Onko oikein, että ihminen jätetään yksin selviytymään vaikean sairauden kanssa?
Ei ole mitään hoitokontaktia tai edes kontrollikäyntejä. Itse olen joutunut selvittämään mikä tähän voisi parhaiten auttaa ja minkälainen kuntoutus toimisi.
Kommentit (7)
Sopiiko kysyä, sairastuitko syöpään?
Minulla on parin vuoden hoidot takana, ja olen todella pettynyt sekä hoitoihin että terkkarin toimintaan. En tiedä miten tästä selviäisi ilman läheisiä, koska jäin lopulta täysin tyhjän päälle kun meni työ, työkyky ja hoitojen haitat niin suuret, etten varmaan tokene tästä.
Vierailija kirjoitti:
Sopiiko kysyä, sairastuitko syöpään?
Minulla on parin vuoden hoidot takana, ja olen todella pettynyt sekä hoitoihin että terkkarin toimintaan. En tiedä miten tästä selviäisi ilman läheisiä, koska jäin lopulta täysin tyhjän päälle kun meni työ, työkyky ja hoitojen haitat niin suuret, etten varmaan tokene tästä.
En onneksi. Tämä sairaus ei ole tappava, mutta todellakin haittaa elämää. Olen pahoillani puolestasi <3
Ap
Eihän suomalainen sairauden hoito keskity henkiseenkään puoleen kuin pamflettien muodossa.
Tää on ohi aiheen, mutta esimerkkinä tuttua puri koira jalkaan. Kunnolla upotti hampaansa reiteen ja eikun päivystykseen. Oli kymmenessä minuutissa ulkona paikattuna, jäykkäkouristuspiikki saatu, kuten antibiottia resepti. Aivan pöllämistyneenä, että mitä tapahtu, miksi.. mitäs nyt.. Siis jäätävän järkyttynyt ihminen laitettiin pihalle, vaikka oli juuri ollut väkivallan kohteena. Ei mitään vinkattu, miten henkinen puoli hoidetaan. Me kaverit sitten käytiin noutamassa lähes shokissa oleva tapaus pois kuleksimasta.
Rikoksenuhreille on edes se puhelin, onneksi, mutta siitäkin vaan huomautetaan sivulauseessa. Sinne voi soittaa, jos koet tarvitsevasi. Ei kun eka kohtaaminen pitäisi aina olla "pakollinen".
Syöpää sairastava sai tosiaan esittteitä ja entäs sitten perheen henkinen hyvinvointi - sama juttu. Sivulauseessa, että voi hakea apua... mutta jonothan oli karmeat.
Voimia ap! Toivottavasti löydät ihmisen joka osais auttaa sua.
Suomessa on yleinen asenne että jokaisen pitää itse selvitä ja selvittää asiat. Lapset opetetaan jo alle kouluikäisenä pärjäämään. Sillä oikein ylpeillään että pieni lapsi pärjää kuten aikuinen. Sama on nyt sairastuneilla, itse pitää netistä etsiä hoitopolut ja omat oikeudet vaikka joka kuukausi maksetaan miljoonia euroja palkkaa ihmisille joiden ainoa tehtävä on auttaa toista ihmistä. Eipä paljon kiinnosta työnteko. Palkkaa on kiva kuitenkin nostaa.
Et mitään vertaistukiryhmiä ole ymmärtänyt etsiä?
Ja leikkauksen jälkeen yksi päivä lepoa ja vaikka kontaten kotiin, jos ei perhettä/ystäviä löydy.
Ei ole oikein. Mikä semmoinen sairaus on.