Miksen ole onnellinen?

🎵🎶Vaimo, älä ole onneton, meillä melkein kaikki laitteet on...🎶🎵

Ehkäpä elämän syvin merkitys puuttuu.

Se mikä liittyy arvoihin, arvoperustaan, maailmankatsomukseen. Se miksi just sinä olet täällä ja miksi sun pitää elää ja olla olemassa. Ja mikä on sulle suunniteltu tehtävä ja paikka.

Nämä tuovat ainakin itselleni sen syvimmän merkityksen ( olen uskovainen).

Sun ongelma on nimenomaan se, että olet ns. järki-ihminen. Teet asiat niin, että näyttää paperilla hyvältä.

Sun pitää pohtia, mitä sielusi oikeasti kaipaa, oli se muiden mielestä hyväksyttävää tai järkevää. Voit aloittaa sillä, että muistele mitä lapsena teit ja mistä silloin pidit. Jos tykkäsit vaikka leikkiä nukkekodilla, voit näin aikuisena ihan hyvin mielin hankkia nukkekodin, johon tunaat huonekaluja ym. Tai jos tykkäsit kerätä kukkia luonnosta, voit jatkaa tätä kukkakimppujen tekemistä. Jos pidit uusien paikkojen tutkimisesta, ala retkeilemään luonnossa ja kaupungissa.

*riippumatta siitä, onko se muiden mielestä

Vierailija kirjoitti:

🎵🎶Vaimo, älä ole onneton, meillä melkein kaikki laitteet on...🎶🎵

Ehkä tähän se kiteytyy.

Onnellisuus ei tule ulkoa. Voit vain itse tehdä itsestäsi onnellisen.

Juttele psykiatrin kanssa niin saat elämäsi raiteilleen.

Kiitos kommenteista! 

Ja ymmärrän kyllä, ettei voi olla onnellinen 24/7 vaan että onnellisuus on pieninä hetkinä ripoteltu elämään. Niitä hetkiä vain tuntuu olevan melko vähän. Joskus sentään. Ehkä pitää tarkkailla, milloin ja yrittää panostaa sellaiseen. 

Ap

Psykiatrilleko passitetaan kaikki keski-ikäiset elämäänsä tyytymättömät naiset? Mitä apua sieltä muka saa, jos ei psyykelääkkeitä tarvitse?

Elämä on loppujen lopuksi hyvin korutonta, perusasiat ovat rutiininomaisia toistettavia välttämättömyyksiä, jotka toistuvat päivästä toiseen. Silläkään ei ole oikeastaan väliä, mistä tykkää ja mikä on kivaa. Kun ymmärtää kaiken väiaikaisuuden voi alkaa miettiä, mikä on merkityksellistä. 

En ole vielä saanut tähän vastausta, mutta arki jatkuu samanlaisena. "Vain puutarhanhoito on tärkeää, eikä sekään ole kovin tärkeää". 

Pienen vilauksen todellisesta merkityksestä voi aistia juodessaan päiväkahvia puutarhakeinussa, kun aika pysähtyy hetkeksi. Ikkuna ikuisuuteen ja ihminen siellä pienenä muurahaisena, tärkeissä toimissaan. Onko se onnellisuutta? En tiedä, ehkä sitä ei tarvitakaan? Vain yhteys itseen ja maailmankaikkeuteen?

Miehenä on helpompaa. Ei ahdista, kun ei kiinnosta onnellisuudet. 

Oletko tyytymätön ihmissuhteisiin vai mikä eniten hiertää?

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrilleko passitetaan kaikki keski-ikäiset elämäänsä tyytymättömät naiset? Mitä apua sieltä muka saa, jos ei psyykelääkkeitä tarvitse?

Ei ole pakko ottaa lääkkeitä vaan pelkkä keskustelu ammattilaisen kanssa voi auttaa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista! 

 

Ja ymmärrän kyllä, ettei voi olla onnellinen 24/7 vaan että onnellisuus on pieninä hetkinä ripoteltu elämään. Niitä hetkiä vain tuntuu olevan melko vähän. Joskus sentään. Ehkä pitää tarkkailla, milloin ja yrittää panostaa sellaiseen. 

 

Ap

Lähde liikkeelle siitä, että saat hengittää yhtä maailman puhtainta ilmaa, saat peseytyä puhtaassa vedessä, kaupassa ruoka on pääosin hyvälaatuista, Suomessa korruptiota on vähän verrattuna moneen muuhun maahan, olet saanut maksuttoman koulutuksen, voit käyttää kirjastoja maksutta jne. 

Sitten voit keskittyä pienempiin asioihin, kuten aamukahvin tuoksuun, auringon nousuun tai laskuun, toisen ihmisen hymyyn jne.

Oletko varma ettet ole uupunut? Kun itse olin uupunut, tuntui kaikki laimealta eikä mikään oikein kiinnostanut.

Olen päätynyt siihen, että onnellisuus tulee geeneissä.

Jotkut päättävät elämänsä, vaikka olisi mammonaa ja rakkautta, toiset sinnittelevät ilman mitään suupielet korvissa.

Tärkeintä on, ettei ole täysin onneton.

Määrittele onnellisuus, mitä se sinulle olisi. 

Ihminen on kuin iso talo jossa on yksi tyhjä huone johon ei tunnu sopivan mitkään kalusteet. Pitää oivaltaa, miksi se on tyhjä, ja mikä sinne sopii.

Etsi enemmin metkityksellisyyttä kuin onnellisuutta. Ei elämän tarkoituksen tarvitse olla maata mullistavaa, mutta joku syy olemassaololle. 

Vierailija kirjoitti:

Miehenä on helpompaa. Ei ahdista, kun ei kiinnosta onnellisuudet. 

Tämä ei ole sukupuolesta kiinni. Mieskin voi kysyä oman elämänsä merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrilleko passitetaan kaikki keski-ikäiset elämäänsä tyytymättömät naiset? Mitä apua sieltä muka saa, jos ei psyykelääkkeitä tarvitse?

Ei ole pakko ottaa lääkkeitä vaan pelkkä keskustelu ammattilaisen kanssa voi auttaa eteenpäin.

Ja hyttystä voi ampua norsupyssyllä tai sen voi litistää sormien väliin. Tyhjyyden tai merkityksettömyyden tunne keski-iässä ei ole sellainen asia, jota pitäisi psykiatrilla asti hoitaa. Ennemmin jokin uusi harrastus, jos vanhoista on kadonnut hohto.