Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"hukkasin elämästäni vuosia" mitäs nyt?
17.06.2026 |
Olen 31-vuotias. Olen käynyt peruskoulun jälkeen lukion kohtalaisin arvosanoin (m/e-arvosanoja). Sen jälkeen olen hukannut elämästäni vuosia päihteisiin, masennukseen ja päämäärättömään oleskeluun. välillä olen ollut vähän pätkätöissä tai yrittänyt opiskelua heikoin tuloksin.
Nyt olisi aika ottaa muutenkin elämän syrjästä kiinni, mutta ahdistaa kamalasti aiempi hukkaan heitetty elämä. Voiko tässä iässä enää hakea yliopistoon opiskelemaan? tai siis tienkin voi, mutta miten sitä henkisesti pystyy siihen. Muut tulevat lukiosta ja itse tavallaan on samassa tilanteessa kun reilu 10 vuotta sitten olin.
Tuntuu tosi surulliselta. Vuosia on mennyt niin paljon hukkaan, että välillä en osaa oikein edes ilota siitä, että elämäni on nyt niin paljon parempaa kuin muutama vuosi sitten. Onko muita, jotka ovat pystyneet aloittamaan "uuden elämän"?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Älä tuhlaa seuraavaa 10 vuotta surren mennyttä
Tässähän se tuli. Elämä ei mene kovinkaan monella niin kuin sen olisi pitänyt mennä, mutta se ei tarkoita sitä, että pitäisi jäädä tuleen makaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin paljon mahdollista, että yliopistossa aloittaisi samaan aikaan kanssasi muitakin vähän vanhempia. Kun itse aloitin parikymmentä vuotta sitten, omassa fuksiryhmässä oli kaksi kolmekymppistä ja taisi olla yksi nelikymppinenkin.
Mulla jäi tuo tutkinto silloin kesken ja edelliset 20 vuotta menivätkin traumatyön parissa... On myös ollut fyysistä sairastumista (toisensa perään), hoitoja, kuntoutuksia ja pitkäaikaistyöttömyyttä. Nyt lähes 40, ei mitään normaalia elämää ja kutakuinkin niin luuseriolo kuin olla voi. Sä olet vielä verrattain nuori, ap. Älä hukkaa enää yhtään enempää elämästäsi. Päätä, mitä haluat, ja ala mennä määrätietoisesti sitä kohti. Tsemppiä!
Kyllä sinä tuosta nouset. Ei se ole kuin askelta eteenpäin.
Samanlainen elämäntarina itselläkin aika pitkälti näin 33-vuotiaana. Korkeakoulutus löytyy toki (huonosti työllistävältä alalta), mutta työelämässä en ole satunnaisia pätkätöitä lukuunottamatta koskaan oikeastaan ollut. Viime kerrasta on jo vuosia. Ei koskaan parisuhdetta enkä ole matkustellut maailmalla jne. Arki on tyhjänpäiväistä oleskelua.
Kävin yliopiston ja en ole töitä saanut. Tuli korona virus ja sen jälkeen ollut todellaa vaikeaa enkä ole saanut töitä. Tuntuu että menee hukkaan opiskelu ja elämä muutenkin. Suomen talouss ei nouse vielä pitkään aikaan että työpaikkoja syntyisi tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 60vuotias. Nuoruuden asiat piina yhä.
Älkää jumittako vanhoihin asioihin!
Nuoret tyypit...Teillä on elämä vasta edessä
Voivottelette kuin 70v akat
Alue: Aihe vapaa
Älä tuhlaa seuraavaa 10 vuotta surren mennyttä