Olin juhannuksen tampereella

Moro nääs! Tervetuloa Nääsimisfestareille, Tampereen Kalkkuun, nääs! Tää on se viikonloppu vuodesta, kun koko Kalkku on yhtä suurta moro-huudon, makkarankäryn ja nääs-sanan juhlaa.

Aamulla kun mää saavuin paikalle, niin ensimmäinen mitä kuulin oli: "Moro!" Sitten toinen: "Moro nääs!" Ja kolmas: "No moro moro nääs!" Siinä kohtaa tiesin, että nyt ollaan festareilla eikä missään Helsingin bisnesseminaarissa, nääs.

Päälavalla oli Nääs-kuoro vetämässä suurta klassikkoa "Moro vaan ja nääs päälle". Yleisö heilutti käsiään ja huusi mukana: "Nääs! Nääs! Moro! Nääs!" Kukaan ei oikein tiennyt mitä sanat tarkoitti, mutta tunnelma oli katossa, nääs.

Sitten alkoi perinteinen Nääs-maraton. Siinä kilpailijat yrittää sanoa sanan "nääs" mahdollisimman monta kertaa minuutissa. Yks vanha kalkkulainen veteraani sai tulokseksi 187 näässiä minuutissa. Haastattelija kysy: "Miltä tuntuu?" Ukko vastas: "Nääs." Ja yleisö räjähti aplodeihin, moro!

Ruokapuolella oli tarjolla nääs-makkaraa, moro-burgereita ja legendaarista Kalkun erikoista, jossa annoksen sisältö selviää vasta syömisen jälkeen. Nääs.

Illan pääesiintyjä nousi lavalle ja sanoi vaan: "Moro." Yleisö huusi takaisin: "MORO!" Sitten esiintyjä sano: "Nääs." Ja yleisö vastas: "NÄÄS!" Tätä jatkettiin 45 minuuttia ja sitä pidettiin festareiden parhaana keikkana vuosikausiin.

Kun yö lopulta saapui Kalkkuun, ihmiset vaelsivat kotiin onnellisina. Joku huusi pimeydestä: "Moro nääs!" Toinen vastasi: "Moro moro!" Kolmas lisäsi: "Nääs!"

Ja siinä hetkessä ymmärsin, että Nääsimisfestareissa ei ole kyse musiikista, kilpailuista eikä edes makkarasta. Ne on juhla sille, että voidaan sanoa moro, lisätä perään nääs ja olla hetki tyytyväisiä elämään.

Moro ja nääs. Nääs ja moro. Moro nääs!