Minä en pystyisi jättämään 9-vuotiastani isälleen edes viikoksi

ap

Tai lapsi ikävöi isäänsä?? Siinä mielessä olet todella itsekäs!!!



Minulla samanikäinen lapsi ja hän saa käydä isänsä luona niin paljon kuin haluaa,kesälomalla yleensä onkin 2 viikkoa putkeen isällään.

Toki mullakin on ikävä lasta,mutta lapsella ja isällä pitää myös olla oikeus tavata toisiaan myös pitempiä aikoja!

Ja onhan se itsellekkin kivaa viettää hieman omaa aikaa.

kun saman katon alla asutaan ja ihan joka arki ja viikonloppu ollaan perheenä yhdessä??

Ulkomaanmatkat tehdään yhdessä. Lyhyen työmatkan teen yksin ja lapset isän kanssa. Yhteisillä lomilla lapset mummulassa.

ap

onko ap yh?! Mutta oli kuinka vaan niin on kyllä itsekästä minunkin mielestä. Lapsella tai isällä taida olla minkäänlaista sanansijaa?!

Aion jättää lapset 6v ja 9v mummojen hoitoon kahdeksi viikoksi kun lähdemme miehen kanssa etelään. Näin tehtiin jo viimevuonnakin.



Olen ollut vuosia kotiäiti ja juuri palannut osittain työelämään, en koe huonoa omaatuntoa tai liiallista ikävää vaikka kaksi viikkoa olen lapsistani erossa

kun saman katon alla asutaan ja ihan joka arki ja viikonloppu ollaan perheenä yhdessä?? Ulkomaanmatkat tehdään yhdessä. Lyhyen työmatkan teen yksin ja lapset isän kanssa. Yhteisillä lomilla lapset mummulassa. ap

-4-

En usko, ettei ap ei PYSTYISI jättämään lapsiaan yksin, mutta ap ei nauttisi matkasta ilman perhettään. Näin myös meillä.



Olen onnellisimmillani, kun saan olla kotona omalla sohvalla mieheni kainalossa, lapset leikkii vieressä ja koira makaa jaloissa :)

Lapset saavat viettää aikaa isänsä kanssa ihan yhtä paljon kuin minunkin. Isänsä ei myöskään halua olla pitkiä aikoja kotona, ei siksi esimerkiksi tee ylitöitä.

Pitäisikö minun siis käydä parin viikon työmatkoilla ihan lasten ja miehen vuoksi? Toisetkin tekevät siis niin ihan lasten ja isän suhteen vuoksi? Todella outoa.

Ja edelliselle, minä en ollenkaan pidä outona niitä, jotka reissaavat ilman lapsia. Minusta se ei ole lainkaan huonoa vanhemmuutta. Puhuin vain itsestäni, itse ikävöisin liikaa lapsiani. Ikävöin reissussa ihan omaa kotianikin :) Olen vain sellainen, eikä se tee minusta millään tapaa parempaa. Ei kuitenkaan mielestäni huonompaakaan.

ap

tätä tarkoitin. Olen ollut molemmista erossa vakavan sairauden vuoksi, kun joudun sairaalaan 15 päiväksi. Olen ollut erossa esikoisesta kaksi vuotta sitten kun kuopus sairastui niin vakavasti, että olin hänen kanssaan sairaalassa. Toki kykenisin ilman tällaisia erityissyitäkin olemaan erossa lapsista, mutta ikävöisin heitä hirveästi ja minulla ei olisi mukavaa.

Samoin, olen onnellisimmillani perheeni kanssa.

ap

Isänsä ei myöskään halua olla pitkiä aikoja kotona, ei siksi esimerkiksi tee ylitöitä.



Mutta minusta on hienoa, että mä voin jättää isän ja lapsen kahden ja tiedän, että heillä elämä sujuu. Olen työn ja kuntoutuksen vuoksi joutunut olemaan viikon kerralaan ja kerran 2 viikkoa pois kotoa ( mies ja lapsi tosi kävi kylässä viikonloppuna yhden päivän). Voi rauhassa tehdä asioita, kun voi luottaa että perhe pärjää ilman minuakin.

Mieheni äiti, kotiäiti, kuoli kun mieheni oli 5 v, ja isällä oli paljon oppimista surun keskellä, ihan arjen hallintaa samalla.

toiset joutuu oikeasti miettimään näitä asioita. on jätettävä se lapsi sille isälleen vaikka yhtään ei ole "kivaa"

Olen jättänyt lapset isovanhemmille ja matkustanut miehen kanssa, tai ottanut yhden lapsen mukaani ja jättänyt lopun perheen selviämään miten parhaaksi taitaa kotiin. Ja sitten tietysti matkustaneet yhdessä koko viisihenkinen porukka. Yksinkin olen matkustanut työmatkoille, ja kaverin kanssa käynyt viikonloppureissussa.



Lapset ovat nyt jo teinejä, eikä heille (tai minulle) tunnu jääneet asiasta traumaa.



Minusta tuntuisi pahalta olla noin riippuvainen perheestä - niin paljon kuin heitä rakastankin.

tarkoitus oli sanoa, että mieskään ei halua olla pitkiä aikoja POISSA kotoa :)

Ja kuten sanoin, minä luotan myös mieheeni 100% ja tiedän, että heillä sujuu kaikki aivan loistavasti. Mies osaa laittaa ruuan, huolehtia läksyjen tarkastukset, harrastukset, hiusten letitykset ym :) Minun ei tarvitse olla päiväkausia poissa kotoa, jotta hän näitä asioita voi tehdä. Ne ovat ihan normaaleja asioita hänelle minun ollessa tavoitettavissakin.

ap

sulla ap ei edes ole mahdollista, että joutuisit tekemään kahden viikon työmatkoja...

jännä, että sinä näet tilanteeni "riippuvuutena". En minäkään näe sinun tilannettasi itsekkyytenä. :) Minä näen vain, että olemme erilaisia.

Minä viihdyn ihan hirveän hyvin perheeni kanssa. En kaipaa mitään henkireikää lapsistani, erityistä omaa aikaa tms. Minun elämääni ja aikaani on se, mitä minä elän lasteni ja mieheni kanssa. Minulla on kyllä harrastuksia ja lapsillani paljon ystäviä ja omia juttujaan. En minä vaadi perhettäni oleskelemaan ympärilläni jatkuvasti. Mutta päivittäin haluan heitä nähdä ja jakaa asioita heidän kanssaan. Murrosikä on hyvin lähellä ja sitten tilanne on ihan erilainen. :)

ap

Et antaisi siis lapsen lähteä ja isovanhempien nauttia lapsenlapsen seurasta, koska sinulle tulisi niin ikävä, ettet voisi olla viikkoa lapsesta erossa?

Tilanne olisi eri, koska olisi kyse lasten tahdosta, heidän lomastaan. Voisin päästää.

Lapset tuskin haluavat minun lähtevän työmatkalle. Taatusti eivät pitäisi ajatuksesta, että minä ja mieheni makaisimme altaan reunalla ja he tallustelisivat räntäsateessa kouluun. Jos itse päättäisin lähteä matkalle, olisi helpommin huono omatunto.

Jos lapsille avautuisi tuollainen mahdollisuus, todennäköisesti päästäisin heidät. Tosin, meidän tapauksessamme tuo ei ole realistinen ajatus.

ap

Ajattelen, että jokaisen äidin on jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, opittava hyväksymään se tosiasia että lapset eivät "kuulu" meille. Eli on oikein tervettä opetella äitinä ottamaan hieman etäisyyttä lapsiin esim. juuri lähtemällä vaikkapa lomalle yksin tai kaksin puolisonsa kanssa. Se, että tulee ikävä on normaalia, mutta sitä voi myös positiivisesti yllättyä, kuinka hauskaa on olla joskus ilman lapsia, ja se kotiinpaluu on myöskin hieno hetki.



Kannattaa muistaa, että joku kaunis päivä rakkaat mussukkanne kasvavat aikuisiksi, ja toivon mukaan itsenäistyvät ja muuttavat omaan kotiin.

Aion jättää lapset 6v ja 9v mummojen hoitoon kahdeksi viikoksi kun lähdemme miehen kanssa etelään. Näin tehtiin jo viimevuonnakin. Olen ollut vuosia kotiäiti ja juuri palannut osittain työelämään, en koe huonoa omaatuntoa tai liiallista ikävää vaikka kaksi viikkoa olen lapsistani erossa

No, ap:n tapaus on mielestäni ihan ok, vaikkei kuitenkaan ihan tavallista. Eihän tuo mikään ongelma kenellekään ole, mutta ehkä ap:n kannattaa pohtia niitä kivoja asioita elämässä (siis pois lukien lapset). Fakta kun kuitenkin on, että lapset kasvavat, ja jossain vaiheessa HE alkavat haluta tehdä asioita, joissa he tulevat olemaan poissa kotoa vaikkapa sen viikon (joku harrastusreissu tms.). Ja tämä on sitä normaalia elämää, että lapset itsenäistyvät jne...ja siinä vaiheessa sitten ap:lla tulisi olla jotain asioita, jotka täyttävät tyhjiön.

Toisaalta mielestäni on outoa lähteä miehen kanssa lomareissulle kesällä niinkin pitkäksi aikaa kuin kahdeksi viikoksi ja jättää muksut mummolaan. Tuon ikäiset lapset tietty haluaisivat mukaan myös, ja noin isojen lasten kanssa matkailu on mukavaa (ja lapsille kasvattavaa/avartavaa). Totta kai parisuhdetta pitää hoitaa, mutta ehkä siihen riittäisi lyhyempikin loma. No, et toki kerro mitä kaikkea muuta te teette lomalla yhdessä ja miten pitkä yhteinen lomanne on. Jos esim. olette opettajia ja koko kesän lomalla, niin mikäs siinä. Meidän tavallisesten ihmisten kesäloma on yleensä sen 4 viikkoa, joten siinä tapauksessa olisi outoa olla tuosta yhteisestä ajasta puolet reissussa ilman lapsia. Mutta kukin tyylillään.

ap on kertonut, että tekee lyhyitä työmatkoja ja pikkulomia miehen kanssa (vkl-lomia ehkä?). Ap harrastaa ja lapset myös. On mummulaa, yökylää jne.

Minusta tuossa on jo keskivertoa ENEMMÄN sitä elämää lasten ulkopuolella! Minä en tunne yhtäkään perhettä, jossa vanhemmat reissaisi viikon saati kahden lomia ilman lapsiaan. Ja minä tunnen jo työni puolesta todella paljon lapsiperheitä. Ap:n elämä kuulostaa minusta oikein tasapainoiselta ja normaalilta. En yhtään ymmärrä mitä tässä vouhkataan. Nk ap sanoi, lasten murrosikä on lähellä ja silloin luonnollisesti lasten interssit on muualla kuin kotielämässä. Nyt kannattaa nauttia niistä lapsista.