Suhde partneriin - vaikka sitä ei olisi - eikä lapsiin on ihmisen tärkein ihmissuhde vaikka olisi 20 lasta tämän partnerin kanssa.

Ei jokainen sinkku harmittele sitä että hänellä ei ole lapsia. Nykyisenä eläkeläisenä ja kuolleen lapsen synnyttäneenä sanon että olen tullut siihen tulokseen että tämmöiseen maailmaan en lapsiani olisi halunnut synnyttää. Tämän seikan vahvistaminen on tullut lopulliseksi ajatukseksi vasta viime vuosina. Lapset ja lastenlapset eivät vie yksinäisyyttä eikä heiltä voi odottaa että he huolehtivat sinusta sitten joskus kuin jonain vastapalveluksena. Sellainen on todella tehnyt väärin joka on elänyt elämänsä lastensa ja heidän saamisensa kautta. Partneri - naiselle mies - on tärkeämpi kuin 20 lasta tämän partnerin kanssa. Parisuhde on elämän tärkein suhde eikä suhde omiin lapsiinsa. 

Vaikka nykyään on kaikki asiat pielessä niin suhde sisaruksiin ja omiin vanhempiin on myös tärkeä. Ihmiset elävät niin niin väärin että ovat haistattaneet kukkaset tämmöisillekin suhteille. Lasten täytyy syntyä sukuun eikä jollekin yksinäiselle yh-äidille ypöyksinäisyyteen. Ja suku on juuri nuo sisarukset ja omat vanhemmat ja tämän sukuasian täytyy olla kunnossa jos ja kun hankkii lapsia. Jos ei ole kunnossa niin turhaa niitä lapsia on 'hankkia'. 

Mikä lapsiviha?. Eivät kaikki koe jotain lapsivihaa vaikka ei olisi hankkinut itselleen omia lapsia. Kun muut alkavat soitella sinkulle ja kertoa että kun mulla on niitä lapsia ja lastenlapsia mutta eivät he minusta mitenkään välitä niin tuntuu varmaan aika turhauttavalta jos koko elämä on perustunut suhteeseen omiin lapsiinsa ja he olleet elämän ainoa tarkoitus. Suurperheet olisivat oikeasti niitä jossa olisi oikea paikka lapsille ja 'koko' suku huolehtimassa. Mutta sellaisia ei enää ole missään. 

Yhteiskuntamme on sairas ja jälkipolvemme tulevat voimaan huonosti tämmöisessä minä-min-minä yhteiskunnassa.