Lue keskustelun säännöt.
Perheen kanssa reissussa
09.07.2026 |
Sanon saman tien, että minulla on noin pääpiirteissään melko kelpo perhe ja en jaksa listata kaikkia reissun kivoja ja ilahduttavia hetkiä tähän, vaikka se välillä olisikin terveellisempää, vaan keskityn marisemaan siitä mikä vähän hankaa omia hermoja. Lapset on jo 12 ja 15, lisäksi reissussa on puolisoni/lasten isä. Muu perhe eläisi mielellään hetkessä, mikä tavallaan onkin ihanaa ja rentouttavaa, mutta jos me ei yhtään soviteta odotuksia yhteen, yksi seisoo kengät jalassa eteisessä lähdössä ravintolaan kun toinen on just vetänyt pussin sipsiä, tai toinen on ehtinyt haaveilla rantapäivästä kun toinen sitä mieltä että ihan selvästi on shoppailupäivä.
Mutta aina kun yritän avata keskustelua (hotellin aamupala-aika pitäisi ilmoittaa edellisen päivänä / ennen kuin maksetaan tuo tuleva metromatka niin kannattaisi miettiä tarvitaanko kerta- vai vrk-lippu / kun nyt kävellään hotellille ruokakaupan ohi niin olis hyvä päättää syödäänkö illalla itse laitettu vai ravintolassa), puheeni kuullaan, siihen ei ottauduta yhtään. Lapset vielä ymmärrän, mutta kun puolisokin heittäytyy täysin vapaamatkustajaksi. Keskustelun avaukseni vain haihtuvat kun perhe alkaa puhua ihan muusta. Olen nyt kolmesti aloittanut että mietittäisiinkö hetki huomista, mutta päädytään ihmettelemään jonkun hikkaa, sukan kuviota tai telkkariohjelmaa.
Jos annan olla, lapset ihmettelee huomenna "mikä kestää" kun päivän tekemisiin sopiva reppu ei olekaan pakattu ja liput ostettu samalla sekunnilla kun idea syntyy, ja mies, joka ei kestä yhtään lasten kärsimättömyyttä, hikoilee eteisessä hämmentyneenä että "miten tää nyt on näin vaikeeta".
No, sit minä ostan liput, pakkaan repun ja sanon miehelle että kyllä tämä tästä suttaantuu, no worries. Mut ois helpompi jos a) tämä vastuu olisi jaettu aikuisten kesken ka b) saisi huomisen pääpointin verran ennakoida, vaikkei minuuttiaikataulua tekisikään.
Kommentit (5)
Ettekö te jokainen löydä ihan itse sinne hotellin aamupalalle? Ja ettei osaa puhua, et alkaako jo olee nälkä, et lähdetäänkö syömään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt heittäytyy sinä vapaamatkustajaksi. Siirrä rohkeasti pariksi- kolmeksi päiväksi kaikki vastuu puolisolle. Älä murehdi, älä suunnittele. Ole vaan. Ja kun niillä tulee kysymyksiä, ongelmia, annat ratkaista ne niille itselleen. Et pakkaa lasten reppuja- he kykenevät sen tekemäön itse. Ja jos ei ole pakannut, olkoon ilman. Tämä pari- kolme päivää kestät kyllä. Ja tarkoitus on teidän perheen kaavoihin kangistunut suhtautumine ravistaa shokkiterapian avulla eloon niin, että he väkisinkin alkaavat katsoamaan sinua päin, osallistuman mielipiteissä ja mies tuntee parin onnistunut järjestämisen kautta, että ohoo, hän kykenee johonkin. Elikä tulevaisuudessakin siirrä osa päätöksista hänelle. Heittäydy uusavuttomaksi ja nauti uudesta roolista!
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te jokainen löydä ihan itse sinne hotellin aamupalalle? Ja ettei osaa puhua, et alkaako jo olee nälkä, et lähdetäänkö syömään?
Joissain hotelleissa, kuten ap kertoo, pitää ilmoittaa edellisenä päivänä moneltako on tulossa aamiaiselle. Ja itsestä olisi ainakin mukava mennä aamiaiselle yhdessä eikö herätä siihen että muut tulee jo aamupalalla takaisin mitään sanomatta. Joku toinen taas ehkä pitäisi sitä ihanteellisena. Siksi musta ihan loogista että tällaisista toiveista voisi puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te jokainen löydä ihan itse sinne hotellin aamupalalle? Ja ettei osaa puhua, et alkaako jo olee nälkä, et lähdetäänkö syömään?
Joissain hotelleissa, kuten ap kertoo, pitää ilmoittaa edellisenä päivänä moneltako on tulossa aamiaiselle. Ja itsestä olisi ainakin mukava mennä aamiaiselle yhdessä eikö herätä siihen että muut tulee jo aamupalalla takaisin mitään sanomatta. Joku toinen taas ehkä pitäisi sitä ihanteellisena. Siksi musta ihan loogista että tällaisista toiveista voisi puhua.
No meidän perheessä se toimii niin, et jos ei pysty keskustelemaan perheen kanssa niin toinen vanhemmista sitten karjasee armeija tyyliin aamupala ajan ja siellä joko on tai ei. Jos muut ei mitään sano, niin sillä mennään. Ens kerralla siitä on opittu tai ei, ens kerralla sitten mietitään yhdessä tai yhden päättämä aika käy jatkossakin. Meillä ainakin mies päättää monelta aamulla hotellista auto starttaa ja siinä on parempi olla kyydissä ja mahat täynnä. Ei meillä ainakaan tähän käytäntöön kukaan ole sanonut olevansa tyytymätön.
Ei täällä kiinnosta tällaiset viestit missä asiat pysyy mittasuhteissaan. Pitää olla raivosyötti.