Harmittaa. Ystävyys suhteista vauvan syntymän jälkeen yms.

Myös itselläni on se tilanne, että monet ystävyyssuhteet kuivuivat kokoon lasten syntymän myötä. Kaipaisin myös ystävää.

Ymmärrän ystävän kaipuun.

Kummallista, kun ystävyys suhteet kuivuu niinkin ihanan asian takia kuin lapsi.



Ap

älä loukkaannu, mutta jos sulla on noin paljon ongelmia (syöpä, parisuhde) ja vielä pieni lapsi siinä,niin veikkaan että se tuntuu kavereistasikin ylivoimaiselta. He ehkä ajattelevat, että heidän pitäisi sitten kuunnella näitä huolia ja auttaa jotenkin. Toiset eivät vain pysty sellaiseen.

Hakeudu vaikka johonkin syövän vertaistukiryhmään niin saat yhdestä ongelma-alueesta ainakin puhua rauhassa siellä.

Eli en valitettavasti osaa auttaa, vaikka haluaisinkin. Muuta kuin ehkä kannattaa mennä johonkin kerhopaikkaan yms mistä saisi uusia kavereita?



Minunkaan viesteihin ei kaverit vastaa, yhteydenpito on yksipuoleista ja nyt olen päättänyt, että ei sitten. Jos ei kiinnosta, niin en minä väkisin halua itseäni "tyrkyttää". Vaikka mielestäni meillä on aina ollut huisin hauskaa, kun ollaan nähty :( Nyt ei ole enään ketään, kelle puhuisi.

Saattaisitpa täältäkin löytää ystävän.

niiden lasten ympärillä, mutta eihän se sitä tarkoita, etteikö muustakin osaisi puhua jne.Minäkään en halua itseäni kenenkääns euraan tyrkyttää...jos huomaan olevani aian se, joka yhteyttä ottaa, niin annan vähitellen olla.



2

älä loukkaannu, mutta jos sulla on noin paljon ongelmia (syöpä, parisuhde) ja vielä pieni lapsi siinä,niin veikkaan että se tuntuu kavereistasikin ylivoimaiselta. He ehkä ajattelevat, että heidän pitäisi sitten kuunnella näitä huolia ja auttaa jotenkin. Toiset eivät vain pysty sellaiseen.

Hakeudu vaikka johonkin syövän vertaistukiryhmään niin saat yhdestä ongelma-alueesta ainakin puhua rauhassa siellä.

En loukkaannu.

Kenellekään ystävilleni en ole ruikuttanut ongelmistani ja väsymyksestäni. Oon ollut aina iloinen ja suht. pirteä heidän seurassa. Luulevat, että parisuhteessamme menee kaikki hyvin.

Ja että jaksan pylrittää arkea hyvin.

Ja olen kertonut syövästäni, ja vastaillut sen mitä kyselleet, mutta en ole itseäni alkanut surkuttelemaan ja voivottelemaan kohtaloani.

Meillä on ollut aina erittäin hauskaa, mutta en ymmärrä miksi ei enään kukaan tahdo olla ystäväni.

niiden lasten ympärillä, mutta eihän se sitä tarkoita, etteikö muustakin osaisi puhua jne.Minäkään en halua itseäni kenenkääns euraan tyrkyttää...jos huomaan olevani aian se, joka yhteyttä ottaa, niin annan vähitellen olla.

2

Itse olen samaa mieltä, että kyllä sitä muustakin osaa puhua ja muutakin tehdä.

Täytyy tieten tehdä samoin, että alan olla ottamatta ihmisiin yhteyttä kun ei kerta kiinnosta.

Täällä on yksi ainut kerho mihin voisi mennä, ja sekin alkaa niin aikaisin, että vauvamme vielä yö unilla, ja minä myös. (Alkaa klo 10)

pohjois-pohjanmaalla.

minusta muutenkin on tullut ihan hirviö.

Saatan yhtäkkiä alkaa miehelleni räyhäämään ja kiukuttelemaan. Tuntuu ettei tunteet välillä tahdo pysyä kasassa.

Kaipaisin elämään vaihtelua, ja tuntuu että seinät kaatuu päälle. Välillä alkaa vaan niin ahdistaa.

ymmärrän sinua. Kotona olevalla on enmpi aikaa olla kavereihin yhteydessä kuin niillä jotka ovat töissä. Pidä vaan kavereihisi yhteyttä kyllähän he sanovat jos eivät jouda tapaamaan sinua yms..

mutta kun tuntuu, ettei heillä ole iltosinkaan aikaa edes soitella minulle, eikä laittaa viestiä.



Ja ovat menossa porukalla viikonlopuksi mökille, mutta ei he minua sinne kutsuneet.



Ja kaikki paitsi yksi ovat sinkkuja, yksin asuvia. Ja yksi odottaa lasta viimeisillään, on äitiyslomalla.

ehkä minusta sitten on tullut hirviö, jota ei kestä ystävät ei mies.



Sisarukset sentää pitävät jonkin verran yhteyttä. :)

en toki sitä meinaa, että minut pitäisi joka paikkaan kutsua. Mutta ei se hääville sekää tunnu kun soittelen ja kyselen kuulumisia, niin sanotaan, että ollaan menossa mökille ja kerrotaan ketä kaikkia sinne on kutsuttu ja sitte seuraavana viikonloppuna lähdetää helsinkii sillä porukalla.

Mutta minua ei kutsuta mihinkään.

Sitten laitetaan viestiä, että tuu käymää shoppailemassa täällä, sanon, etten voi ku ei ole autoa käytössä ja pyydän tänne, niin tulee viesti, että laiskottaa niin, että taidan olla kotona.

Kyseinen henkilö asuu yksin ja on ollut viikon töistä lomalla.

samassa elämäntilanteessa. Katso paikkakuntasi vauvapiirit, muskarit yms. aktiviteetit joissa voisi tutustua uusiin ihmisiin.



Mulla ystävien suhteen kävi aivan samoin.

Ehkä ystäväsi ajattelevat ette pääse mökille kun sinulla on vauva. Sano seuraavalla kerralla, että olisit mieluusti lähtenyt mukaan. Katso mitä siihen tuumaavat.

Katsotaan kuinka käy.

Mökki olisi kuitenkin niin lähellä, että voisin käydä siellä vaikka vain päiväsilteen ja tietävät, että mieheni voi meidän lasta hoitaa, on hoitanut useita viikonloppuja yksin ja hän, joka puhui mökille menosta tietää sen.



Mutta ehkä he ajattelivat, etten minä sinne voi lähteä.