lastenkasvatusta työksi, se on vaan tätä elämää.
ei koe heitä työnä tai urakkana vaan elämään iloa tuovana asiana. Yhtä hyvin voisi sanoa, että mies on urakka tai auto on urakka tai koti on urakka.
valvotti 2-vuotiaaksi ja ravattiin sairaalassa. Olimme aivan rättiväsyneitä. Joo, ehkä sitten Sinun mielestäsi lapsi tuo pelkästään iloa, ei työtä, huolta ja väsymystä...
se tarvitsee seksiä ja se kuorsaa ja sille pitää laittaa ruokaa...
Meillä on terveet lapset ja terveet aikuiset. Sitä saa mitä tilaa!
huolta, väsymystä, kaikenlaisia tunteita, varsinkin riittämättömyyden. Mutta sellainen nyt vaan kuuluu tähän elämään, ei se ole mitään erillistä urakkaa, vaan ihan Elämää vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huolta, väsymystä, kaikenlaisia tunteita, varsinkin riittämättömyyden. Mutta sellainen nyt vaan kuuluu tähän elämään, ei se ole mitään erillistä urakkaa, vaan ihan Elämää vaan!
Mä voisin pilke silmäkulmassa ihan hyvin sanoa, että on tässä ollut iso urakka kasvattaa lapsesta fiksu teini-ikäinen.
Mulla on myös neljä lasta, joista osa alle kouluikäisiä vielä. Musta niiden kasvattaminen on urakka. Se ei todellakaan ole mulle aina nautinnollista, vaan välillä raskasta työtä.
Se on nyt urakka, johon olen ryhtynyt ja sitoutunut. Välillä elämä lasten kanssa on ihanaa ja palkitsevaa ja välillä ihan perseestä.
Elämää ilman lapsia on enää nykyisin vaikea edes kuvitella. Enkä edes haluaisi sitä.
Ois kyllä kiva tietää, mitkä superhermot tai superkiltit lapset niillä on, jotka eivät koe lasten kasvattamisesta olevan työtä? Pelkästään se viikottaisten harrastuskuljetusten määrä käy työstä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun kotona on uhmaikäinen ja vielä puhumaan opetteleva ja vähän hölmö 2v, ei elämä ole mitenkään ruusuista vaikka kuinka ovat suloisia lapsia. Juoksevat, kiljuvat, tappelevat, tekevät jatkuvasti kiellettyjä juttuja. On puhuttu nätisti, on selitetty asioita, on korotettu ääntä. Mikään ei tunnu auttavan tuon uhmaikäisen tempauksiin. Jatkuvasti kiusaa pikkuveljeä, tekee asioita joita ei saa tehdä ja joista on hänelle _monta_ kertaa sanottu ettei saa tehdä, väittää vastaan, ei tottele millään. Päivät ovat tämän kanssa yhtä taistelua, ja tuohon uhmaan liittyy sitten vielä kyselyikä. Mitä mikä kuka ketä missä milloin miksi, kysyy ihan ihme kysymyksiä tyyliin "Kenen tuo on?" "se on x:n" "ai mikä on x:n?" ja muita ihme ajatusbugeja. Siinä kun koko ajan yrittää katsella, ettei lapsi tuhoa jotain ja saa olla varuillaan hermot kireällä, ei paljon jaksaisi vastailla noihin ikuisiin kyselyihin.
Olen varmaan paska äiti, mutta menee oikeasti hermot ja tekisi välillä mieli äityä vaikka väkivaltaiseksi, että saisi tytön tottelemaan ja hiljenemään. Kaipa tuo joskus menee ohi, mutta eniten rasittaa nimenomaan se, että ei yhtään totella vaikka monta kertaa sanottaisiin, vänkätään vastaan ja kiljutaan ja ilmeillään.
Ihania enkeleitä juu.
Mulla on myös neljä lasta, joista osa alle kouluikäisiä vielä. Musta niiden kasvattaminen on urakka. Se ei todellakaan ole mulle aina nautinnollista, vaan välillä raskasta työtä.
Se on nyt urakka, johon olen ryhtynyt ja sitoutunut. Välillä elämä lasten kanssa on ihanaa ja palkitsevaa ja välillä ihan perseestä.
Elämää ilman lapsia on enää nykyisin vaikea edes kuvitella. Enkä edes haluaisi sitä.
Ois kyllä kiva tietää, mitkä superhermot tai superkiltit lapset niillä on, jotka eivät koe lasten kasvattamisesta olevan työtä? Pelkästään se viikottaisten harrastuskuljetusten määrä käy työstä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ihmisethän ollaan niin erilaisia. Muistan, kuinka joku selitti Tampereella kirkossa olevaa seinämaalausta, jossa pojat kantavat ruusuköynnöstä. Jokainen poika kantaa sitä omalla tavallaan, jollekin se on raskas taakka, jollekin toiselle kevyt kuin kukka. Se köynnös on elämä.
Joo, mä kuulun näihin ylitunnollisiin ihmisiin, jotka on opetettu ajattelemaan, että lapset tehdään, ei saada. Jos lapsi saataisiin, niin raskaus alkaisi kuin flunssa tai kevätsade, kuin pisaratartunta tai luonnonilmiö. Totuushan on, että jotta nainen tulisi raskaaksi, hänen on ensin tehtävä jotakin, joka mahdollistaa raskauden. Tai sitten, raiskaustapauksessa, mies on tekijä ja nainen on kohde. Ehkä silloin voisi puhua, että nainen saa sen lapsen, kun ei ole itse siinä ollut osallisena mitenkään.
Ja kyllä, lapsen kasvattaminen on mielestäni urakka. En uskonut sitä ensin. Isäni sanoi minulle usein, kun olin nuori, että lasten kasvattaminen on kovaa työtä. Uskoin häntä vasta sitten, kun ensimmäinen lapseni oli syntynyt. Onhan se urakka, mutta niin on tämä koko elämä, urakkaa toisensa perään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki lapsissa riittää työtä ihan kuten kaikessa mihin elämässä sitoutuu mutta en tosiaan tajua sellaisia joiden mielestä se oma lapsi on taakka jonka kanssa on PAKKO olla....
Toki lapsissa riittää työtä ihan kuten kaikessa mihin elämässä sitoutuu mutta en tosiaan tajua sellaisia joiden mielestä se oma lapsi on taakka jonka kanssa on PAKKO olla....
TAAKKA on negatiivinen sana. Taakka kuulostaa siltä, että ei haluaisi lasta. Jos toteaa kasvattamisen olevan urakka ja että lasten saatua siinä on paljon työtä, niin se nyt on lähinnä toteamus, faktaa. Ja mä koen näin, vaikka lapseni on maailman tärkein ja rakkain ja tälläkin hetkellä olen kotiäiti. Taakaksi en kyllä tätä sanoisi, koska se on negatiivinen sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun uhmaikäinen potkii, yrittää purra ja raivoaa vaan, niin kyllä se sillä hetkellä on minulle ihan vaan, että hänen kanssaan on PAKKO olla. Mieluummin tekisin melkein mitä tahansa muuta. Ja pahimillaan saman voi toistua pari kertaa päivässä.
Toki lapsissa riittää työtä ihan kuten kaikessa mihin elämässä sitoutuu mutta en tosiaan tajua sellaisia joiden mielestä se oma lapsi on taakka jonka kanssa on PAKKO olla....
Voin taata, että en ole vielä tavannut sellaista erityislapsen äitiä joka ei pitäisi lastaan (enemmän tai vähemmän) taakkana!
ei koe heitä työnä tai urakkana vaan elämään iloa tuovana asiana. Yhtä hyvin voisi sanoa, että mies on urakka tai auto on urakka tai koti on urakka.