Lue keskustelun säännöt.
Kun lapset oppivat kielen ilman kielioppia, voisiko tätä prosessia hyödyntää myös aikuisopiskelijoihin?
14.06.2026 |
Itse koen muutamaa kieltä tässä harrastuksena opiskelevana, että kielioppi on kyllä hyvä tuki, mutta liika on liikaa kieliopinkin tankkauksessa.
Olen aiemminkin lukenut, että kieltä ei opi puhumaan siten, että luet kielioppisääntöjä.
Pikemminkin kielen oppii kuuntelemalla sitä erittäin runsaasti, lukemalla ja sanastoa kontekstin kanssa harjoittelemalla.
Kielen oppiakseen ei siis periaatteessa tarvita mitään tietoja kieliopista, siitähän on todisteena se, miten ihminen ylipäänsä oppii omankin äidinkielensä. Ei kukaan mieti omaa äidinkieltään puhuessa mitään kielioppisääntöjä, että mites taivutetaan tämä sana tässä tilanteessa jne. Esim. se ei ole täällä on kaksi kissat, vaan se on täällä on kaksi kissaa.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opetan ruotsia. Nytkin oli kaksi kutosluokkaa. Tekivät lukuvuoden lopuksi ison kokeen, jossa piti myös kirjoittaa ihan oikea teksti. Suurin osa kirjoitti aivan loistavaa, sujuvaa ruotsin kieltä pitkät pätkät. Kannattaa katsoa peiliin, jos ei mitään opi…
Ruotsi alkoi vasta seiskalla. Kirjoitin E:n. Silti en osaa sanoa mitään ruotsiksi, koska en sisämaassa kasvaneena ole koskaan sitä missään kuullut tai käyttänyt. Kirjoitustaidolla ei ole mitään tekemistä puhumisen kanssa.
Kirjoitustaidolla on aika paljon tekemistä puhumisen kanssa. Jos osaat kirjoittaa kieltä hyvin, osaat luultavasti myös puhua aika hyvin.
Ei välttämättä. Esimerkiksi ranskan puhuminen pitää opetella erikseen. Samoin vaikkapa kiinan ja japanin perinteisiin merkkeihin perustuvalla kirjoituksella ei ole mitään tekemistä lausutun puheen kanssa.
Taisin ilmaista itseäni vähän huonosti tuossa aiemmin.
Tarkoitan sitä, että oikeassa maailmassa kirjoittaminen korreloi vahvasti puhumisen kanssa.
Jos esim. Jamppa osaa kirjoittaa ranskaa, niin luultavasti Jampalla on jonkinlainen käsitys myös ranskan puhekielestä. Oikeassa maailmassa kukaan ei opiskele kieliä siten, että ei tiedä puhekielestä mitään.
En tarkoita sitä, että Jamppa välttämättä puhuu ihan oikeaoppisesti, mutta pystyy kuitenkin ilmaisemaan ajatuksensa ymmärrettävästi. Voi olla, että ranskalaisten mielestä se kuulostaa hassulta, mutta pääpointti tässä onkin se, että Jamppa pystyy. Eli kirjoitustaito korreloi puhumisen kanssa.
Sen sijaan jos esim. Timpalla on suuria vaikeuksia kirjoittaa ranskaa, niin melko varmasti Timppa ei myöskään osaa puhua ranskaa; menee luultavasti sönkkäämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikaisessa kielenopetuksessa käytetään paljon menetelmiä, jotka matkivat lapsen tapaa oppia. Tässä ovat parhaat keinot:
Uppoutuminen (Kielikylpy): Lapsi oppii, koska hänen on pakko selviytyä. Aikuiselle tehokkain tapa on luoda "kupla", jossa kieltä on pakko käyttää (esim. muutto ulkomaille, median kuluttaminen vain kohdekielellä).
Ymmärrettävä syöte (Comprehensible Input): Kielitieteilijä Stephen Krashenin teoria sanoo, että opimme kieltä parhaiten, kun kuuntelemme ja luemme materiaalia, josta ymmärrämme noin 80–90 % (kontekstin, eleiden tai kuvien avulla), vaikka emme osaisi kielioppia.
Virheiden salliminen: Lapset eivät pelkää virheitä. Jos aikuinen pystyy unohtamaan täydellisyyden tavoittelun ja keskittyy vain viestinnän onnistumiseen, oppiminen nopeutuu moninkertaisesti.
Kontekstuaalinen oppiminen: Sanaston oppiminen lauseissa ja aidoissa tilanteissa (esim. kahvilassa asiointi) toimii paremmin kuin irrallisten sanalistojen ulkoa opettelu.
Miksi pelkkä "lapsen menetelmä" ei täysin toimi aikuisilla?
Vaikka idea on kaunis, aikuisen ja lapsen välillä on biologisia ja psykologisia eroja, joiden vuoksi aikuinen tarvitsee usein myös sitä inhottua kielioppia.
1. Biologiset erot (Kriittisen kauden hypoteesi)
Lapsen aivot ovat äärimmäisen joustavat (neuroplastisuus). Lapsen aivot poimivat ympäristöstä kieliopillisia säännönmukaisuuksia automaattisesti kuin sieni. Murrosiän jälkeen tämä kyky heikkenee, ja kielen foneettinen (äänteellinen) korva muuttuu – siksi aikuisena aloittaneille jää lähes aina aksentti.
2. Aikapula
Lapsi käyttää ensimmäiset 1–2 vuotta elämästään pelkkään kuunteluun ennen kuin sanoo sanaakaan, ja hän saa intensiivistä "kielikylpyä" valveillaoloaikanaan noin 12–15 tuntia päivässä. Aikuisella ei yleensä ole aikaa viettää vuosia vain kuunnellen ilman painetta puhua.
3. Analyyttinen ajattelu on aikuisen etu
Lapsen on pakko oppia hitaasti kokemuksen kautta. Aikuisella taas on kehittynyt looginen ajattelukyky. Kielioppi toimii aikuiselle oikotienä.
Esimerkki: Lapselta voi mennä vuosi tajuta säännönmukaisuus verbien taivutuksessa pelkän kuuleman perusteella. Aikuiselle sama asia voidaan selittää taulukolla viidessä minuutissa, jolloin hän voi heti alkaa soveltaa sitä.
Vertailu: Lapsi vs. Aikuinen
Ominaisuus
Lapsi (Omaksuminen)
Aikuinen (Oppiminen + Omaksuminen)
Pääasiallinen tapa
Alitajuinen, intuitiivinen
Tietoinen, analyyttinen
Aikaresurssi
Tuhansia tunteja vuodessa
Muutamia tunteja viikossa
Kielioppi
Ei tarvitse, aivot luovat säännöt itse
Nopeuttaa prosessia huomattavasti
Suhde virheisiin
Ei häpeää, luonnollinen osa kasvua
Usein esteenä (epäonnistumisen pelko)
Johtopäätös: Paras taktiikka aikuiselle
Tehokkain tapa aikuiselle on hybridimalli.
Parhaat tulokset syntyvät, kun otetaan lapselta 90 % menetelmistä (paljon kuuntelua, lukemista, rohkeaa puhumista ja virheiden sietämistä) ja käytetään kielioppia vain 10 % apuvälineenä – karttana, josta tarkistetaan suunta silloin, kun eksytään, eikä oppikirjana, joka opetellaan ulkoa ennen matkalle lähtöä.
Älä viitsi syöttää näitä tekoälyputkautuksia tänne. Tylsiä. Kirjoita mieluummin omin sanoin.
Ei välttämättä. Esimerkiksi ranskan puhuminen pitää opetella erikseen. Samoin vaikkapa kiinan ja japanin perinteisiin merkkeihin perustuvalla kirjoituksella ei ole mitään tekemistä lausutun puheen kanssa.