Yksinäisyys on välillä hirveää

Onko nyt parempi, sait ainakin ylänuolia?

Eihän tällaista yksinäsyyden tunnetta varmasti kaikki tajua kun menee ihan liian monella sekaisin, mitä on olla ja ellä yksin vs, mitä on olla ja elää jne yksinäsienä.  - Yksinäiseksi itsensä voi tuntea, vaikka lähellä olisi useampikin ihminen; joskus jopa pahemmin kyuin silloin kun ei ole ketään.

Ikisinkku mies 40+

Ei nainen voi olla yksinäinen. Nainen saa helposti kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Ei nainen voi olla yksinäinen. Nainen saa helposti kumppanin.

Ai. Kuka nyt haluaa pelkän panokaverin kanssa loppuelämää viettää... missä on ne kumppanit kerrotko?

Vierailija kirjoitti:

Eihän tällaista yksinäsyyden tunnetta varmasti kaikki tajua kun menee ihan liian monella sekaisin, mitä on olla ja ellä yksin vs, mitä on olla ja elää jne yksinäsienä.  - Yksinäiseksi itsensä voi tuntea, vaikka lähellä olisi useampikin ihminen; joskus jopa pahemmin kyuin silloin kun ei ole ketään.

Ikisinkku mies 40+

Olen ollut yksinäisin juurikin seurassa, koska se ei ole ollut kaltaiseni. Ulkopuolisuuden olo on ahdistavampaa kuin itse yksinäisyys jopa. Omassa seurassa harvoin tuntee sellaista, mutta ei kaikki ole tottunut viihdyttämään itseään ja tarvitsevat muiden energiaa enemmän ympärilleen. Onneksi introverttinä viihdyn puuhieni parissa, mutta kausittain tulee olo että se tietty sielunkumppani olisi ihana olla, saisi välillä jakaa asioita. 

Hanki elämä, muut ihmiset ovat lähinnä painolasti ja kuluerä.

Voi vaikka lukea kirjoja ja bodata, Pelaa tietokonepelejä 16 tuntia päivässä. Tai jotain. Sorsienkin moikkaaminen ja syöttäminen parin kilsan kävelyreitillä jolla saattaa olla noita nostetavia tukkeja ja leuanvetomahdollisuuksia. 

En koe yksinäisyyttä ahdistavana tai kauheana vaan suurena vapautena. Saan tehdä tai olla tekemättä just niinkuin haluan. Aina voi lähteäkin johonkin mutta en seuraa etsimään. Satunnaisesti käy joku naapuri pihalla hetken jutustelemassa, sekin sopii. Osaan mennä yksin melkein minne vain ja menenkin. Ei tulisi mieleenkään miettiä mitä jotkut ajattelevat jos menen yksin kahvilaan, ravintolaan, museoon tai minne hyvänsä. Mitä se muille kuuluu. Juu, itsetuntoni on erittäin hyvässä kunnossa ja olen ollut nuoresta lähtien oman tieni kulkija. Leskeksi jäin jo aikoja sitten eikä tullut mieleenkään etsiä ketään, eikä tule. Minulla on vapaus ja se on kallisarvoista. 

Vierailija kirjoitti:

Ei nainen voi olla yksinäinen. Nainen saa helposti kumppanin.

Luuletko että olen nainen? Ap

Kai se yksinäisyys on parempi kuin parisuhdepainajainen

Lue ihmisten huonoja parisuhdekertomuksia niin huomaat kuinka kivaa on olla vapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tällaista yksinäsyyden tunnetta varmasti kaikki tajua kun menee ihan liian monella sekaisin, mitä on olla ja ellä yksin vs, mitä on olla ja elää jne yksinäsienä.  - Yksinäiseksi itsensä voi tuntea, vaikka lähellä olisi useampikin ihminen; joskus jopa pahemmin kyuin silloin kun ei ole ketään.

Ikisinkku mies 40+

Olen ollut yksinäisin juurikin seurassa, koska se ei ole ollut kaltaiseni. Ulkopuolisuuden olo on ahdistavampaa kuin itse yksinäisyys jopa. Omassa seurassa harvoin tuntee sellaista, mutta ei kaikki ole tottunut viihdyttämään itseään ja tarvitsevat muiden energiaa enemmän ympärilleen. Onneksi introverttinä viihdyn puuhieni parissa, mutta kausittain tulee olo että se tietty sielunkumppani olisi ihana olla, saisi välillä jakaa asioita. 

Kuullostaa osin tutulta; vaikka onnekseni olen onnistunut löytämään ja saamaan mahdollsiuuden viettää aikaani myös hyvin meillyttävässä seurassa. - Itse en pidä itseäni erityisenä intrverttinä tai eksoverttina vaan jotain näiden ääripäiden väliltä. 

Mutta erityisesti tuo, mitä kirjoitit, että kausittain tulee olo, että se tietty sielunkumppani olisi ihan ollo, että sasii välillä jakaa asioita kohdasta tunnistin vahvasti oman tuntemukseni. Paljon tietysti voin jakaa ja kokea myös muiden läheisteni kanssa mutta  se ei ole sama asia vaikka paljon onkin. 

Erakoitakin, jotka eivät kaipaa tai mahd. tarvitisisi ketään muita (ihmisiä) rinnalleen tai etäisemmiksi ihmissuhteiksi (, joille vosivat vaikka joskus soittaa tai jotka voisivat jonkun kerran vuodessa soittaa heille) varmasti on mutta uskon, että he ovat hyvin pienessä vähemmistössä. Uskon myös, että kun viihtyy, korjaan kun viidyn omissa askareissani ja puuhissani, niin saattaisin ehkö painosanallla ehkö vielö joskus olla jollekulle parempi (sielun)kumppani kuin, jos en viihtyisi myös omissa puuhissani ja askaressani, 

Mutta jotta kaikki olsi oikein selvää ja yksinkertaista, niin toisaalta parisuhtteeseen kaipaan tosinaan (en siis aktiivisesti edes ajattele pariutumsita)  on se, ttä sasii jakaa ja kokea asioita yhdessä sen yhden ja erityisen kanssa. 

On kummallista, että moni arkinen asia kuten vaikka ruoka maistuu usein paremmalta kun sen voi jakaa ja nauttia yhdessä tosien kanssa. Tai vaikka saatoin eilen käydä leffassa yksin ja vaikka leffan sisältö ei olisi muuttunut varmasti lainkaan vaikka vierelläni olisi ollut joku, jonka kanssa olsin yhdessä tullut katsomaan leffaa, niin silti kokemukseni mukaan leffan näkeminen yhdessä toisen kanssa on monesti tuntunut erilaiselta kuin silloin kun sen on seurannut itsekseen.

Ikisinkku mies 40+

Maailmassa on monta ihmistä. Luulisi että joku löytyisi? Kuinka paljon olet etsinyt?

Vierailija kirjoitti:

Lue ihmisten huonoja parisuhdekertomuksia niin huomaat kuinka kivaa on olla vapaa.

Kavereitakin olisi kiva olla. En tarkoita vain parisuhdetta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on monta ihmistä. Luulisi että joku löytyisi? Kuinka paljon olet etsinyt?

Aika paljon etsitynyt kavereita ja kumppania. Ehkä olen jo luopunut kumppanin suhteen. Jos ei ole kemiaa niin ei ole kemiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kai se yksinäisyys on parempi kuin parisuhdepainajainen

On se varmasti näinkin mutta toisinaan harmittaa kun pitää mennä toiseen äärimmäisyyteen.- Ja toiseksi juuri tuossa parisuhdepainajaisessa saattaa kokea juuri sitä yksinäsiyyttä enemmän kuin vaikka juuri nyt minä joka olen aina elänyt ja asunut yksin (ellei opislkeluvuosina tapahtunutta soluasumsita tai armeijassa oloa lasketa)  sen jälkeen kun muutin lapsuuden perheestäni omilleni; ensin opiskeklujen vuoksi,  myöhemmin töiden perässä.

Iksinkku mies 40+

Yksinäisyys voi olla välillä aivan hirveää. Mutta varsinkin kaikkein pahimmalla hetkellä kannattaisi hakea ihmisten kasvoja ja ääniä ym. mistä vain niitä voi löytää. Katsoa vaikka videoita tai avata radiokanava, jossa keskustellaan, ellei pysty lähtemään ihmisten ilmoille. Ja kommentoida kuulemaansa ja näkemäänsä. Minustakin on tullut aika sujuva yksinpuhuja ja yksinnaureskelija. Se, että päästää oman äänensäkin valloilleen, voi hiukan helpottaa oloa ja nostaa omanarvontuntoa, vaikkei muita ihmisiä olisikaan kuulolla.

Ja Taivaan Isähän kuulee yksin olevaakin. Hän ei nuku koskaan, eikä häneltä jää huomaamatta mikään.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys voi olla välillä aivan hirveää. Mutta varsinkin kaikkein pahimmalla hetkellä kannattaisi hakea ihmisten kasvoja ja ääniä ym. mistä vain niitä voi löytää. Katsoa vaikka videoita tai avata radiokanava, jossa keskustellaan, ellei pysty lähtemään ihmisten ilmoille. Ja kommentoida kuulemaansa ja näkemäänsä. Minustakin on tullut aika sujuva yksinpuhuja ja yksinnaureskelija. Se, että päästää oman äänensäkin valloilleen, voi hiukan helpottaa oloa ja nostaa omanarvontuntoa, vaikkei muita ihmisiä olisikaan kuulolla.

Ja Taivaan Isähän kuulee yksin olevaakin. Hän ei nuku koskaan, eikä häneltä jää huomaamatta mikään.

Näinhän se on että ihminen on pohjimmiltaan sosiaalinen eläin ja se radion kuuntelukin voi olla hyvää ensiapua pahimmassa yksinäisyyden kaivossa. Kuuntelen paljon podcasteja ja pidän tv:tä auki taustalla, jos tuntuu että seinät kaatuu päälle ja naureskelen myös itsekseni paljon. Puhuminen itsekseen on myös hyvä asia ja sitä ei tarvitse hävetä ollenkaan. Eihän se ole se ideaalisin, mutta välillä on päivä piristynyt huomattavasti kun kuunnellut jotain itselleen tärkeää tai muuten hauskoja tarinoita jne. saa nauraa ja samaistua mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tällaista yksinäsyyden tunnetta varmasti kaikki tajua kun menee ihan liian monella sekaisin, mitä on olla ja ellä yksin vs, mitä on olla ja elää jne yksinäsienä.  - Yksinäiseksi itsensä voi tuntea, vaikka lähellä olisi useampikin ihminen; joskus jopa pahemmin kyuin silloin kun ei ole ketään.

Ikisinkku mies 40+

Olen ollut yksinäisin juurikin seurassa, koska se ei ole ollut kaltaiseni. Ulkopuolisuuden olo on ahdistavampaa kuin itse yksinäisyys jopa. Omassa seurassa harvoin tuntee sellaista, mutta ei kaikki ole tottunut viihdyttämään itseään ja tarvitsevat muiden energiaa enemmän ympärilleen. Onneksi introverttinä viihdyn puuhieni parissa, mutta kausittain tulee olo että se tietty sielunkumppani olisi ihana olla, saisi välillä jakaa asioita. 

Kuullostaa osin tutulta; vaikka onnekseni olen onnistunut löytämään ja saamaan mahdollsiuuden viettää aikaani myös hyvin meillyttävässä seurassa. - Itse en pidä itseäni erityisenä intrverttinä tai eksoverttina vaan jotain näiden ääripäiden väliltä. 

Mutta erityisesti tuo, mitä kirjoitit, että kausittain tulee olo, että se tietty sielunkumppani olisi ihan ollo, että sasii välillä jakaa asioita kohdasta tunnistin vahvasti oman tuntemukseni. Paljon tietysti voin jakaa ja kokea myös muiden läheisteni kanssa mutta  se ei ole sama asia vaikka paljon onkin. 

Erakoitakin, jotka eivät kaipaa tai mahd. tarvitisisi ketään muita (ihmisiä) rinnalleen tai etäisemmiksi ihmissuhteiksi (, joille vosivat vaikka joskus soittaa tai jotka voisivat jonkun kerran vuodessa soittaa heille) varmasti on mutta uskon, että he ovat hyvin pienessä vähemmistössä. Uskon myös, että kun viihtyy, korjaan kun viidyn omissa askareissani ja puuhissani, niin saattaisin ehkö painosanallla ehkö vielö joskus olla jollekulle parempi (sielun)kumppani kuin, jos en viihtyisi myös omissa puuhissani ja askaressani, 

Mutta jotta kaikki olsi oikein selvää ja yksinkertaista, niin toisaalta parisuhtteeseen kaipaan tosinaan (en siis aktiivisesti edes ajattele pariutumsita)  on se, ttä sasii jakaa ja kokea asioita yhdessä sen yhden ja erityisen kanssa. 

On kummallista, että moni arkinen asia kuten vaikka ruoka maistuu usein paremmalta kun sen voi jakaa ja nauttia yhdessä tosien kanssa. Tai vaikka saatoin eilen käydä leffassa yksin ja vaikka leffan sisältö ei olisi muuttunut varmasti lainkaan vaikka vierelläni olisi ollut joku, jonka kanssa olsin yhdessä tullut katsomaan leffaa, niin silti kokemukseni mukaan leffan näkeminen yhdessä toisen kanssa on monesti tuntunut erilaiselta kuin silloin kun sen on seurannut itsekseen.

Ikisinkku mies 40+

Nostit hyvän pointin, että kun viihtyy jo valmiiksi hyvin yksinkin (halusi tai ei), niin on parempi kumppani. Ei tule roikuttua toisessa jatkuvasti ja aina pitäisi tehdä kaikki yhdessä jne. Se itsessään voi ajaa toisen hakemaan muunlaista vapautta. En itsekään pitäisi siitä, että koko ajan pitäisi "iholla" olla, vaan molemmat saa mennä ja tehdä omia menojaankin. Yhdessäolo on täten paljon merkityksellisempää ja valinta.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tällaista yksinäsyyden tunnetta varmasti kaikki tajua kun menee ihan liian monella sekaisin, mitä on olla ja ellä yksin vs, mitä on olla ja elää jne yksinäsienä.  - Yksinäiseksi itsensä voi tuntea, vaikka lähellä olisi useampikin ihminen; joskus jopa pahemmin kyuin silloin kun ei ole ketään.

Ikisinkku mies 40+

Kääntäen myös: joku voi olla vapaaehtoisesti yksin ja nauttia sitiä, olematta siis yksinäinen.