Miksi uusien ystävien saaminen aikuisena on niin vaikeaa?
Tutustun kyllä ihmisiin helposti, mm. työn, opiskelujen, harrastusten, yms. kautta, mutta nämä ihmissuhteet jäävät aina pinnallisiksi ja hiipuvat heti, kun yhteinen tekeminen loppuu. Kukaan entinen työ-, opiskelu- tai harrastuskaveri ei halua olla missään tekemisissä kanssani.
Kommentit (17)
Ei kiinnosta saada uusia ystäviä. Nykyiset riittää.
Sanoa muuta. Olisi kiva tietää ketä kiinnostaa ja ketä ei.
En harrasta saadeksani ystäviä. Mulla on jo ystävät.
Nykyään vaikea luottaa kehenkään, että onko kukin hyvä vai paha ihminen. Mieluummin pysyy sitten vaikka tutussa ja turvallisessa yksinäisyydessä.
Ne ketkä ovat hyviä ystäviä, ovat jo luoneet ystävyyssuhteensa jo peruskoulussa, lukiossa ja yliopistossa. Heillä taitaa olla kiintiö täynnä, eli uusia ystäviä ei mahdu.
Jäljelle jää ne epäsuositut ja joilla ei ole kaveritaitoja (esim. peruuttavat tapaamisia viime hetkellä ym.) jotka sitten yrittävät keskenään muodostaa ystävyyssuhteita siinä onnistumatta.
Yksi vinkki on muuttaa ulkomaille. Siellä yleensä kukaan ei ainakaan aluksi tunne ketään, joten kynnys tutustua uusiin ihmisiin on matalampi.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään vaikea luottaa kehenkään, että onko kukin hyvä vai paha ihminen. Mieluummin pysyy sitten vaikka tutussa ja turvallisessa yksinäisyydessä.
Niin. Ja vaikka joku ei olisi paha, voi syntyä kiusallinen tilanne tai jompi kumpi reagoi ärsytykseen.
Vierailija kirjoitti:
Sanoa muuta. Olisi kiva tietää ketä kiinnostaa ja ketä ei.
Sanopa muuta. Niin moni on minullekin valehdellut, että kiinnostaa tavata jatkossakin, mutta ei sitten oikeasti kiinnostakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ne ketkä ovat hyviä ystäviä, ovat jo luoneet ystävyyssuhteensa jo peruskoulussa, lukiossa ja yliopistossa. Heillä taitaa olla kiintiö täynnä, eli uusia ystäviä ei mahdu.
Jäljelle jää ne epäsuositut ja joilla ei ole kaveritaitoja (esim. peruuttavat tapaamisia viime hetkellä ym.) jotka sitten yrittävät keskenään muodostaa ystävyyssuhteita siinä onnistumatta.
Yksi vinkki on muuttaa ulkomaille. Siellä yleensä kukaan ei ainakaan aluksi tunne ketään, joten kynnys tutustua uusiin ihmisiin on matalampi.
Onhan ulkomaillakin ihmisillä sukunsa ja kaveripiirinsä. Ihan sama homma joka paikassa.
Ei minulla ole kotimaassakaan ongelmia tutustua ihmisiin uusissa tilanteissa, aluksi. Olen tutustunut myös ulkomaalaisiin kotimaassani. Kaikki ihmissuhteet jäävät hyvin pinnallisiksi ja loppuvat, kun tilanne on ohi.
Ei vaan kiinnosta tutustua sen paremmin uusiin ystäviin. Ystäviä on jo tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään vaikea luottaa kehenkään, että onko kukin hyvä vai paha ihminen. Mieluummin pysyy sitten vaikka tutussa ja turvallisessa yksinäisyydessä.
Niin. Ja vaikka joku ei olisi paha, voi syntyä kiusallinen tilanne tai jompi kumpi reagoi ärsytykseen.
Tai sitten on niin erilaiset tavat ja erilainen ajatusmaailma. Ei jaksa enää hieman vajaa nelikymppisenä alkaa sopeutua vieraiden ihmisten tapoihin tai ajatteluihin.
Riippuen harrastuksesta, moni voi hakea harrastuksesta vastapainoa muille arjen asioille tai haluta laatuaikaa itselleen. Mielestäni harrastuksen parissa on yhtä luonnollista olla tutustumatta uusiin ihmisiin kuin ystävystyäkin.
Työpaikat ja oppilaitokset taas pakottavat ihmiset määräajaksi samaan paikkaan, ilman muita perusteluja persoonien yhteensopivuudesta. Tässäkään kohtaa en ihmettele, mikseivät ihmiset pidäkään yhteyttä kun tiet erkanevat valmistumisen tai työn päättämisen jälkeen. On todella mukavaa, jos töissä on läheisiä työkavereita, mutta on aika harvinaista ja onnekasta jos kaksi henkilöä tulee niin hyvin toimeen myös sen ulkopuolella.
Itse vertaan ystävystymistä kumppanin etsimiseen; millä todennäköisyydellä saat loppuelämän ihmissuhteen työpaikalta tai harrastusporukasta. Jotkut onnekkaat kokevat tämän, mutta se aikuisena vaatii paljon aikaa aloittaa uusi ystävyyssuhde, varsinkin jos on perhe ja paljon arjen menoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta saada uusia ystäviä. Nykyiset riittää.
No tätä vähän epäilenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ketkä ovat hyviä ystäviä, ovat jo luoneet ystävyyssuhteensa jo peruskoulussa, lukiossa ja yliopistossa. Heillä taitaa olla kiintiö täynnä, eli uusia ystäviä ei mahdu.
Jäljelle jää ne epäsuositut ja joilla ei ole kaveritaitoja (esim. peruuttavat tapaamisia viime hetkellä ym.) jotka sitten yrittävät keskenään muodostaa ystävyyssuhteita siinä onnistumatta.
Yksi vinkki on muuttaa ulkomaille. Siellä yleensä kukaan ei ainakaan aluksi tunne ketään, joten kynnys tutustua uusiin ihmisiin on matalampi.Onhan ulkomaillakin ihmisillä sukunsa ja kaveripiirinsä. Ihan sama homma joka paikassa.
Ei minulla ole kotimaassakaan ongelmia tutustua ihmisiin uusissa tilanteissa, aluksi. Olen tutustunut myös ulkomaalaisiin kotimaassani. Kaikki ihmissuhteet jäävät hyvin pinnallisiksi ja loppuvat, kun tilanne on ohi.
”Kaikki ihmissuhteet jäävät hyvin pinnallisiksi ja loppuvat, kun tilanne on ohi.”
Olisko tässä ongelmana se, ettet ponnistele riittävästi ihmissuhteen jatkuvuudelle? Ts. luovutat juuri sillä hetkellä, kun ystävyys alkaa hyytymään. Tällöin pitäisi vetäistä se ässä hihasta, joka saa uutta kipinää suhteelle ja sen syventymiselle.
Vierailija kirjoitti:
Riippuen harrastuksesta, moni voi hakea harrastuksesta vastapainoa muille arjen asioille tai haluta laatuaikaa itselleen. Mielestäni harrastuksen parissa on yhtä luonnollista olla tutustumatta uusiin ihmisiin kuin ystävystyäkin.
Työpaikat ja oppilaitokset taas pakottavat ihmiset määräajaksi samaan paikkaan, ilman muita perusteluja persoonien yhteensopivuudesta. Tässäkään kohtaa en ihmettele, mikseivät ihmiset pidäkään yhteyttä kun tiet erkanevat valmistumisen tai työn päättämisen jälkeen. On todella mukavaa, jos töissä on läheisiä työkavereita, mutta on aika harvinaista ja onnekasta jos kaksi henkilöä tulee niin hyvin toimeen myös sen ulkopuolella.
Itse vertaan ystävystymistä kumppanin etsimiseen; millä todennäköisyydellä saat loppuelämän ihmissuhteen työpaikalta tai harrastusporukasta. Jotkut onnekkaat kokevat tämän, mutta se aikuisena vaatii paljon aikaa aloittaa uusi ystävyyssuhde, varsinkin jos on perhe ja paljon arjen menoja.
Usein myös harrastuskaverit halutaan pitää ns. kepeinä ihmissuhteita. Itse kavahdan jos joku alkaisi ennen tanssituntia avautumaan jostain elämänsä ongelmastaan. Olen siellä rentoutumassa, en siksi että saisin olla ilmainen terapeutti jollekin puolitutulle.
En jaksa tutustua syvemmin, vapaa-ajalla en jaksa poistua kotoa tapaamaan ketään.
Jokainen ystävä pettää sinut