Onko yleistäkin, että työpaikalla pidetään jotenkin nuorena junnuna, jos ei ole kauhean seurallinen
Olen ollut samassa työpaikassa jo pitkälle yli toistakymmentä vuotta, ja aina jaksetaan yllättyä, kun kerron ikäni. Eli en mikään parikymppinen, ja neljäkymmentäkin on lähempänä kuin kolmekymmentä. ”Ai oot niin vanha jo, en olis ikinä uskonu”. Eikä edes imartele tuo. En vain millään keksi, että mistä tuo ”nuorekkuuteni” sitten johtuu. Voiko se olla siitä, kun ei hirveästi puhu ja viihtyy enemmän omissa oloissaan? Tekeekö tuollainen jotenkin ”junnun” vaikutelman ihmisestä? Mietteitä?
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Tekee mun mielestä. Meillä oli kerran eräs viisikymppinen työntekijä. Hiljaisuutensa takia luulin parikymppiseksi, joka on ensimmäisessä työpaikassaan.
No kerro sitten, mikä tekee ihmisestä niin aikuisen, että täytyy kokoajan puhua jotain minäminäminä-joutavuuksia?
Omassa seurassa olemisen ainakin osaa helposti mutta virheellisesti yhdistää ujouteen joita nuoret yleensä ovat. Ulkonäössä jotakin sen lisäksi? Ripeä tempo kaiken kukkuraksi? En tiiä.
Voi olla. Itselläni todettu estynyt persoona ja välttelen ihmisiä ja olen sellainen "tarkkailija". jos joku kysyy jotain, vastaan ehkä parilla sanalla, en jatka keskustelua, enkä ala selittää elämästäni tai kysele paljon takaisin. Minua on usein luultu paljon ikäistäni nuoremmaksi ja ikäänkuin yllätytty iästäni. lisäksi aina tytötellään. mielestäni olen ihan kohtelias enkä lainkaan lapsellinen kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee mun mielestä. Meillä oli kerran eräs viisikymppinen työntekijä. Hiljaisuutensa takia luulin parikymppiseksi, joka on ensimmäisessä työpaikassaan.
No kerro sitten, mikä tekee ihmisestä niin aikuisen, että täytyy kokoajan puhua jotain minäminäminä-joutavuuksia?
Miksi pitäisi puhua joutavuuksia? Useimmat ihmiset osaa esim kertoa muita viihdyttäviä tarinoita, heittää jotain läppää, kertoa mielenkiintoisia faktoja uusista asioista jne. Harjoittele niin sinäkin opit.
Vierailija kirjoitti:
Omassa seurassa olemisen ainakin osaa helposti mutta virheellisesti yhdistää ujouteen joita nuoret yleensä ovat. Ulkonäössä jotakin sen lisäksi? Ripeä tempo kaiken kukkuraksi? En tiiä.
No ulkonäöstä en keksi sitten mitään. Päälaelta paistaa reilun kokoinen kattoikkuna ja partakin kasvaa niin vauhdilla, että jos ei siisti parissa päivässä, niin haittaa jo syömistä. Näitä ominaisuuksia ei nyt vain yleensä millään parikymppisellä ainakaan kovin yleisesti ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee mun mielestä. Meillä oli kerran eräs viisikymppinen työntekijä. Hiljaisuutensa takia luulin parikymppiseksi, joka on ensimmäisessä työpaikassaan.
No kerro sitten, mikä tekee ihmisestä niin aikuisen, että täytyy kokoajan puhua jotain minäminäminä-joutavuuksia?
Miksi pitäisi puhua joutavuuksia? Useimmat ihmiset osaa esim kertoa muita viihdyttäviä tarinoita, heittää jotain läppää, kertoa mielenkiintoisia faktoja uusista asioista jne. Harjoittele niin sinäkin opit.
Olen mennyt työpaikalle tekemään töitä, enkä selkiä pesemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee mun mielestä. Meillä oli kerran eräs viisikymppinen työntekijä. Hiljaisuutensa takia luulin parikymppiseksi, joka on ensimmäisessä työpaikassaan.
No kerro sitten, mikä tekee ihmisestä niin aikuisen, että täytyy kokoajan puhua jotain minäminäminä-joutavuuksia?
Miksi pitäisi puhua joutavuuksia? Useimmat ihmiset osaa esim kertoa muita viihdyttäviä tarinoita, heittää jotain läppää, kertoa mielenkiintoisia faktoja uusista asioista jne. Harjoittele niin sinäkin opit.
Heitä sinä ”läppää” jossain kaljakuppilassasi ja anna työpaikalla ihmisten tehdä töitä rauhassa.
Se o niiden keino alista ja kontrolloida pojua.
Vierailija kirjoitti:
Se o niiden keino alista ja kontrolloida pojua.
Mikäs siinä, jos ei ole muuta meriittiä kuin se ikä. Sitäpaitsi ovat samanikäisiä tai muutaman vuoden vanhempia.
Jos käytät tuollaisia sanoja kuin "junnu", teet väistämättä mamon vaikutelman. Kasvu kesken?
Vierailija kirjoitti:
Jos käytät tuollaisia sanoja kuin "junnu", teet väistämättä mamon vaikutelman. Kasvu kesken?
Jotain piti keksiä, johon takertua, eikä sitten muuta tullut mieleen?
Vierailija kirjoitti:
Jos käytät tuollaisia sanoja kuin "junnu", teet väistämättä mamon vaikutelman. Kasvu kesken?
Ja ”mamo” on sitten niin paljon fiksumpi sana?
Jaahas, jankkaaja taas vauhdissa uudella keksityllä aiheella.
Tekee mun mielestä. Meillä oli kerran eräs viisikymppinen työntekijä. Hiljaisuutensa takia luulin parikymppiseksi, joka on ensimmäisessä työpaikassaan.