Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä paljon vai vähän sosiaalista kanssakäymistä?
06.07.2026 |
Olen uupunut näkemään ystäviäni ja haaveilen ajasta, jolloin ei tarvitsisi nähdä ketään perheeni ulkopuolista vapaa-ajalla.
En vaan osaa sanoa, että onko mulla oikeasti "liikaa" kaveritapaamisia, eli olenko ns. syystäkin uupunut, pitäisikö siis jaksaa tavata ihmisiä tähän malliin, vai onko mussa jotain vialla, kun tunnen itseni uupuneen sosiaalisiin kontakteihin.
Tilanne esim. juuri parhaillaan tämä, ja suunnilleen tällaista ollut viime vuodet muutenkin:
Kuusi ihmistä on laittanut viestiä, että odottavat koska mulla olis aikaa kahvitella kanssaan tai tehdä jotain mukavaa. Kaksi näistä haluaisi tulla vähintään yhdeksi yöksi tai koko viikonlopuksi, koska asuvat kauempana. (Nämä eivät ole siis kukaan samaa porukkaa, eli jokainen tulisi erikseen).
Näiden lisäksi kalenterissa seuraavan 1,5 kuukauden sisään yhdet rippijuhlat, yksi viikonloppu läheisen sukulaisen luona, ja yhdet häät, ja olisi vielä yhdet syntymäpäivät, mutta ne skippaan päällekkäisyyksien vuoksi.
Olen työssäkäyvä, perheellinen keski-ikäinen nainen. Omat harrastukset vievät myös aikaa neljänä päivänä viikossa tunnin-kaksi kerrallaan.
Kommentit (15)
Tuohan on niin yksilöllistä. Mikä on liikaa kenellekin. Huippusosiaalinen ihminen ehkä haluaisi vieläkin enemmän toimintaa, "tavallisemmalle" tuossa on jo aika paljon. Riippuu työstäkin, kuinka kuormittavaa se on - nykyisin tahti on kova melkein joka paikassa. Ja tiivis harrastaminen vie aikaa ja iltoja myös.
Tärkeintä varmaan kuunnella omaa vointia ja jaksamista. Välillä jaksaa ehkä enemmän, välillä vähemmän. Elämän ei tarvitse olla jatkuvaa suorittamista. Vaihdevuodetkin voivat keski-iläistä naista koetella jollain kohtaa.
Hienoa, että on paljon ystäviä, mutta voihan heille sanoa esim. että mielelläsi tapaisit heitä mutta olet uupumisriskissä, katsotaanko syksyllä/talvella/keväällä uudestaan. Oikea ystävä yleensä ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No missä muut keski-ikäiset? Kuulostaako tutulta, vai ei kuulosta?
Kuulostaa tosi paljolta. Ei mulla ole edes noin paljon ystäviä, eikä joka kesä todellekaan ole mitään juhlia. En haluaisi, että viikonloput jo etukäteen varattu johonkin, että voi sään ja fiiliksen mukaan itse tehdä jotain kivaa. Olen siis introvertti.
Harrastuksia sulla on todella paljon. Niitä vähentämällä saisit arki-iltoihin aikaa nähdä ystäviä. Mutta jos sun mielestä on kivampi harrastaa kuin nähdä ystäviä, niin sitten tietysti priorisoit harrastukset.
Meinaatko että jossain on olemassa joku luku mikä on tarpeeksi sosiaalista elämää ? Kerron nyt totuuden ei ole olemassa, jokainen päättää itse mikä on riittävä määrä. Jos oma jaksaminen ei riitä, sitä sosiaalista elämää on liikaa. Toisten pitää olla jatkuvasti ihmisten ympäröimänä toisille riittää kerta pari vuodessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksia sulla on todella paljon. Niitä vähentämällä saisit arki-iltoihin aikaa nähdä ystäviä. Mutta jos sun mielestä on kivampi harrastaa kuin nähdä ystäviä, niin sitten tietysti priorisoit harrastukset.
Harrastukset liittyvät tiettyyn itselleni merkitykselliseen tavoitteeseen, joten niitä en halua/voi kyllä jättää...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei edes ole kuutta ystävää, joilta saada viestejä kahvitteluista tms. jos siitä lähdetään vertailemaan...
On. Ai kumpiko? Sossua. .... :)
Koulussa kemian tunnilla ope opetti: amfolyytti on aine, mikä voi toimia liuksessa sekä happona että emäksenä. Vesi on yksi amfolyyteistä.
Kysyi: onko vesi tässä liuoksessa happo vai emäs, pena (nimi muutettu). Pena vastasi: On. Ope jatkoi: kumpiko? Pena vastasi: vesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei edes ole kuutta ystävää, joilta saada viestejä kahvitteluista tms. jos siitä lähdetään vertailemaan...
No, ehkä vähän ruusuinen kuva puhua _ystävistä_ näiden kaikkien kuuden kohdalla, kaksi näistä luen hyväksi ystäväksi mutta loput neljä haluavat seuraani luultavasti siksi, että tykkäävät ilmaisesta terapiasta/hyvästä kuuntelijasta... Ei heitä minun kuulumiseni varsinaisesti tunnu koskaan kiinnostavan. Eivät kuitenkaan ole ilkeitä ihmisiä kukaan, lähinnä vain huonot sosiaaliset taidot omaavia tapauksia, joita oikein kukaan ei tahdo jaksaa.
Ap
Mä en kyllä jaksaisi, enkä jaksakaan. Tarvitsen todella paljon omaa ja suunnittelematonta aikaa. Suurin osa toisista ihmisistä ja ns. ystävistä vievät enemmän voimia kuin antavat. Niin se vain on. En siis jaksa viikoittaisia tapaamisia tai kyläilyjä, enkä aina muutakaan yhteydenpitoa. Olen joo stressaantunut itse myös. Mutta olen ollut tällainen yli puolet elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei edes ole kuutta ystävää, joilta saada viestejä kahvitteluista tms. jos siitä lähdetään vertailemaan...
No, ehkä vähän ruusuinen kuva puhua _ystävistä_ näiden kaikkien kuuden kohdalla, kaksi näistä luen hyväksi ystäväksi mutta loput neljä haluavat seuraani luultavasti siksi, että tykkäävät ilmaisesta terapiasta/hyvästä kuuntelijasta... Ei heitä minun kuulumiseni varsinaisesti tunnu koskaan kiinnostavan. Eivät kuitenkaan ole ilkeitä ihmisiä kukaan, lähinnä vain huonot sosiaaliset taidot omaavia tapauksia, joita oikein kukaan ei tahdo jaksaa.
Ap
Minä skippaisin kylmästi nämä neljä tyyppiä, jotka eivät ole aidosti ystäviäsi, vaan kaipaavat ilmaisterapiaa.
Kaikilla on omanlainen tarpeensa sosiaaliselle kanssakäymiselle. Ja sekin vaihtelee, joskus jaksaa enemmän, joskus vähemmän.
Itse olen introvertti, enkä kaipaa kovin paljoa sosialisointia. Ystäväni tietävät sen, eivätkä ajattele mitään kummempaa, vaikka ei vähään aikaan nähtäisikään.
En suosittele venymään yli omien voimavarojen. Kun joku pyytää johonkin eikä nappaa lähteä, niin voi hyvin sanoa, että nyt en oikein jaksa sosialisoida, tavataan joku toinen kerta. Tämä on omien rajojen vetoa, se kannattaa opetella myös tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei edes ole kuutta ystävää, joilta saada viestejä kahvitteluista tms. jos siitä lähdetään vertailemaan...
No, ehkä vähän ruusuinen kuva puhua _ystävistä_ näiden kaikkien kuuden kohdalla, kaksi näistä luen hyväksi ystäväksi mutta loput neljä haluavat seuraani luultavasti siksi, että tykkäävät ilmaisesta terapiasta/hyvästä kuuntelijasta... Ei heitä minun kuulumiseni varsinaisesti tunnu koskaan kiinnostavan. Eivät kuitenkaan ole ilkeitä ihmisiä kukaan, lähinnä vain huonot sosiaaliset taidot omaavia tapauksia, joita oikein kukaan ei tahdo jaksaa.
Ap
Tuokin oli hyvä havainto, että kaksi ystävää kuudesta ovat oikeasti läheisiä.
Monille kelpaa "ilmainen terapia" ja kuunteleva korva. He eivät yleensä ole pahuuttaan sellaisia vaan tarvitsevuuttaan. Harva varmaan tietoisesti päättää käyttää hyväkseen toisen hyväntahtoisuutta, vaan he ehkä ajattelevat "tuo X kuuntelee niin mielellään, kerronpa hänelle vaikeuksistani".
Mutta jos Ap:n voimavarat eivät siihen riitä niin he voivat aikuisina ihmisinä etsiä muita kuuntelijoita tai kääntyä ammattiauttajien puoleen.
Mielipiteitä?
Ap