Miten olette päässeet eroon katastrofiajattelusta ja kuolemanpelosta
niin itseen kohdistuen kuin puolisoon ja lapsiinkin.
Kommentit (14)
Tiäkkö me ollaan vaan miehistytty eli man up vaan sinäkin. Lopeta pilsut.
Kuolema olisi lähinnä vapautus minun tilanteessani, joten mitä sitä pelkäämään.
Raamatusta selviää mitä on kuoleman jälkeen. Sitten ei enää tarvitse jännittää, sen enempää siis kuin kuolema normaalisti jännittää.
Mulla se on tullut vanhemmiten enkäpääse siitä eroon. Pitää vaan kestää se stressi, kun odottaa jonkun palaavan jostain mun mielestä pelottavasta paikasta/matkasta/tilanteesta, mikä se nyt ikinä onkaan. Nyt on ollut etusijalla se, kun mies menee metsään moottorisahan kanssa. ja seuraavaksi ulkomaan matkalla konserttiin ja pelkään, että joku käy sen kimppuun, kun joutuu kävelee pimeällä hotellille. Aikuinen tytär on jossain saaristossa miesystävänsä kanssa juhannusta viettämässä ja meinasin jo laittaa viestiä, että et sitten mene kenenkään alkoholia nauttineen kyytiin. Varoittelin jo, että sepalus auki ei sitten olla veneessä.
Tutustumalla historiaan. Kautta aikojen on ollut kuohuntaa ja katastrofeja, mutta myös hyviä aikoja. Samoin oma ikääntyminen on saanut huomaamaan, että en täällä tule olemaan kovin montaa vuosikymmentä enää, vaikka millainen hyvinvoinnin aikakausi olisi edessä. Lisäksi tajuaa, että itse ei ole mitenkään erityisen tärkeä yksilönä sukupolvien ketjussa. Minun jälkeeni tulee muita, eikä kukaan minua muista pitkään kuolemani jälkeen.
Uskomalla Jeesukseen. Ilman Jeesusta on syytäkin pelätä.
Isän kanssa asiasta joskus puhuttiin. Hän sanoi, et maailmaan ei tule koskaan rauha, aina on jossain päin jotain kähinää. Tuo jo vuosia aikaisemmin.
Hän sitten, kotona ns. kuolinvuoteellaan oli. Kysyin, et joudunko minäkin kokemaan sen saman (pelon) tunteen, niinkuin sinä silloin poikasena? Vastasi siihen, et niin kait sitten.
....
Ukraina menestyi hyökkäyksessä. Sanoin isälle, et hyvinhän ne nyt painelee tuolla idässä. Isä naurahti - niinhän se tekee.
Vierailija kirjoitti:
Raamatusta selviää mitä on kuoleman jälkeen. Sitten ei enää tarvitse jännittää, sen enempää siis kuin kuolema normaalisti jännittää.
Kuka on sulle taivaspaikan luvannut? Entä jos pääsetkin nahkurin orsille? Kyllä minua sinuna pelottaisi!
Ateistilla on helpompaa ei tarvitse kuolemanjälkeisestä huolehtia
Olen miettinyt kuinka vaarallisista tilanteista oma suku on selvinnyt. Pappa joutui sotaan ja oli tarkka-ampujana ja tuli terveenä kotiin. Äiti oli lapsena autossa, joka ajoi kolarin ja sen vanhemmat kuoli, selvisi kuitenkin hengissä. Mummu synnytti salaa lapsen ennen kuin oli tavannut pappaa ja mummu ja lapsi molemmat siitä selvisi. On ollut kaikennäköisiä vaaratilanteita aina ja ihmiset on niistä selvinneet. Nykyään lääketiede on paljon kehittyneempää, joten monista jutuista selviää. Mä sain leukemian ja olen nyt ihan terve.
Masennuslääkitys. Jos on jatkuvasti ko.ajatuksia, niin ne kumpuaa masennuksesta. Itsellä auttoi Efexor.
Tekoälyn avulla. Se saa aina palaamaan maan pinnalle kertomalla kuinka epätodennäköinen joku asia on. Tuo on ollut oikeasti todella merkittävässä roolissa mun elämässä.
Kaikki kuolemme joskus edellyttäen että Herra viipyy.
Kuolema on olennainen osa elämää. Ei siinä ole mitään mystistä. Tulee kun on tullakseen.
Up