Muistelen vieläkin lämmöllä ala-asteen ankaraa naispuolista ruotsinopettajaa joka piti kuria ja katsoi että läksyt tehty

Muistelen koko lapsuus- ja nuoruusaikaani myös lämmöllä. Silloin asetettiin vanhempien ja koulun taholta rajat kersoille. Kersat eivät saaneet hyppiä aikuisten silmille ja tehdä jos jonkinlaisia rötöksiä ja rikoksia. Ei ollut aineita käytettäväksi, ei rahaakaan ollut. Joskus kuri oli tietty liian kovakin ainakin joissakin perheissä. Kotoa opittiin kohteliaisuus, ruokailutavat ja kaikenlainen käyttäytyminen. Opettajia osattiin kunnioittaa kuten myös vanhoja ihmisiä. Nykyään kaikki on päälaellaan, saa tehdä mitä mieleen juolahtaa ja vanhemmat vaan puolustaa, että eihän meidän kersa... bla bla. 

Niin, teiilä oppilailla ei ollut mitään osuutta asiaan.

Meillä luettiin ruotsia vasta ylä-asteella.

Täällä Suomessa ala-asteella on luokanopettajat. Ilmeisesti se ruotsi oli joku valinnaisaine, tai sitten sinun äidinkielesi.

Vierailija kirjoitti:

Täällä Suomessa ala-asteella on luokanopettajat. Ilmeisesti se ruotsi oli joku valinnaisaine, tai sitten sinun äidinkielesi.

Kyllä toisilla ala-asteilla käytetään kielissä aineenopettajia.

Siihen aikaan kun alakoulua kutsuttiin ala-asteeksi, ruotsin opetus alkoi vasta seiskaluokalla.

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan kun alakoulua kutsuttiin ala-asteeksi, ruotsin opetus alkoi vasta seiskaluokalla.

Kyllä sen pystyi joissain isommissa kouluissa ottamaan valinnaisaineeksi jo ala-asteella, ts. oppilas opiskeli silloin ns. pitkää ruotsia.

Yläasteella oli uskonnonopettajalla aina lantion myötäinen musta kynähame ja ainakin numeroa liian pieni kauluspaita yrittämässä uhmata fysiikan lakeja yrittäen pitää kahden kirjaimen rintavarustuksen nappien takana. Kyllä siinä oppi lähimmäisen rakkaudesta, mutta ei-niin-kristillisellä tavalla.

meilläkin oli yhteen aikaan ruotsinopettaja jolla oli aina vihainen ilme naamalla, ei paljon uskaltaneet häiriköimmätkään oppilaat hillua tunnilla.