Lue keskustelun säännöt.
"hukkasin elämästäni vuosia" mitäs nyt?
17.06.2026 |
Olen 31-vuotias. Olen käynyt peruskoulun jälkeen lukion kohtalaisin arvosanoin (m/e-arvosanoja). Sen jälkeen olen hukannut elämästäni vuosia päihteisiin, masennukseen ja päämäärättömään oleskeluun. välillä olen ollut vähän pätkätöissä tai yrittänyt opiskelua heikoin tuloksin.
Nyt olisi aika ottaa muutenkin elämän syrjästä kiinni, mutta ahdistaa kamalasti aiempi hukkaan heitetty elämä. Voiko tässä iässä enää hakea yliopistoon opiskelemaan? tai siis tienkin voi, mutta miten sitä henkisesti pystyy siihen. Muut tulevat lukiosta ja itse tavallaan on samassa tilanteessa kun reilu 10 vuotta sitten olin.
Tuntuu tosi surulliselta. Vuosia on mennyt niin paljon hukkaan, että välillä en osaa oikein edes ilota siitä, että elämäni on nyt niin paljon parempaa kuin muutama vuosi sitten. Onko muita, jotka ovat pystyneet aloittamaan "uuden elämän"?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Älä tuhlaa seuraavaa 10 vuotta surren mennyttä
Tässähän se tuli. Elämä ei mene kovinkaan monella niin kuin sen olisi pitänyt mennä, mutta se ei tarkoita sitä, että pitäisi jäädä tuleen makaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin paljon mahdollista, että yliopistossa aloittaisi samaan aikaan kanssasi muitakin vähän vanhempia. Kun itse aloitin parikymmentä vuotta sitten, omassa fuksiryhmässä oli kaksi kolmekymppistä ja taisi olla yksi nelikymppinenkin.
Mulla jäi tuo tutkinto silloin kesken ja edelliset 20 vuotta menivätkin traumatyön parissa... On myös ollut fyysistä sairastumista (toisensa perään), hoitoja, kuntoutuksia ja pitkäaikaistyöttömyyttä. Nyt lähes 40, ei mitään normaalia elämää ja kutakuinkin niin luuseriolo kuin olla voi. Sä olet vielä verrattain nuori, ap. Älä hukkaa enää yhtään enempää elämästäsi. Päätä, mitä haluat, ja ala mennä määrätietoisesti sitä kohti. Tsemppiä!
Kyllä sinä tuosta nouset. Ei se ole kuin askelta eteenpäin.
Samanlainen elämäntarina itselläkin aika pitkälti näin 33-vuotiaana. Korkeakoulutus löytyy toki (huonosti työllistävältä alalta), mutta työelämässä en ole satunnaisia pätkätöitä lukuunottamatta koskaan oikeastaan ollut. Viime kerrasta on jo vuosia. Ei koskaan parisuhdetta enkä ole matkustellut maailmalla jne. Arki on tyhjänpäiväistä oleskelua.
Kävin yliopiston ja en ole töitä saanut. Tuli korona virus ja sen jälkeen ollut todellaa vaikeaa enkä ole saanut töitä. Tuntuu että menee hukkaan opiskelu ja elämä muutenkin. Suomen talouss ei nouse vielä pitkään aikaan että työpaikkoja syntyisi tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 60vuotias. Nuoruuden asiat piina yhä.
Älkää jumittako vanhoihin asioihin!
Nuoret tyypit...Teillä on elämä vasta edessä
Voivottelette kuin 70v akat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työllistyminen on koko ajan vaikeampaa. Mitä kuvittelit yliopisto sinulle tarjoaa ?
Mulla on tuttavapiirissä vauvakoneita aivan liikaa. Yliopistoaikana alettiin vauvatehtailu ja yhtäkkiä ollaan 40 vuotiaita, työkokemus mansikkapellolta, tutkinto vanhentunut jne ja arvaa mitä ? Eivät ole päässeet työhön kiinni missään vaiheessa.
1 pääsi s markettiin kaupan kassalle n 10 h viikossa.
Yritä päästä työhön kiinni asp.
Hei ap, ja muutkin samanlaisessa tilanteessa olevat. Haluan sanoa sinulle, että missään nimessä ei ole liian myöhäistä hakea yliopistoon, tai mitä se onkin, mitä haluat. Nykyään ei ole mitenkään tavatonta aloittaa opintoja kolmekymppisenä - et varmasti olisi kurssisi ainut.
Senkin haluan sanoa, että anna itsellesi armoa. Et voi muuttaa mennyttä sitä vatvomalla. Voisitkohan saada menneisyytesi käännettyä ajatuksissasi niin, että se oli sinulle opiksi, etkä nyt enää tarvitse sellaista elämää. Sitä paitsi kymmenen vuotta on ihmiselossa lyhyt aika. Suuntaa kohti tulevaa - mitä kaikkea arvokasta sinulle onkin vielä tulossa. Kaunista kesää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en omalta kohdaltani ole teidön tilanteessa, mutta koska opetwn yliopistolla, voin kertoa että siellä on joka vuosi kursseilla kolme-, neli- ja viisikymppisiä opiskelijoita, jotka ovat aloittaneet uuden elämän ja tutkinnon. Yleensä he menestyvät ihan hyvin ja monesti jopa nuoria paremmin - tiedän vain yhden tällaisen henkilön, jonka opinnot jäivät kesken (se johtui ehkä yhdistelmästä, jossa masennus ei oikeasti ollut hellittänyt ja ihminen ei ymmärtänyt, millaista oppimista yliopisto-opinnoissa tavoitellaan, joten ei oppinut eikä se ehkä olisi ollut sitä mitä hän halusi vaikka olisikin oppinut.). Toisin sanoen: ap ei ole myöhässä eikå edes poikkeuksellinen.
Tietenkään korkeakoulututkinto ei TAKAA mitään työelämässä tai muutenkaan. Mutta mikäpä muukaan takaisi. Itse on nähtävä sekin vaiva. Tilastojen mukaan korkeakouoututkinto kuitenkin antaa paremmat mahdollisuudet tavoitella ja nähdä vaivaa työllistymisen eteen kuin mikään muu tutkinto ja huomattavasti paremmat lähtökohdat kuin ilman tutkintoa. Että kyllä se kannattaa, mutta toki senkin voi itse pilata.
Itse aloitin AMK 30 vuotiaana ja valmistuin n. 34 vuotiaana. Voin sanoa, että kannatti👍 Sain sen jälkeen töitä ja hyvin on mennyt. Eli älä hukkaa enää hetkiä, vaan uutta kohti. Nyt kun aloitat olet 5 vuoden päästä jo ihan toisessa elämässä, mutta sun pitää ensin aloittaa. Olemalla paikallaan et saa parempaa tulevaisuutta. Liiku kohti sitä mitä haluat, vain siten pääset parempaan kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä vanhaa ei kannata enää miettiä, mutta nyt heti lopettaa elämän tuhlaaminen. Alkaa toimia kohti tavoitteita.
Ja kolmekymppinen ei tosiaan ole vanha opiskelemaan. Itse aloitin opinnot yliopistossa 44-vuotiaana. Valmistuin maisteriksi 4 vuotta myöhemmin. Ei nykyään ole enää sellaista, että opiskelu täytyisi hoitaa nuorena. Opiskella voi ihan missä iässä vaan. Ekan, tai vaikka toisen tutkinnon, jos eka ei enää työllistä yms.
Sinulla on tosi hyvä, että olet noinkin nuorena saanut taas elämästä kunnolla kiinni. Mulla meni vähän pidempään, mutta ei sekään lopulta asioita estänyt parantamasta.
Niin lopeta se vuosien hukkaaminen nyt. Noista vuosista on vissi hyöty. sä tiedät mitä et halua tehdä enää. Heitä ne roskiin ja jatka eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 60vuotias. Nuoruuden asiat piina yhä.
Älkää jumittako vanhoihin asioihin!
Itse 60v. ja mietin sitä että miksi en kääntänyt elämäni suuntaa silloin 30 -vuotiaana. Eli tee se muutos nyt!
No ei kai sitä elämää kukaan pysty suorittamaan 100-prosenttisella tehokkuudella ja jokaisella on enempi vähempi jotain turhaa välissä. Ja sitten sekin että mikä on turhaa ja mikä ei. Onko elämäni turha jos kulutan sen videopelien maailmoissa enkä seikkaile oikeasti jossain Mount Everesteillä. Loppujen lopuksi kokemus on kokemus ja lopuksi kaikki kuollaan.
Et ole mitenkään vanha vielä, mutta muistan kyllä itsekin ajatelleeni noin kolmekymppisenä. Itse täytän tänä vuonna 41 ja aion vielä muuttaa elämäni suunnan mm. hakemalla yliopistoon. Tsemppiä!
Elämä on tässä ja nyt ja kaikki ovet avoinna. Ja onko opiskelu niin tärkeää ? Ota mieluummin opettelun kohteeksi sinä itse ja kehittele itseäsi. Itse kehittelen itseäni nyt painonpudotuksella, puhtaan ruokavalion oppimisella ja lihasmassan kehityksellä. Aikaisemmin olen kehittänyt itseni pois alkoholin käytöstä ja oonki ollu 5 vuotta ilman alkoholia. Nautin elämästäni ! Ja nämä ovat vieläpä täysin ilmaisia ja jopa rahaa säästäviä opettelun kohteita
Siitä vain. Itse aloitin kaiken melkein alusta 27-vuotiaana ja nyt 35-vuotiaana pyyhkii tosi kivasti! Hyvä, etten jäänyt tuleen makaamaan.
Olet todella nuori vielä. Ja kaikilla on sellaisia asioita ja jopa vuosia, joita katuu. Niille ei mahda mitään, mitä jo on tapahtunut ja jo on tehnyt. Mutta tästä eteenpäin voi alkaa muuttaa elämäänsä haluamaansa suuntaan. Uudenlaisen elämän ensimmäinen päivä voi olla jo tänään. Se on sinusta itsestäsi kiinni, mitä valitset tehdä.
Älä tuhlaa seuraavaa 10 vuotta surren mennyttä