Mitä tekisit 11 700 euron narkolepsiakorvauksella?

lapsen eikä oma narkolepsiakorvaus, niin sijoittaisin sen turvallisesti ja mahdollisesti tuottavasti siiheksi, että lapsi on täysi-ikäinen.



Omalla ostaisin varmaan loppuiän varaston punaviiniä.

Useimmat narkoleptikot pystyvät käymään töissä ja elättämään itsensä, kunhan sopiva amnmatti löytyy. Minä sijoittaisin nuo rahat sen ammatin etsimisene ja koulutuksen hankkimisene. Lisäksi käyttäisin niitä osittain kuntoutuksen maksamiseen, sillä vaikka teoriassa hoito ja kuntoutukset ja lääkkeet jne maksetaan erikseen tuon päälle todellisin kustannuksin, käytännössä hoidon ja kuntoutuksen saanti julkisella puolella voi olla vaikeaa.

Rahat säästetään lapsen tilille, eikä niihin kosketa ennen kuin hän on 18. Jos hän jaksaa opiskella, on selvää että hän ei esimerkiksi kykene käymään töissä opiskelujen ohella (kesätyöt varmaan onnistuvat). Ainakaan pääkaupunkiseudulla opintotuella ja asumislisällä ei elä, ei lähellekään. Voi olla, että hän joutuu myös tekemään erilaisia hankintoja sairauteensa liittyen (itsestään sammuvat kodinkoneet nukahtamisen varalta, esimerkiksi liesi tms). Jos hän (tyttö) haluaa joskus lapsia, voi olla, että hänen täytyy palkata ulkopuolista apua päiväuniensa ajaksi, muuten lasten hankinta ei välttämättä onnistu.

Lisäksi sairastuneet lapsen kotona asuessa perheessä joudutaan tekemään erilaisia järjestelyitä että saadaan arki sujumaan. Esimerkiksi vanhemmat saattavat joutua ottamaan palkatonta vapaata huonoina päivinä, kaikkeen ei työnantajan joustavuuden tarvitse riittää.

Nämä nyt olivat vain pieniä esimerkkejä ja kuten huomaatte, näihin kaikkiin tuo korvaus riittääkin todella mainiosti :-(.

Mutta rehellisesti sanottuna voimat ei nyt ihan riitä sijoitusten miettimiseen, ehkä jossain vaiheessa sitten riittävät. Oikeassa sinällään olet.