Saako jotkut parit kicksejä riitelemisestä? Vai mikä heidät pitää yhdessä?

Olen yleensäkin temperamenttinen, tulinen ja vahvasti tunteitani ilmaiseva ihminen, ja minulle kyllä olisi rasittava parisuhde jossa ei kunnolla ja äänekkäästi välillä riideltäisi. Olen nuorena koittanut suhdetta hyvin rauhallisen ja kiltin miehen kanssa ja ei kauaa mennyt kun tuntui että olen kuin tulivuori, täynnä laavaa joka kohta purkautuu hallitsemattomasti, kun ei sitä saanut suhteessa säännöllisesti purkaa. Nyt aviomies on onneksi samanlainen kuin minäkin, riitelemme kunnolla kun riitelyttää mutta emme haudo mitään sen jälkeen. Emme ota niin kovin vakavasti toisen purkauksia emmekä omiammekaan, nehän ovat vain ohimeneviä sen hetken tuntemuksia.

Olen yleensäkin temperamenttinen, tulinen ja vahvasti tunteitani ilmaiseva ihminen, ja minulle kyllä olisi rasittava parisuhde jossa ei kunnolla ja äänekkäästi välillä riideltäisi. Olen nuorena koittanut suhdetta hyvin rauhallisen ja kiltin miehen kanssa ja ei kauaa mennyt kun tuntui että olen kuin tulivuori, täynnä laavaa joka kohta purkautuu hallitsemattomasti, kun ei sitä saanut suhteessa säännöllisesti purkaa. Nyt aviomies on onneksi samanlainen kuin minäkin, riitelemme kunnolla kun riitelyttää mutta emme haudo mitään sen jälkeen. Emme ota niin kovin vakavasti toisen purkauksia emmekä omiammekaan, nehän ovat vain ohimeneviä sen hetken tuntemuksia.

Ja silloinkin pitää pitää joku järki siinä, miten riitelee. Jos aina mennään sellaiseen henkilökohtaiseen ja riidan aiheesta sivussa olevaan, se kyllä syö suhdetta. Siis uhkaillaan erolla, solvataan henkilöä jne.

Itse en siedä yhtään sellaista huutoriitelyä, otan se loukkauksena. Eri mieltä saa olla ja suuttuakin, mutta toisen puheen päälle huutaminen on alistavaa ja aggressiivista. En jaksaisi yhtään puolisoa, jolla oisi tuollainen tyyli, vaikka kuinka olisi "ohimeneviä tuntemuksia"

eikö riitelyn nosta aina se, että "minun mielipiteeni on se oikea"? Eikö riitä aina nouse siitä, että minä itse olen oikeassa?



Kun asenne on tämä, niin ei ole ihme, jos riitelyttää. Enkä minä kestä tällaista asennetta. Ei se tunne (suuttumus) minua stressaa, vaan minua stressaa tuo ehdoton asenne.



ap

eikö riitelyn nosta aina se, että "minun mielipiteeni on se oikea"? Eikö riitä aina nouse siitä, että minä itse olen oikeassa? Kun asenne on tämä, niin ei ole ihme, jos riitelyttää. Enkä minä kestä tällaista asennetta. Ei se tunne (suuttumus) minua stressaa, vaan minua stressaa tuo ehdoton asenne. ap

kun molemmat ovat varmoja, että ovat oikeassa. Ja toinen vain ei suostu uskomaan. Tyyliin "pikkuserkku on oman vanhemman serkun lapsi" vs. "pikkuserkku on serkun lapsi" :D Noista olen nähnyt verisiä yhteenottoja, jos sopivat persoonat ovat vahvasti eri mieltä. aina kuin ei voi tarkistaa.

Riitelyä kotitöistä yms en ymmärrä. Nyppiihän se, jos jomikumpi luistelee, mutta miten siitä saa riidan aikaan?

parhaimmillaan se on vaan pientä sanailua mutta useimmiten sellaista että jompikumpi itkee. Ovat olleet yhdessä kohta 20 vuotta joten tuskin tuosta muuttuu. Nainen ainakin nauttii tuosta. Ei puhettakaan että jaksaisin esim kyläillä koska ei tuota jaksa ulkopuolinen kuunnella

minusta äärettömän rasittavaa seuraa, jos heidän kanssaan joutuu viettämään aikaa yhtään pidempään.



Näyttää siltä, että riitely on heille tapa olla yhdessä, mutta ulkopuolisena en jaksa moista menoa kauaa katsella.

eikö riitelyn nosta aina se, että "minun mielipiteeni on se oikea"? Eikö riitä aina nouse siitä, että minä itse olen oikeassa? Kun asenne on tämä, niin ei ole ihme, jos riitelyttää. Enkä minä kestä tällaista asennetta. Ei se tunne (suuttumus) minua stressaa, vaan minua stressaa tuo ehdoton asenne. ap

Ei meillä ole kummallakaan tuollaista ehdotonta asennetta oikein missään asioissa, ei pohjimmiltaan. Meidän suurin osa riidoista tulee vaan ihan siitä että toisella on paha mieli, vaikka koska töissä on ollut rankkaa tai on menkat tulossa tai mitä milloinkin. Sitten sitä tekee tikusta asiaa, ärtyy vaikka toisen jostain pienestä tavasta tai roskapussin viemättömyydestä tai sitten "väärästä" mielipiteestä. Sitten kun on vähän aikaa höyryjä purettu niin on parempi olla eikä riidan näennäinen syy enää ärsytä.

Riitely lähtee vaikka siitä, että toinen ei auta kotitöissä, tuhlaa perheen rahat tai ajattelee vain itseään. Eiköhän tuollaiset syyt pääasiassa riitelytä pariskuntia. Ja vähäpätöisemmätkin asiat: jos niistä on esim. toisen osapuolen vaikea keskustella hermostumatta, niin riitahan siitä helposti tulee. Vaikka pienikin.



Jos muuten tykätään toisista, halutaan olla yhdessä jne ja ainoa ongelma on helposti törmäävät temperamentit, niin onko silloin pakko erota? Ei, elämä on yleensä kompromisseja.

. Jos muuten tykätään toisista, halutaan olla yhdessä jne ja ainoa ongelma on helposti törmäävät temperamentit, niin onko silloin pakko erota? Ei, elämä on yleensä kompromisseja.

että miten voi tykätä toisesta, joka ärsyttää niin paljon???

että miten voi tykätä toisesta, joka ärsyttää niin paljon???

Hetkittäin ärsyttää, hetkittäin tuntuu palavaa rakkautta ja intohimoa, joskus taas on arkista, vaihtelee jatkuvasti enkä minä ainakaan tee vaihtelusta mitään ongelmaa. Sellaista minun tunne-elämäni on kaikissa asioissa, vuoristorataa, ja niin on onneksi miehenkin niin ymmärrämme hyvin toisiamme :)

että miten voi tykätä toisesta, joka ärsyttää niin paljon???

Hetkittäin ärsyttää, hetkittäin tuntuu palavaa rakkautta ja intohimoa, joskus taas on arkista, vaihtelee jatkuvasti enkä minä ainakaan tee vaihtelusta mitään ongelmaa. Sellaista minun tunne-elämäni on kaikissa asioissa, vuoristorataa, ja niin on onneksi miehenkin niin ymmärrämme hyvin toisiamme :)

Vaikka tuon ihan sydämellisesti sanonkin, niin ajattelen ihan oikeasti siten. Minusta tunteiden vaihtelut ovat raskaita. Olen aivan rättipoikkiväsynyt tuollaisen päivän jälkeen. Seesteisyys on niin paljon energiaasäästävämpää.