Miksen ole onnellinen?

Vierailija kirjoitti:

Etsi enemmin metkityksellisyyttä kuin onnellisuutta. Ei elämän tarkoituksen tarvitse olla maata mullistavaa, mutta joku syy olemassaololle. 

Hyvin sanottu!

Ehkä sisimmässäsi on Jumalan kokoinen aukko. Hän saattaa kutsua ns. tyhjyyden tunteen kautta luokseen. Kokeile kuunnella jotain hengellistä ohjelmaa vaikka tv7:ltä tai mene johonkin sellaiseen hengelliseen tilaisuuteen, minkä koet hyväksi, ja katso, vaimeneeko tyhjyyden tunne, ahdistus ja olo siitä, ettei koe onnea.

Itse koen ahdistusta usein, jos on elämässä pulmia tai vaikeuksia. Mutta hengelliset asiat ja Jumalan kanssa oleminen vievät ahdostavat tunteet pois, vaikkei asiat vielä ihan hyvin olisikaan. Menemme taivasten valtakuntaan monen ahdistuksen kautta, sanoo Raamattu. Ehkä voisit lukea Raamattua itsekin. Jos sieltä vaikka saisi apua.

Tässä hyvä harjoitus: mieti päivää jolloin tunsit itsesi onnelliseksi. Kirjoita paperille mitä teit sinä päivänä aamusta iltaan. Sitten kirjoita toiselle paperille mitä teet päivässäsi nyt, kun tunnet olosi tyhjäksi. Vertaa näitä kahta päivää keskenään. Voit löytää sen asian, mikä teki onnellisesta päivästä onnellisen/merkityksellisen.

Liian vähän viinaa.

Lähde kokkauskurssille, kotimaassa tai ulkomailla. Siinä unohtuu kaikki muu. 

Jokaisessa ihmisessä on "Jeesuksen kokoinen kolo."

Sain uudistua uskossani ja sain huomata uudelleen sen asian, jonka Raamattukin sanoo että "minun onneni on olla Jumalaa lähellä." Olen ollut kaukana ja lähellä. Olen onnellinen kun olen keskusteluyhteydessä Jumalan kanssa. Ei tarkoita jokahetkistä onnellisuutta joka tuntuu tunteissa, vaan sellaista, että kun on levoton ja asiat menevät päin seiniä, silloinkin säilyy sellainen ihmistä suurempi onnellisuus tai rauha sisimmässä.

Ahdistus ja elämän pohdinta voi olla Jumalan ihmiselle antama erityinen etsikkoaika, jolloin kannattaa selvittää uskonasioita ja puhua Jeesukselle. 

Ehkä voi irrottaa jostain mikä ei palvele ja on turhaa. Ja täyttää hyvillä asioilla tyhjyyttä, se mikä merkitsee ja hyvä tunne. Palkitseva ajattelu, oppi.

Johtuu sukupuolesta. Ikävä totuus.

Onko elämäsi siis tylsää? Olet saavuttanut kaiken sen, mitä halusit, eikä enää ole mitään isompia suunnitelmia jäljellä?

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa ihmisessä on "Jeesuksen kokoinen kolo."

Sain uudistua uskossani ja sain huomata uudelleen sen asian, jonka Raamattukin sanoo että "minun onneni on olla Jumalaa lähellä." Olen ollut kaukana ja lähellä. Olen onnellinen kun olen keskusteluyhteydessä Jumalan kanssa. Ei tarkoita jokahetkistä onnellisuutta joka tuntuu tunteissa, vaan sellaista, että kun on levoton ja asiat menevät päin seiniä, silloinkin säilyy sellainen ihmistä suurempi onnellisuus tai rauha sisimmässä.

Ahdistus ja elämän pohdinta voi olla Jumalan ihmiselle antama erityinen etsikkoaika, jolloin kannattaa selvittää uskonasioita ja puhua Jeesukselle. 

Eli syy onnellisuuteen on harhaisuus. En suosittele.

Tuo tyhjyys tulee yleensä lapsuudesta, se on vähän sellainen suomalaisten ylisukupolvisuuteen liittyvää traumaa.

Täällä tulee paljon ohjeita kuinka sinun tulee toimia mutta vain sinä tiedät kuinka vakava tilanne on joten se on sinun päätettävä kuinka toimit eikä kukaan voi määräillä sinua.

Jumala loi kaiken tyhjästä, joten tyhjyydessä on kaikki mitä on.

Yks ilmeinen syy on se et luulet et onni tulee ulkoisista puitteista. Aina voi olla tyytymätön vaikka omistaisi kaiken tavaran, maineen ja kunnian

Jokaisen täytyy itse löytää syy tai syyt, jonka vuoksi on kiva nousta aamulla sängystä ylös. En sano, että sitä on ollenkaan helppo löytää, mutta ei sitä ulkopuoleltakaan tule. Ei välttämättä koske sinua, mutta moni on sen verran keskittynyt suorittamaan ja tekemään töitä tiettyjä tavoitteita kohti, että unohtaa kysyä toisinaan itseltään, että haluanko tätä oikeasti. 

Mulla oli nousukiidossa oleva ura, mutta tyhjä olo. Kun havahduin siihen, niin jonkin aikaa mietittyäni vaihdoin alani perustyöhön, pois pomoputkesta. Sitten elvytin pari sivussa ollutta aiempaa harrastustani ja hankin vihdoin pitkään kaipaamani kissat. Aloitin myös sivussa opiskelemaan kursseja aiheesta, josta ei sinällään mitään suoraa hyötyä työelämässä tai muutenkaan, mutta itseäni se kiehtoo kovin. 

Esivaihdevuodet

On tullut tuota samaa joskus pohdittua. Taidan olla vain vähän melankolinen ihminen luonteeltani. En osaa sanoa onko se aivokemiaa vai mitä. Periaatteessa kaikki on elämässäni hyvin, hormonithan saattavat ikäiselläni naisella myös sekoittaa pakkaa. Voiko palkitsemisjärjestelmä olla jotenkin laimentunut? Kun on tehnyt vähän samoja juttuja vuosikymmeniä se uutuudenhehku kai sitten kadonnut. 

En oikein usko onnellisuuteen. Sen sijaan kannattaa tiedostaa että oma aika tällä planeetalla vähenee kokoajan. Suunnittele siis jokainen päiväsi mahdollisuuksien mukaan niin, että et hukkaa aikaasi turhaan. Tee siis sellaisia asioita, jotka tuntuvat tärkeältä ja merkitykselliseltä. Tällöin voit ainakin olla itsellesi rehellinen, että tee asioita oikein. Yleensä myös onnellisuus seuraa perässä.

Onnellisuus on sitä, että oivaltaa olevansa vapaa tekemään periaatteessa mitä haluaa

Vierailija kirjoitti:

En oikein usko onnellisuuteen. Sen sijaan kannattaa tiedostaa että oma aika tällä planeetalla vähenee kokoajan. Suunnittele siis jokainen päiväsi mahdollisuuksien mukaan niin, että et hukkaa aikaasi turhaan. Tee siis sellaisia asioita, jotka tuntuvat tärkeältä ja merkitykselliseltä. Tällöin voit ainakin olla itsellesi rehellinen, että tee asioita oikein. Yleensä myös onnellisuus seuraa perässä.

Mun mielestä tyytyväisyys on usein parempi käsite kuin onnellisuus puhuttaessa elämästä ja sen mielekkyydestä.